Puolivälierissä pelattiin keskiviikkona kolmessa sarjassa. Aloitetaan Tampereelta, jossa Ilves peittosi Ässät kotikentällään 4-1 ja otti sarjassa voitot nimiinsä 2-1. Samuel, Ilves taisi olla vakuuttava?

Kyllä oli ja erityisesti ottelun alussa. Ässät otti aivan liikaa jäähyjä ottelun alussa ja Ilves vei erää tavalla, joka sai Ässät näyttämään sen nyrkkeilysäkiltä. Tulos oli sen mukaista ja ottelu oli ohi jo käytännössä avauserässä.

Ässien kannalta nyt petti yllättävä venttiili, kun maalivahti Niklas Rubinkaan ei ollut erityisen hyvä. Moni asia sai ylipäätään ihmettelemään, miten Ässät on niin uskomattoman paljon riippuvainen kotiyleisönsä hurmoksesta. Tietysti Ilves on materiaaliltaan tasapaksua ässäpakkaa kovempi, mutta ero koti- ja vieraspelien välillä on mieletön. Kotikentän hurmoksessa Ässät saa päättäväisyyden ja aivan kaikkensa antamalla vielä piiloon materiaalinsa vajavaisuuden, jossa näissä peleissä rehellisesti sanoen noin puolet pelaajista ovat vähän niin ja näin -osastoa. Vieraskentällä tuo totuus paljastuu rumemmin.

Nyt oli kuitenkin käsillä suuri mahdollisuus tässä sarjassa horjuttaa ennakkosuosikkia. Se valui hiekkaan.

On selvää, että vaikka tästä sarjasta laulukuoro odottaisikin, Ässät on jo voittanut tällä kaudella paljon. Se on saanut porilaisyleisön taas taakseen ja palannut uskottavaksi liigaseuraksi. Tässä ottelussa kaikki suurimmat paineet olivatkin Ilveksellä.

Jos Ässät olisi tässä saanut shokkiryöstön tehtyä, niin miltäpä olisi Ilves-leirissä tuntunut lähteä raivohullun Isomäen eteen pelaamaan? No, se skenaario jäi nyt toteutumatta ja Ässille jäi vain paljon spekuloitavaa miten ottelun lähtö oli näin surkea. Kaksi seuraavaa erää olivat kuitenkin patapaidoilta paljon parempaa, mutta se oli liian vähän ja liian myöhään.

Entäpä sitten Lukon ja IFK:n sarja. Katastrofaalisen heikon alkukauden pelanneet helsinkiläiset ovat jo voitoissa 3-0-johdossa ja marssimassa välieriin. Samuel, mikä Lukolla kiikastaa?

Eipä minulla ole paljoa lisättävää siihen, mitä eilen Lukosta sanoin. Se kuitenkin tässä on tähdennettävä, että Lukolla falskaa nyt jo nekin asiat, joiden pitivät olla kaikkein vahvimpia puolia.

Artem Zagidulin oli syksyllä Liigan paras maalivahti, mutta nyt hän veti kyllä tämän ottelun totaalisen vihkoon. Jos kolme neljästä ensimmäisestä vedosta uppoaa maalivahdin selän taakse ja vielä tällä tavoin, niin nyt Zagidulin laski housuun todella rumasti. Ei siitä pääse mihinkään.

Ehkä tässä alkaa näkyä nyt se, mitä pahiten pelättiin. Lukon maalivahtikuormitus Zagidulinille on ollut aivan liian ankaraa. Sekö nyt näkyy? Vai pettikö kuuppa?

Mitä nyt Lukolla on tehtävissä, jos maalivahtipeli vuotaa ja maalinteko sekä ylivoimapeli on silkkaa tervanjuontia? Sanon suoraan, se on hyvää yötä, Lukko.

Ei sellaista ennusmerkkiä nyt ole nähtävillä, että Lukko tästä neljä peliä putkeen voittaisi. Viimeisen 12 ottelun aikana runkosarja mukaan lukien se on voittanut kaksi peliä. Nekin voitot on SaiPaa ja Sportia vastaan.

HIFK:lle ja Roope Taposelle voi kuitenkin nostaa hattua. Todella tylyä tekemistä on ollut puolivälieräsarjassa tähän saakka. Mutta näillä näkymin välierissä vastaan tuleekin sitten jo haasteista kovin: Tappara. Silloin HIFK:n kasvutarina menee todelliseen puntariin.

KalPa on ottanut komennon Pelicansia vastaan ja tasoitti sarjan 2-2. Samuel, mitä sanot?

KalPa oli tänään viisikkopelissä dominoiva joukkue. Kuvaavaa on, että tasakentin maalit menivät kotijoukkueelle 3-0 ja Pelicans iski häkkinsä ylivoimalla. Tästä sarjasta näki jo avausottelusta, että edessä on pitkä sarja. Jokaisessa pelissä mennään niin kovaa, että on jännä nähdä, missä vaiheessa energiatankit alkavat ehtyä ja miten sitten toimitaan.

KalPan kannalta oli nimittäin todella kova isku, että Juha Jatkola loukkaantui maalin suulla. En pidä Robin Rahmia maalivahtina, joka voi ihmeitä tehdä, mutta tänään hän pelasi riittävän hyvin. Pitkässä juoksussa Rahmkin kuitenkin mitataan, jos Jatkola ei esimerkiksi tässä sarjassa pelaa enää. En edes uskalla ennustaa, miten tässä sarjassa lopulta käy. Molemmat seurat ovat jo nyt kuitenkin vetäneet yläkanttiin.

Tappara ei pelannut tänään, mutta johtaa KooKoota sarjassa 3-0. Samuel, onko sarja taputeltu?

No, ikinähän noin ei pitäisi sanoa, mutta sanon suoraan, että kyllä se on. Nimittäin, jos KooKoo Tapparan neljä kertaa peräkkäin voittaisi, puhutaan Liiga-historian suurimmasta ihmeestä.

Tappara otti sarjan alussa jo komennon ja hyötyi KooKoon mielenvikaisesta otteluohjelmasta. Mukavaahan se on piskuisena yllättäjänä lähteä Nokia-areenalta horjuttamaan hallitsevaa Suomen mestaria ja CHL-mestaria Oulusta heti matkanneena ja kun se peli on kuudes kahdeksaan päivään. Ei näin pitäisi voida olla, mutta nyt näin oli.

Kun katsoo vaikkapa kokenutta Tapparan Jori Lehterää ja miten hän tekee aivan kaikki pienetkin voittavat asiat viimeisen päälle, näkee miten ytimessä Tappara tällä hetkellä on. Kun tuo vaihde löytyy silmään, ei Euroopassa ole joukkuetta joka sen kustannuksella neljä voittoa ottaa. Siksi Tappara on edelleen mestarisuosikki numero yksi.

Yhden asian jos sarjasta kuitenkin sanon, niin pidän käsittämättömänä, että Casimir Jürgensin niskaan antama poikittainen maila meni vain yhden pelin pelikiellolla läpi. Nuo ovat kuitenkin yksiä jääkiekon vaarallisimmista teoista ja näissä pitäisi ottaa huomattavasti kovempi linja. Nyt niin ei todellakaan käynyt.