Praha 9.12.2018: Suomi juhlii salibandyn miesten maailmanmestaruutta täydellä O2 Arenalla. Mestari, alkemistinakin tunnettu Petteri Nykky on tehnyt loistokkaan paluun Suomen miesten päävalmentajaksi. Suomi on lyönyt Ruotsin lukemin 6-3. Peli on ollut käytännössä ohi kolmannen erän puolivälissä. Suomalainen salibandyväki värisee euforisessa huumassa. Nykky nousee lopullisesti salibandykansan kaapin päälle, hieman etäiseksi ja arvoitukselliseksi guruksi. Oskari Saari kirjoittaa hänestä jo toisen kirjan.

Zürich vajaat neljä vuotta myöhemmin: Suomi joutuu tyytymään pronsseihin ensimmäisen kerran 18:an vuoteen. Suomi voitti toisen kärkinelikon maan vasta niukin naukin pronssiottelussa Sveitsiä vastaan 5–3. Sveitsiltä Suomi otti kuokkaan alkusarjassa heikolla esityksellä ja hävisi Ruotsille välierässä sinänsä hyvän pelin päätteeksi. Kokonaiskuvassa pelaaminen oli läpi turnauksen tukkoista ja hankalaa varsinkin hyökkäämisen osalta.

Viimeiseen vuoteen Suomi on hävinnyt Ruotsille finaalit MM-kotikisoissa, kesällä World Gamesissä Yhdysvalloissa ja nyt välierän.

Vielä vuosi sitten oltiin laajasti sitä mieltä, minäkin, että Ruotsilla on homma hakusessa ja Suomi jatkaa Prahan dominointia. Mitä ihmettä on näin nopeasti tapahtunut? Onko Nykky menettänyt kultaisen kosketuksensa? Onko alkemisti väsähtänyt?

***

Asiaan täytyy ottaa laajempi ajallinen näkökulma kuin viimeinen vuosi. On hyvä mennä ajassa kymmenen vuotta taakse päin edellisiin Zürichin MM-kisoihin. Silloin hallitseva maailmanmestari Suomi koki ensimmäisellä kultaisella sukupolvellaan murskatappion Ruotsin uudelle sukupolvelle. Päävalmentajaksi oli vaihtunut Nykyn ensimmäisen kauden jälkeen Joensuun salibandylegenda Petri Kettunen.

Kettunen ja muu valmennusjohto tekivät murskatappiosta johtopäätöksen: pelitapaa pitää säätää selvästi maalinestopelin suuntaan. Keskeisiksi uusiksi keinoiksi siihen muodostuivat suorastaan repivä kaksinkamppailupelaaminen tuomarilinjan sen salliessa ja varsinkin pallolla puolustaminen. Mukana haluttiin pitää vuosien 2008 ja 2010 toimiva alueellinen miesvartiointi oman pää puolustuspelissä. Se sopi hyvin yhteen jopa ylikovan kamppailemisen kanssa.

Johtopäätös oli toimiva. Tulosta tuli. Suomi pisti Ruotsin Göteborgissa vuonna 2014 todella tiukoille ja onnistui voittamaan länsinaapurin rangaistuslaukauskisassa Riian MM-finaalissa kaksi vuotta myöhemmin. Kettunen nousi osan salibandykansasta suureksi sankariksi, Riian ritariksi.

***

Mutta vain osan. Itse asiassa joukkueen sisäinen oppositio ulkoisine liittolaisineen onnistuivat painostamaan Salibandyliiton silloisen johdon olemaan käyttämättä Kettusen optiota. Vuosien 2008 ja 2010 maailmanmestarivalmentaja Nykky oli nimittäin tehnyt paluun kotimaan seuravalmennukseen Sveitsin kiertueeltaan, joka oli päättynyt Göteborgin kisojen mahalaskuun. Hän oli johdattanut Classicin ensimmäisen Suomen mestaruuteen vuonna 2016. Itse asiassa osa pelaajista ja entisistä tähdistä ei ollut koskaan hyväksynyt Nykyn vaihtamista Kettuseen kotimestaruuden jälkeen vuonna 2010.

Samu Kuitusen ja Juha Jäntin kanssa Nykky onnistui jalostamaan Kettusen tiimin pelitavan maajoukkueessa ja Classicissä huippuunsa. Ne olivat nousseet sattuman yläpuolelle kuten Nykky halusi. Prahan upea kulta vuonna 2018 ja Classicin kuusi peräkkäistä Suomen mestaruutta olivat tämän seurausta uuden sukupolven huippupelaajien kanssa.

***

Vuoden 2018 maailmanmestaruushuumassa yksi asia jäi kuitenkin Suomen euforiselta lajiväeltä huomaamatta. Kovin kilpailija Ruotsi ei ollut toipunut Riian sokkitappiosta. Ruotsi oli vaihtanut päävalmentajaa Jan-Erik Vaarasta Mikael Hilliin, mutta toiminta oli sekavaa.

Itse asiassa Prahan finaalissa Ruotsi teki kammottavia perusvirheitä, joista Suomi rankaisi armotta. Kyse ei ollut vain Suomen hyvyydestä vaan myös Ruotsin heikkoudesta. Kyse ei ollut Suomen järjestelmällisestä proaktiivisesta viisikkohyökkäämisestä vaan Ruotsin virheiden sinänsä tehokkaasta hyödyntämisestä.

Ruotsi vaihtoikin taas valmennusta viime vuoden keväällä yllättävän lähellä MM-kisoja. Vaihto oli kuitenkin toimiva. Ruotsi löysi taas menestysreseptin Thomas Brottmanin ja Niklas Nordénin johdolla. Suomi on hävinnyt länsinaapurille kolme arvo-ottelua peräkkäin.

Ruotsin reseptin pelillinen ydin on yksinkertainen ja suorastaan perinteinen: Suomen pallonhallintajaksot pitää vain malttaa puolustaa huolellisesti. ”Tålamod”, sanoisi ruotsalainen. Suomen peli yritetään ohjata laitoihin ja kulmiin, joista saadaan riistoja ja vastahyökkäyksiä, kun Suomen viisikon hermo tai tasapaino pettää. Vähintään estetään Suomen murtautuminen ja maalinteko.

***

Suomen maaliestopelissä on nimittäin yksi systemaattinen heikkous: hyökkäyspelin rakenteita ei ole riittävän järjestelmällisesti kehitetty harjoittelun kautta. Tästä osa lajiväestä on yrittänyt vuosia varoittaa, mutta menestyshuumassa varoitukset ovat kaikuneet kuuroille korville. Niille on suorastaan naureskeltu Nykyn julkimoaseenkantajien johdolla.

Nyt nauru on hiljentynyt. Tämän vuoden MM-kisoissa Suomi taantui vastahyökkäysjoukkueeksi, joka ei kyennyt murtamaan edes Sveitsin perinteistä aluepuolustusta. Sveitsi onnistui ohjaamaan Suomen pitkät hyökkäykset laitoihin ja kulmiin. Siten se tyrehdytti Suomen pitkän hyökkäämisen. Pronssiottelun Suomi sentään onnistui viidellä vastahyökkäysmaalillaan voittamaan puolustustaistelun avulla, kun Sveitsi suri erän verran välierätappiotaan.

Alkusarjassa Sveitsi kuitenkin voitti Suomen selvästi, vaikka lukemat olivat vain 7–5. Ottelu oli Suomen huonoin kymmeneen vuoteen, mikä vei sinivalkoiset välierään Ruotsia vastaan. Oman välieränsä Sveitsi kyykkäsi lajin nousevaa mahtimaata Tšekkiä vastaa 3–11.

Suomi ei ollut lainkaan valmis turnaukseen alkusarjassa. Siitä vastuun kantaa ennen kaikkea päävalmentaja. Mestari koki jälleen mahalaskun Sveitsin kanssa, tällä kertaa vain sitä vastaan eikä sen johdossa. Sveitsistä on muodostunut Nykyn Nemesis.

***

Itse asiassa Nykyn toisen päävalmentajakauden päätteeksi on jo perusteltua kysyä, onko Suomi oikeastaan enää Tšekkiä parempi?

Viime vuoden kisoissa Suomen ja Tšekin välierä oli hyvin tiukka. Nyt Tšekki on Suomea korkeammalla. Se on myös voittanut kaksi viimeistä U19-maailmanmestaruutta. Sillä on uusi nuorten huippupelaajien sukupolvi ja proaktiivinen pelitapa.

Suomelta on sen sijaan lopettanut viime vuosina kolme huippuluokan pallollista puolustajaa: Juha Kivilehto, Krister Savonen ja Tatu Väänänen. Lisää lopettamisia puolustajapuolella on tulossa mutta ei vastaavan tasoisia uusia puolustajia aivan heti. Tämä aiheuttaa seuraavalle päävalmentajalle Esa Jussilalle, joka oli itse maailman parhaita pallollisia puolustajia, kovan pähkinän purtavaksi. Maalivahti- ja hyökkääjäosastolla tilanne on onneksi parempi. Joka tapauksessa Nykky ei siirrä soihtua Jussilalle vuotta 2018 paremmassa tilanteessa.