Vasta 22-vuotias ruotsalaispuolustaja Rasmus Dahlin on saanut nuoresta iästään huolimatta tottua kriittisen median kovaan käsittelyyn. Vuoden 2018 koko varaustilaisuuden ykkösnimenä valitun pelaajan tasoiselle lupaukselle riman tulee ollakin korkeammalla.

Suomalaismediassa Dahlinille on kuitenkin jopa naureskeltu. Naureskelusta tuli perusteetonta viimeistään viime kaudella, jolloin Dahlin nosti pelinsä tasoa selvästi aiempaan nähden. Suomessa Dahlinin lyttääminen kuitenkin jatkui, kun nuori mies ei onnistunut suomalaisille niin tärkeässä MM-turnauksessa.

Tällä kaudella narratiivi on kääntynyt kuin taikaiskusta. Kun Dahlinin teksti tv:ltä luettavissa olevat numerot ovat viemässä häntä lähes sadan pisteen kautta kohti ja tehotilastokin on vihdoin reilusti plussan puolella, on Dahlin noussut yhtäkkiä keskusteluihin jopa ehdokkaana NHL:n parhaan puolustajan palkintoon.

***

Jäitä hattuun, kehotan. Dahlin ei ole missään vaiheessa ollut niin huono jääkiekkoilija kuin suomalaismediassa on annettu ymmärtää. Hänellä on ollut vaikeutensa, mutta samaan aikaan Sabres on ollut joukkueena todellisessa käymistilassa.

Tälle kaudelle suoritustasoaan ovat petranneet niin Sabres kuin Dahlinkin. Kuitenkin ne hyökkäyspään taidot, joilla Dahlin on tekstitv-tilastonsa rakentanut, ovat olleet hänellä olemassa aina.

Kiekko on kuitenkin löytänyt verkkoon alkukaudesta myös puolustajalle kovalla 11 prosentin tarkkuudella, joten välttämättä aivan sama pistetahti ei kauden loppuun asti jatku.

***

Ottelu Panthersia vastaan oli hyvä läpileikkaus Dahlinista. Varsinkin kolmannessa erässä, kun Sabres jahtasi Panthersin etumatkaa, Dahlin oli vahva. Pitkissä hyökkäysalueen hyökkäyspeleissä ruotsalainen liikkui viivassa sulavasti ja hänen hyökkäyspelitaitonsa loivat selvästi painetta Sergei Bobrovskin maalille.

Dahlin edisti Sabresin peliä pohjasta ja oli luomassa aitoa loppukirin tuntua.

Kaksi ensimmäistä erää olivat kuitenkin heikkoja niin ruotsalaiselta kuin koko kotijoukkueelta. Dahlin teki muutamia pelin kannalta täysin käsittämättömiä ratkaisuja.

Varsinkin toisessa erässä Dahlin teki jotain, mikä muistutti vahvasti erään toisen NHL-puolustajan pelaamista. Dahlin ryntäsi Eetu Luostarista vastaan puoleen kenttään omalta alueelta asti jättäen oman puolustuspeliasemansa vain taklatakseen.

Dahlin itse kaatui ja törmäili paluumatkalla vielä Aaron Ekbladin kanssa. Ikään kuin vanhan joukkuekaverin Rasmus Ristolaisen pelaajahaamu olisi kertonut Dahlinille kuinka tilanteessa kannattaa toimia.

Rasmus Dahlinille ei kannata naureskella, koska ruotsalaisille hänestä on kasvamassa puolustaja, jollaisia Suomessa ehkä Miro Heiskasta lukuun ottamatta ei ole. Ei kuitenkaan kannata tehokkaan alkukauden myöskään hämätä liikaa, sillä kokonaisvaltaisessa pelaamisessa NHL:n huipulle hänellä on vielä kovasti matkaa.