Näistä jalkapallon MM-kisoista on tulossa kovaa vauhtia käsikirjoitukseltaan käsittämättömät kisat. Jos joku kuvitteli aiemmin perjantaina, että Kroatian ja Brasilian draama oli taidetta sen korkeimmassa muodossa, Argentiinan ja Hollannin ottelussa mentiin vielä napsu yli.

Kaiken lisäksi otteluun antoi ylimääräisen latauksen se, että ottelu oli lähellä lähteä erotuomari Antonio Mateo Lahozin käsistä. Espanjalainen on toki ammattituomari, mutta hän toimii ja viheltelee kuin olisi joku sirkustirehtööri. Siksi pelaajien pelatessa hurjien paineiden alla, tällainen erotuomarin teatraalinen esiintyminen ei välttämättä ainakaan rauhoita kentällä pärskähteleviä tunnekuohuja.

***

Itse ottelu oli Argentiinalta hallittu ja kontrolloitu esitys. Argentiina oli muokannut hieman avauskokoonpanoa ja sen ottelusuunnitelma toimi tosin hyvin siihen saakka, kunnes Hollanti kavensi 1-2:een 83 minuutin pelin jälkeen.

Siinä kohtaa ottelun tuulensuunta muuttui dramaattisesti. Se, miksi näin tapahtui, on kysymyksenä mielenkiintoinen. Ulkopuolisten on toki mahdoton tietää, mitkä päävalmentaja Lionel Scalonin ohjeet siinä hetkessä olivat, mutta joka tapauksessa kentällä tapahtui klassinen muutos: Argentiina vetäytyi suojaamaan johtoaan ja antoi pelin ohjat Hollannille.

Sillä oli ylhäällä tilanteesta riippuen kaksi tai kolmenäennäisesti paineistavaa pelaajaa, joiden prässin kiertämisessä Hollannilla ei ollut vaikeuksia. Kun tuo näennäinen prässi oli kierretty, Hollanti pääsi heittämään pitkiä keskityksiä boksiin.

Argentiina näytti kestävän Hollannin pommituksen, kunnes se ylipelasi oman boksin rajalla Hollannin hyökkäyksen ja Hollanti sai lisäajan 11. minuutilla vapaapotkun. En tiedä, oliko Louis van Gaal saanut jostain KTP:n erikoistilannevideoita, mutta Hollannin vapaapotku kuvio oli jäätävä.

Tilanne näytti siinä hetkessä siltä, että Hollanti olisi vahvoilla jatkoajalla. Van Gaal oli selvästi ohjeistanut  sen, miten ottelun loppu pelataan ja mitä kautta ja miten uhka luodaan.  Olisi voinut kuvitella, että Hollanti olisi jatkanut jatkoajalla siitä, mihin se varsinaisen peliajan lopulla jäi.

***

Jalkapallossa on kysymys toki pelaajien taidosta ja taktiikasta, mutta siinä on kysymys myös henkisistä tekijöistä. Itse asiassa tällaisissa MM-kisojen kaltaisissa suuripaineisissa turnauksissa henkisten tekijöiden merkitys korostuu entisestään. Sanoin jo ennen kisoja, että turnauksen vie todennäköisesti se joukkue, joka pystyy yhdistämään parhaimmin henkiset tekijät ja taitoarsenaalinsa sanan laajassa merkityksessä.

Tämä ottelu oli malliesimerkki tästä. Argentiina kontrolloi ottelua siihen saakka, kunnes sen henkisessä asenteessa tapahtui muutos. Se ei enää ajatellutkaan lisämaalien tekemistä, vaan sitä, ettei se menettäisi johtoaan. En sano, että Argentiina olisi varsinaisesti pelännyt johtoasemansa menettämistä, mutta kyllähän Argentiinan esitys varsinainen peliajan lopussa oli pelkkää selviytymistaistelua.

***

Mutta mitä tapahtui sitten?

Kun Hollanti iski tasoituksen dramaattisesti varsinaisen peliajan viimeisillä hetkillä, Hollannilla oli ottelun momemtum – mutta jatkoajalla Argentiina otti momemtumin takaisin itselleen. Siinä oli lopulta koko ottelun ratkaisu.

MM-kisojen kaikissa rankkarikisoissa on tähän saakka käynyt niin, että rangaistuspotkukisan on voittanut se joukkue, jolla on ollut momemtum jatkoajalla ja varsinkin jatkoajan lopussa. Nyt se oli selvästi Argentiinalla ja se näkyi pelaajien itseluottamuksessa ja itsevarmuudessa rangaistuspotkukisassa.

Hollanti teki sinällään oikean ratkaisun laittaessaan Virgil van Dijkin ampumaan ensimmäistä rankkaria. Argentiina oli kuitenkin scoutannut sen, minne van Dijk ampuu yleensä rankkarin – ja hän ampui juuri omaan suosikkipaikkaansa. En tiedä, pettikö van Dijkilla kantti vaihtaa kulmaa tai vetää keskelle vai oliko hän vain niin varma, että kun hän ampuu pallon suosikkipaikkaansa, se on maali riippumatta siitä, mitä maalivahti Emiliano Martinez tekee.

Tässä kohtaa on nostettava esille myös maalivahdin merkitys. Martinez on siinä mielessä tyypillinen nykymaalivahti, että hän on ulottava ja hänen lähtönopeutensa torjuntaan lähtiessä on räjähtävä. Siksi hän ehtii syöksyä alakulmiin, ellei laukauskin ole räjähtävä.

Martinez ei ole ainoa nopeasti ponnistava ja ulottuva maalivahti, joten on mielenkiintoista nähdä, miten asiaan reagoidaan tulevissa MM-otteluissa. Näiden tähän asti nähtyjen rangaistuspotkukisojen viesti on ollut, että parhaat maalivahdit pystyvät torjumaan erinomaisia rankkareita kulmista, joten pitäisikö rankkareita alkaa vetää kylmästi keskelle, kuten Kroatian kaksi ensimmäistä laukojaa tekivät Brasiliaa vastaan? Ehkä pitäisi.

Argentiina kohtaa MM-välierissä Kroatian. Toinen välieräpari ratkaistaan lauantaina, kun Portugali kohtaa Marokon ja Englanti Ranskan. Jos jokin asia on varmaa, kaikkea draamaa ei ole vielä näissä kisoissa nähty. Kuten ei myöskään kaikkia rangaistuspotkukisoja.