Teemu Hartikainen pelasi kahdeksan ja puoli kautta jääkiekkoa KHL:n Ufassa. Siinä tuli Venäjä tutuksi, kun sitä matkattiin ristiin rastiin. Lopulta Ukrainan sota päätti kiekkopestin kesken kauden viime talvena. Oli aika keksiä jotain muuta. Se muu löytyi Sveitsistä. Hartikainen pelaa nyt Geneve-Servettessä ja on äärimmäisen tyytyväinen tilanteeseensa.

”Tämä ei ole ollut mikään kulttuurishokki, mutta kyllä elämä Sveitsissä on vähän erilaista. Ei tarvitse matkustaa niin paljon peleihin, joten tulee oltua enemmän kotona. Lisäksi olen ollut myös paljon virkeämpi. Pelejä on myös muutama vähemmän. Olen todellakin nauttinut nyt elämästäni”, Hartikainen innostuu.

”Tälläiselle perheenisännälle tämä on ollut todellista laatuelämää pari viimeistä kuukautta.”

KHL:n runkosarjassa on 56 ottelua. Sitten tulee mahdollisesti kaikki kevään jatkopelit päälle. Sveitsin National Leaguessa tahkotaan myös 52 ottelua runkosarjassa, mutta kun Hartikaista kuuntelee, ymmärtää, että suurin ero sarjojen välillä on juuri se, että vieraspelitmatkat eivät ole Sveitsissä niin pitkiä, eivätkä ne vie samalla lailla pelaajilta energiaa kuin KHL:ssä. Hartikaisen mukaan vauhtia ja haastetta sarjassa on kuitenkin riittämiin.

”Sveitsin liigassa on joka paikassa kaikkein isoin mahdollinen kaukalo ja se tuo jäälle tilaa aika paljon. Täällä luistellaan tosi kovaa ja sarja on hyvin vauhdikas. Liigasta löytyy silti myös taitopelaajia, joten sitä taitoakin on jäällä ihan joka ilta. Tämä ei ehkä ole niin organisoitu kuin KHL. Lisäksi maalipaikkojen eteen saa täällä luistella aika paljon.”

Hartikaisen vierellä viilettää samassa kentässä vanha Ufa-tuttu Linus Omark. Suomalaisista joukueessa ovat myös Valtteri Filppula ja Sami Vatanen. 29 pelatun ottelun jälkeen Geneve-Servette johtaa liigaa ja sen ykköspistemies on Filppula. Filppula johtaa myös sarjan pistepörssiä. Hartikainen puolestaan johtaa liigan maalitilastoa 18 osumallaan. Syöttöjä on tilillä yhdeksän. Servette johtaa National Leaguea.

”Olen pelannut paljon Omarkin kanssa ja hänen kanssaan ollaan nyt samassa kentässä. Olemme viimeistelleet yhdessä myös paljon pisteitä. Ylivoima on meillä ollut aivan loistavaa. Siinä on yleensä mukana ainakin Filppula, minä, ruotsalainen Henrik Tömmernes ja kanadalainen Daniel Winnik. Ylivoimalla olen päässyt myös räpsimään aika paljon niitä maaleja.”

Hartikainen pelaa Servettessä yhden vuoden sopimuksella. Hän paljastaa, että paluu Suomeen on jo käynyt mielessä. Hartikainen aloitti ammattiuransa 2007 KalPassa.

”Kyllä se Suomeen paluukin vuosi vuodelta lähenee. Vaikka nautin nyt kovasti Sveitsin jääkiekosta, niin kyllä jossain vaiheessa aion kotikonnuillekin palata. Se pitää vielä katsoa, että milloin se tapahtuu. Nyt mennään vuosi – tai oikeastaan peli kerrallaan. Päätämme kevään aikana perheeni kanssa, että onko jo seuraavaksi aika tulla kotiin.”

Hartikainen lähti Leijonien Sveitsin turnaukseen mukaan, koska peli-intoa ja jaksamista nyt riittää. Pelkästään jo pelikaverit ovat suuri Leijona-motivaattori. On aina mukavaa nähdä erityisesti Ufa-kavereita Sami Lepistöä, Joonas Kemppaista ja Markus Granlundia.

”Leijonissa on niin hyvä ilmapiiri, että on kivaa tulla. Täällä on mukana samoja jätkiä, joiden kanssa sai myös viime keväänä pelata. Ufastakin monta jätkää, joiden kanssa on tullut pelattua. Juuri nyt jääkiekko maistuu todella mukavasti ja nautin pelaamisesta. Erityisesti siksi, että en ole niin väsynyt.”

”Ei tässä kummempia tavoitteita turnaukselle ole, mutta jokaista peliähän lähdetään aina tietysti voittamaan. Suurin tavoite tälle kaudelle Leijonissa on ehkä se, että pystyisimme uusimaan maailmanmestaruuden. Mestaruus kahdesti peräkkäin kotikisoissa on kuitenkin aika suuri tavoite ja sitä kohti tässä valmistaudutaan, ja kaikki tekeminen tähtää siihen.”

Hartikainen kertoo, että viime kevään olympiavoitto ja maailmanmestaruus olivat upeita juttuja, mutta lopulta hankalia paloja sulatettavaksi. Niin käsittämätöntä oli putsata mitalikisapöytä kultahelyistä molemmissa arvoturnauksissa.

”Viime kevät oli kyllä ihan uskomaton. Sitä menestystä ei edes tajunnut todella pitkään aikaan. Kesää kului pitkälle ennen kuin se todella upposi. Nyt tajuaa jo senkin, että tuollainen tupla on aika harvinainen. Siitä on todella paljon hyviä ja lämpimiä muistoja, ja ne on nyt varastoitu mieleen ihan loppuelämäksi asti. Oli hienoa pelata ja elää sitä unelmaa juuri niiden pelaajien kanssa.”