Jalkapallossa puhutaan jälleen kolmesta tutusta kirjaimesta – VAR:sta.

Syksyn aikana Valioliigassa on nähty toinen toistaan ihmeellisimpiä VAR-tuomioita ja keskiviikkona hypittiin tasajalkaa niin Lontoossa kuin Madridissa, kun Tottenhamilta vietiin lisäajan viimeisillä sekunneilla tekemä Harry Kanen 2-1-osuma ja Atlético Madridille tuomittiin rangaistuspotku Bayer Leverkusenia vastaan sen jälkeen, kun tuomari oli puhaltanut ottelun jo päättyneeksi.

On haukuttu päätöksiä ja on haukuttu sitä, että VAR tappaa jalkapallosta tuntee. Blackburnin ja Chelsean entinen tähtihyökkääjä Chris Sutton sanoi BBC:llä, että VAR tappaa vähitellen jalkapallosta kaunistelemattoman tunteen.

”Me näimme Conten ja loukkaantuneiden pelaajien juoksevan kentällä. Harry Kane tulleen hulluksi, samoin kannattajien. Ja 10 minuuttia myöhemmin maali hylätään. Tämä ei sitä, mitä jalkapallo on. Jalkapallo on kaunistelemattomia tunteita”, Sutton sanoi.

***

Kun VAR tuli, kuuluin sen vastustajiin. En ymmärtänyt, miksi VAR rajattiin vain välittömiin maalitilanteisiin ja ulosajoihin. Eikö esimerkiksi väärin perustein tuomittu kulmapotku pitäisi jälkikäteen perua, jos siitä tulisi maali?

Tai entä parin viikon takainen tilanne, jossa pelaaja oli paitsiossa ja syötti pallon boksin sisällä, jossa hyökkääjää rikottiin ja siitä vihellettiin rangaistuspotku? Siinä tilanteessahan puolustavan joukkueen olisi kannattanut antaa hyökkääjän tehdä maali ja olla rikkomatta, koska silloin maali olisi hylätty paitsiona. Nyt kukaan ei piirrellyt sen enempää sinisiä kuin punaisiakaan viivoja, kun paitsiota seurasi vain rangaistuspotku.

Olen kuitenkin muuttanut mieleni. Muutin sen itse asiassa jo kesällä 2018 jalkapallon MM-kisoissa, joissa VAR näytti vahvat puolensa – ja mikä oleellisesta: sitä osattiin myös käyttää oikein. Epäselvä tilanne, tuomari juoksi kentän laidalle, katsoi hetken aikaa ruutua ja tuomio napsahti saman tien.

***

Se, miksi VAR aiheuttaa nyt raivokohtauksia ja saa osakseen valtavaa ja perusteltua arvostelua, johtuu yksinkertaisesta asiasta: Sitä ei osata käyttää.

Valioliiga pitää itseään maailman uljaimpana ja kauneimpana jalkapallosarjana, mutta tuomaroinnin ja VAR:in käytön taso on järkyttävimmillään amatöörimäistä.

En puhu nyt niinkään mieltä kirvoittavista viivoista ja millimetrien osista, vaan siitä, miten samanlaisia tilanteista voidaan tuomita niin järkyttävän linjattomia ja erilaisia tuomioita mitä tälläkin kaudella on nähty. Yhdessä ottelussa pelaajan hellästä sitomisesta kädellä tulee automaattisesti rangaistuspotku, toisessa puolustaja saa vapaasti kaataa hyökkääjän boksin sisällä, eikä kukaan lotkauta sille korvaansa. Ei erotuomari, eivätkä VAR-kopin haukansilmät.

Totta kai millimetrien kanssa hinkkaaminen tappaa jalkapallosta tunnetta, mutta vielä enemmän raivoa nostaa VAR:n käytön linjattomuus.

***

Pitäisikö siis VAR:sta luopua?

Ei missään tapauksessa.

Tässä kohtaa on erotettava kaksi asiaa – VAR ja sen käyttö. Teknologia itsessään ei ole ongelma, ainoastaan sen linjaton ja luokaton käyttö.

Teknologiaa ei tarvitse muuttaa, puhumattakaan, että se pitäisi poistaa. Sen sijaan pitäisi puuttua siihen, miten VAR:ia käytetään ja keskustella, miten jalkapallossa paitsiosääntö pitäisi kirjoittaa.

Myönnän, etten ole sanonut vuosikausiin kovin kauniita sanoja Arsène Wengeristä, mutta Wenger teki juuri sellaisen avauksen, jota jalkapallossa pitäisi pohtia. Wenger muuttaisi paitsiosääntöä siten, ettei määräävää viivaa vedettäisi hyökkäävän pelaajan etupuolelle, vaan takapuolelle. Tarkoittaisi siis sitä, että hyökkäävä pelaaja voisi olla reilusti alimman kenttäpelaajan rinnalla ja jopa hänen etupuolellaan, kunhan hän ei olisi kokonaan alapuolella.

Toki viivoja jouduttaisiin edelleenkin monissa tapauksissa vetelemään, mutta tilanne muuttuisi käytännön tasolla dramaattisesti, kun tulkintaa muutettaisiin hyökkääjän kannalta helpommin kontrolloitavaksi. Itse asiassa muutos voisi nostaa jopa maalien määrää jalkapallossa.

Toteutuipa Wengerin ehdotus koskaan tai ei, yksi asia on kuitenkin selvä. VAR:in käyttöä on pakko kehittää tavalla tai toisella, sillä nyt jalkapallo kusee VAR-tunaroimisella omille nilkoilleen.