Vimpeli ja Manse aloittavat odotetun loppuottelusarjan lauantaina Vimpelissä. Pekka, olet jo pariin kertaan sanonut, ettet lähde ennakoimaan tulevaa Suomen mestaria. Miksi et?

Koska yksinkertaisesti mestarin ennakoiminen on mahdotonta. Joukkueet ovat hyvin pitkälti samankaltaisia kaikessa suhteessa ja marginaalit niin pieniä, että tämän sarjan ja Suomen mestaruuden voi voittaa kumpi tahansa.

Kotikenttäetu on toki Vimpelille yksi plussatekijä, mutta en usko, että sekään ratkaisee tätä sarjaa.

No mikä tämän sarjan sitten ratkaisee?

Jos katsomme ensin joukkueita, niin ne ovat hyvin samankaltaisia. Vimpeli löi pudotuspeleissä keskimäärin 10,9 juoksua per ottelu, Manse 10. Vimpeli teki kolmostilanteita ottelua kohden keskimäärin 18,9 ja Manse 18,7. Oikeastaan ainoastaan tilastollinen ero pudotuspeleissä oli, että Vimpeli löi ottelua kohden 45,1 kärkilyöntiä ja Manse 40,4.

Molemmat ovat myös pelin sisällä samankaltaisia. Molemmilla on erittäin hyvät ykköskärjet ja molemmilla pelaa kolmosena pelaaja, jolla on korkea läpilyöntiuhka. Vimpelillä tämä pelaaja on Elmeri Anttila, Mansella Tuomas Jussila. Molemmilla on kolme huippukotiuttajaa – sillä erotuksella, että Vimpelillä on kaksi huippuvireistä jokeria, Jukka-Pekka Vainionpää ja Janne Mäkelä ja yksi numerolla lyövä pääkotiuttaja, Matias Rinta-aho. Mansella tilanne on päinvastainen. Pääkotiuttajista kaksi, Henri Puputti ja Juha Puhtimäki pelaavat numerolla, ja Perttu Ruuska on ainoa lyöjäjokeri.

Vimpeli vs Manse and Cubs vs Giants. Pesäpallo and baseball. Play now at LeoVegas!

Ehkä ainoa ero sisäpelissä on se, että Vimpelin kakkoskärki on parempi, varsinkin, jos ja kun Mikko Kanala kokeneena ykköstilanteen vaihtajana ja läpilyöntiuhkineen pelaa kakkoskärjessä.

Mutta kokonaisuudessaan molemmat pelaavat pitkälti samanlaista sisäpeliä. Molemmat tulevat tekemään tilanteita ja sitten se jää pitkälti kotiuttajien varaan, kumpi vie jaksoja ja otteluita.

Jopa pelinjohtajat, Tomi Niskanen ja Juhani Lehtimäki, ovat samankaltaisia ja pelaavat saman henkistä sisäpeliä. Kumpikaan ei ole yllätyksiin raivokkaasti pyrkivä pelinjohtaja, vaan molemmat laskevat, että heillä on niin hyvät pelaajat, ettei mitään ihmeellisiä yllätysottoja tarvita. Toki siellä voidaan viedä joskus yllättäen kahta pesää tai vaihtotilanteessa voidaan silpaista läpilyönti, mutta nekään eivät olet välttämättä yllätysottoja.

Myös ulkona molemmat ovat samankaltaisia ja pitkälti tasavahvoja. Molempien ulkokenttä dominoi saman tyyppiset pelaajat, Mansella Jussila ja Vimpelillä Severi Lassila.

Yksi finaalisarjan mielenkiintoisimmista seurattavista on lukkaripeli ja varsinkin lukkareiden paini syöttötuomareiden kanssa. Matalan linja on laskenut tänä vuonna metriin ja molemmat varmasti käyttävät sitä, mutta minkä linjan syöttötuomarit tarkkaan ottaen ottavat? Mikä on heidän metrinsä? Samalla tavalla tällä kaudella on kiinnitetty huomiota syöttöasentoon ja syöttöliikkeeseen. Myös tätä painia on mielenkiintoinen seurata. Mikä on tuomarilinja ja hyötyykö jompikumpi lukkari linjasta enemmän.

Puhtimäen tasoa ei kukaan voi kiistää, esimerkiksi Puhtimäen kohdalla suurennuslasin alla on hänen syöttöasentonsa ja syöttöliikkeensä. Annetaanko hänen mekastaa nyppysyötöllään vai puuttuvatko syöttötuomarit siihen ja miten tiukasti? Se voi sotkea jopa itse kuuluisuudenkin peliä.

Finaaleissa puhutaan paljon myös henkisen puolen asioista ja kokemuksesta. Näetkö tässä suhteessa joukkueiden välillä eroa?

Hyvä kysymys, koska ensimmäinen ajatus on, että Vimpeli on selvästi kokemattomampi joukkue. On totta, että Vimpelillä on isoilla avainpaikoilla – Kinnunen lukkarina ja Mikko Vihriälä ja Aleksi Lassila ykkösenä ja kakkosen – kokemattomampia pelaajia ja joukkueesta löytyy muitakin nuoria pelaajia, mutta jos kokeneiden pelaajien ja kokemattomien pelaajien kesken tekee kylmän jaon, molemmilla on kahdeksan kokenutta pelaajaa ja loput vähemmän kokeneita pelaajia. Ja kyllähän esimerkiksi Mansenkin kärki – Simo Vainikainen ykkösenä ja Timo Torppa etenijäjokerina – ovat Superin otteluiden määrällä mitattuna kokemattomia pelaajia.

Jostakin ne marginaalit toki syntyvät, mutta uskoisin, että kysymys on enemmänkin siitä, miten pelaajat onnistuvat omissa tehtävissään ja tuleeko otteluissa läpilyöntejä.

Kun nostin aiemmin esille kotiuttajat, ehkä yksi mielenkiintoinen seurattava on entiselle kotikentälleen palaava Perttu Ruuska. Hän on toki löytänyt kauden edetessä erinomaisen vireen, mutta jos katsotaan Vainionpään ja Mäkelän kumuroita, niin ne ovat olleet siinä mielessä häikäiseviä, ettei niistä ole päästy aina edes heittämään.  Se ei tarkoita, etteikö Manse pysty vastaamaan Vimpelin kotiutusosaston hurjaan iskuun, mutta Ruuskan, Puputin ja Puhtimäen on onnistuttava täydellisesti, sillä en usko, että edes Puhtimäki pystyisi lukkarina sotkemaan niin paljoa Vainionpään ja Mäkelän lyöntejä, että niistä alkaisi teho kadota.

Eli edessä on todella kiehtovat finaalit ja kuten sanoin, en usko, että kukaan pystyy varmuudella sanomaan, missä mestaruutta tänä syksynä juhlitaan. Niin tasaiset ja niin samankaltaiset nämä joukkueet ovat.