Kempeleen Kiristä on tullut manageri Sami Salorannan johdolla pesäpallokenttien uusi väriläiskä. Saloranta on hämmentänyt pelottomilla otteillaan siirtomarkkinoita, kaapannut Kempeleeseen Sami Haapakosken ja Tuomas Jussilan kaltaisia ikonisia pelaajia ja tehnyt pelaajien kanssa pesäpallossa poikkeuksellisen pitkiä sopimuksia.

Tärkeintä on ollut kuitenkin se, että Kempeleen käyrä on mennyt koko ajan ylöspäin. Saloranta itse on harmitellut etenemisen hitautta, mutta todellisuudessa Kempele on ottanut ylöspäin isoja loikkia, vaikka sen matka on kahtena vuonna peräkkäin tyssännyt puolivälierissä suoraan kolmessa ottelussa.

Myös tänä vuonna tilanne on saman kaltainen. Kempele on selvästi vahvistunut viime kaudesta ja ero kärkiseuroihin on vuorenvarmasti kaventunut, mutta Kempele on silti seitsemän kärkiseuran joukossa haastajaryhmässä yhdessä Hyvinkään kanssa. Välieräpaikka ja runkosarjassa neljän kärkeen sijoittuminen ovat mahdollisia ja lähempänä kuin viime kaudella, mutta mikään ei ole vielä taattua.

The Thriller of the Year – Liverpool vs Real Madrid. Check the odds and play at Mr Green! 

Taattua ei ole myöskään toinen tärkeä muuttuja. Kempele ei ole saanut oululaista pesäpalloyleisöä syttymään, vaikka sen käytännössä onkin samaa kokonaisuutta Oulun kanssa.

Nyt emmeet ovat oululaisen ja varsinkin Oulua ympäröivien pesäpallopaikkakuntien kannattajien herättämiseen ovat paremmat kuin kertaakaan aiemmin. Kempeleellä on Jussilan ja Haapakosken johdolla huippunimekäs ja samalla Kempeleen seurahistorian kovin joukkue, ja samaan aikaan Oulun Lippo on kadonnut talousvaikeuksiensa kanssa entistäkin kauemmaksi taivaanrantaan.

Nyt Oulun seudulla oli herätysjuhlien aika myös pesäpallossa.

***

Pelillisesti Kempele on mielenkiintoinen ja samalla ristiriitainen joukkue.

Joukkueessa on viisi Itä-Länsi-tason pelaajaa – Jussila, Haapakoski, Onni Määttä, Antti Korhonen ja Markus Keski-Petäjä – sekä Vimpelin Jukka-Pekka Vainionpään ja Janne Mäkelän jälkeen yksi Superin parhaista jokerikaksikoista, Matti Korhonen ja Ossi Meriläinen. Aatu Saastamoinen, Perttu Olli ja Aappo Savikoski edustavat lupaavaa tulevaisuuta.

Mutta sitten tulevat ne kysymysmerkit, jotka tuovat ratkaisevan eron siihen, miksi Kempele on vasta haastaja eikä yksi suurimmista ennakkosuosikeista.

Ulkona kysymysmerkit tiivistyvät lukkaripeliin ja takakentälle.

Jani Lassila on jaloistaan ketterä ja nopea, mutta taktisesti ja teknisesti hän on keskitason lukkari. Suurin haaste Lassilalla on syöttötyöskentelyn kokonaisvaltaisuus, joka ei riitä tämän päivän huippupesäpallossa. Uusi pelinjohtaja Petri Tuuva joutunee kesän aikana miettimään vielä moneen kertaan, pitäisikö ykköslukkariksi nostaa Saastamoinen, joka oli vielä 2-3 vuotta sitten putkessa nousta Sotkamon ykköslukkariksi.

Takakentän muodostavat tulevalla kaudella Olli ja Juhani Ojala. Ollilla on potentiaalia kehittyä hyväksi koppariksi, mutta hänkin on koulutukseltaan ja ominaisuuksiltaan linjan pelaaja, ei koppari. Kopparivertailussa muihin kärkiseuroihin Kempele antaa selkeästi tasoitusta.

Sisällä polttavin ongelma on kärkimiehen puuttuminen. Sunnuntaisessa SM-hallipelissä Pattijokea vastaan ykkösenä pelasi Keski-Petäjä. Hän on toki hyvä etenijä, mutta ei mikään kärkimies. Lisäksi Keski-Petäjän erinomaiset vaihtajaominaisuudet menevät hukkaan, jos häntä peluutetaan kärkenä. Olli olisi luontevampi vaihtoehto kärjeksi, vaikka hänkään ei ole mikään superkärki.

Sunnuntaina kehiin oli vedetty Kannuksesta etenijäjokeri Teemu Hollanti. Ratkaisu kärkimiesongelmaan saattaisi löytyä pikemminkin hänen kauttaan, vaikka Hollantia peluutettaisiin pelkästään etenijäjokerina.

Saloranta voi tehdä vielä ennen kauden alkua arvaamattomia iskuja siirtomarkkinoilla, mutta haasteena on, ettei vapaana ole yhtään pelaajaa, joka korjaisi samalla kertaa kärkimies- ja koppariongelmat.

***

Muilta osin Kempele olisi valmis taistelemaan mitaleista ja haastamaan minkä tahansa kärkiseuran jopa loppuotteluun pääsystä.

Määttä on toipunut viime kesän loukkaantumisestaan ja palaamassa takaisin kehiin hetkenä minä hyvänä. Hän muodostaa Antti Korhosen kanssa erinomaisen etukentän. Myös Jussilan, Haapakosken, Keski-Petäjän ja Saastamoisin muodostama polttolinja on Itä-Länsi-tasoa.

Sisällä Kempele saa kaksi erinomaista kärkeä ja sillä on Määtän, Jussilan ja Haapakosken myötä sisäpelin moottoreina kenties jopa sarjaan parhaat pelintekijät. Kotiutusvoimaakin joukkueesta löytyy laajalta rintamalla ja kaksi varmaa lyöjäjokeria on joukkueelle iso etu.

Mutta kysymys kuuluu, kuinka paljon Kempele antaa tasoitusta lukkaripelin, takakentän ja huippukärjen puuttumisen takia?

Hallissa – jossa Kempele pelaa Pattijoen ja Sotkamon kanssa samassa alkulohkossa ja ratkaisee tulevana viikonloppuna Sotkamon kanssa lopputurnauspaikan – asioita saa vielä helpommin anteeksi, mutta kesällä ja varsinkin syksyllä armoa ei ole tarjolla.

Ja sitä totuutta Kempele joutuu tällä kaudella katsomaan silmästä silmään.