Tampa Bayn taiassa on sama resepti pohjalla kuin Leijonissa ja Tapparassa
Tampa Bay Lightning tavoittelee jo kolmatta peräkkäistä Stanley Cupin voittoa, kun se kohtaa finaalisarjassa Colorado Avalanchen. Sille on syynsä.
Kun Tampa Bay Lightning jäi otteluvoitoissa 2–0-alakynteen idän konferenssifinaaleissa New York Rangersia vastaan, moni oli jo kernaasti vasaroimassa nauloja kaksi kertaa peräkkäin Stanley Cupin voittaneen seuran orastavan dynastian arkkuun.
Naulat jäivät kuitenkin rautakauppaan. Tampa voitti sarjan seuraavat neljä peliä ja pelaa sensaatiomaisesti jo kolmatta kautta putkeen NHL:n finaaleissa.
Moni jääkiekosta kynäilevä asiantuntija ja toimittaja on jo kirjoittanut oman versionsa siitä, miksi Tampa Bay Lightning menestyy.
Tampa Bay or Colorado? Check the odds for Stanley Cup winner at LeoVegas and play!
Joku saattaa nostaa näkökulmakseen joukkueen valmennuksen, joku johtavat pelaajat, joku johtoportaan osaamisen, joku palkkakaton hallinnan, joku draft-menestyksen tai jopa nuo kaikki. Eikä siinä ole mitään väärää, kaikki ne ovat oleellisia huomioita.
Mutta koska tämä on minun näkökulmani, nostan esiin vain yhden sanan.
Jatkumon.
***
Kun puhutaan Tampa Baysta, puhutaan jo nopeasti voittamisen kulttuurista. Mutta samalla unohtuu, että ei ollut kuin muutama vuosi siitä, kun esimerkiksi päävalmentaja Jon Cooper oli potku-uhan alla, vaikka joukkue oli voittanut ennätyselliset 62 ottelua NHL:n runkosarjassa.
Koska runkosarja on lopulta runkosarjaa ja pudotuspeleissä lopulta kaikki keihäät mitataan, Tampa Baylle tuli lähtö jo ensimmäisellä kierroksella Columbus Blue Jacketsia vastaan. Jälkimaku jäi karvaaksi.
Ja koska syyttävä sormi usein osoittaa sitä helpoimmin sivuun siirrettävää tekijää kohtaan, eli päävalmentajaa, tuo sormi osoitti myös Lightningin osalta Jon Cooperiin.
Koska seurassa oli edelleen uskoa Cooperiin, vaikka hän oli jo valmentanut monta kautta Tampassa ilman sitä suurinta palkintoa, ei alkanutkaan paniikki.
Tampan tärkein ratkaisu oli lopulta se, jonka he jättivät tekemättä. Eli Tampan johdossa jätettiin antamatta potkut Cooperille.
Cooper tekikin omat johtopäätöksensä ja lisäsi kiekkokontrollin, pelin rytmittämisen, viisikon tiiveyden ja lyhytsyöttöpelin rinnalle myös erilaisia puolustuspelillisiä elementtejä. Oman alueen puolustuspeliin syntyi pyrkimys, että vastustaja pyrkii ampumaan enemmän huonojen todennäköisyyksien laukaussektoreilta. Esimerkiksi.
Pelikirjan sivuja rukattiin, joukkue alkoi voittaa ja loppu on historiaa. Mutta mitään tästä ei olisi tapahtunut, jos Tampa olisikin hötkyillyt.
Moni olisi ymmärtänyt, jos Cooperille olisi annettu kenkää. Sen sijaan häneen luotettiin.
Tampa Bayn salaisuutena voikin pitää jotain, mikä ei ole enää tämän päivän hektisessä urheilumaailmassa itsestäänselvyyttä.
Kun on tappioiden hetki, ison kuvan katselun sijaan saatetaan herkästi alkaa kuuntelemaan yleistä mielipidettä. Sitä, joka tulee sosiaalisen median myötä silmille entistä räikeämmin ja painostavammin. On helppoa musertua paineen alla kuunnellessa mitä fanit sanovat, mitä asiantuntijat sanovat ja mitä sen hetken tunne sanoo.
Tampa Bayssa ei kuitenkaan panikoitu, siitä sulka hattuun johtoportaalle.
***
NHL:n menestyvin päävalmentaja onkin tällä hetkellä se, joka on ollut virassaan kaikkein pisimpään. Tampa Bay Lightningin virassa Cooper onkin ollut jo vuodesta 2013.
Ja vaikka puhe on nyt Cooperista, yhtä lailla esiin voi nostaa joukkueen johtavat pelaajat, jotka nekin ovat olleet seurassa kivijalkoina pitkään.
Yhdeksän kautta päävalmentajana on kuitenkin pitkä aika maailmassa, jossa usein kolmevuotista sopimusta pidetään jo joissain pöydissä riskinä. Kuvaavaa esimerkiksi on, että 2013 vuodesta alkaen pitkästä aikaa konferenssifinaaleihin selviytyneessä supertähtiyksilöiden Edmonton Oilersissa on nähty samassa ajassa peräti seitsemän päävalmentajaa.
Olisiko Tampa Bayssa oppi otettavaksi siis siinä, että seurojen johtoportaissa, Liigassakin, tulisi sietää paremmin vaikeuksia? Ja nähdä, että esimerkiksi kolmevuotinen pesti todelliselle osaajalle ei ole pikemminkin maksimi vaan vasta alkua?
Voisiko valmentaja käyttää enemmän aikaansa pitkäjänteisen prosessin luomiseen eikä esimerkiksi oikoteitä etsien ajan ostamiseksi sille, että valmentaja ylipäätään saa mahdollisuuden valmentaa?
Tuo mystinen kaikkien tavoittelema voittava kulttuuri, kun ei synny hetkessä. Sen rakentaminen on mahdotonta, jos sitä arvioidaan jatkuvasti niin, että merkitsevä tekijä on menneen kahden tai kolmen viikon tulokset.
Tietenkään surkealle valmentajalle aikaa ei kannata antaa, mutta osaavalle kannattaa – ja kannattaa antaa vieläpä paljon aikaa. Siitä kun esimerkkiä antaa NHL:ssä Tampa Bay ja Jon Cooper, kansainvälisessä maajoukkuejääkiekossa Leijonat Jukka Jalonen ja Liigassa Tappara ja Jukka Rautakorven ja Jussi Tapolan muodostama tutkapari.
***
Jatkumo.
Se on siis sana, jonka yhdistän ensimmäisenä NHL:n toiseen finalistiin – Tampa Bay Lightningiin.
Kun on olemassa kaikilla rauha siitä, että kun on yhdessä koettu ennenkin haasteita ja niiden yli menty, niin voi käydä nytkin. Ja, että vaikeuksien yli on ensin mentävä, jotta voittavia kokemuksia voi joskus syntyä.
Voisiko se olla esimerkiksi syy sille, miksi Tampa Bay nousi konferenssifinaaleistakin heittämällä 2-0-tappioasemasta läpi, vaikka riveistä puuttui esimerkiksi kärkihyökkääjä Brayden Point?
Voisiko se olla sen merkillisen voittamisen kulttuurin – se monin tavoin näkymätön asia, mutta josta niin usein puhutaan – ydin?
Minusta voisi.
