Olipahan ottelu! Kuudes puolivälieräottelu ei jättänyt ketään kylmäksi ja lopulta HIFK meni kuin menikin välieriin. Joukkue nousi kahden maalin takaa-ajoasemasta ja peittosi Lukon lopulta jatkoajalla. Samuel, miten summaisit ottelun?

Olihan tämä todellakin melkoista vuoristorataa ja pudotuspelien draamaa parhaimmillaan. Lukko oli viisikkopelissä täysin kuskin paikalla kaksi ja puoli erää ja HIFK oli todella hermostunut.

Mutta jälleen pudotuspeleissä nähtiin, miten pienet asiat voivat kääntää otteluita. Shaun Heshka korkeasta mailasta jäähylle ja jo alistuneelta vaikuttanut HIFK sai kavennettua Ilari Melartin maalilla.

Siitä maalista HIFK sai hallinsa hereille horroksesta ja Eetu Koivistoinen tasoittaa pelin. Jatkoajalla tuntui, että Lukko ei toipunut vaan odotti vain viimeistä kumautusta ja sieltä se sitten lopulta tulikin.

Pelillisesti tämä jätti kuitenkin paljon mietittävää. Jos vähän kierroksia lasketaan ja katsotaan pelin isoa kuvaa, niin kovin heikkoa oli HIFK:n pelinrakentelu. Ei kovin montaa peliä edistävää syöttöä sieltä nähty ja hyökkäyspeli oli suurimman osan ottelusta surkeaa.

Super offer: Sign now + double your deposit plus 200 free spins at Mr Green!

Ja kyllä tässä suomalaiselle maalivahtitaivaalle on syttynyt uusi tähti. Roope Taponen on noussut täydestä tuntemattomuudesta pudotuspelikeväänä huulille järkähtämättömillä esityksillään, hän vei tässä sarjassa selvän niskalenkin vastapuolen Artem Zagidulinista.

Taponen on HIFK:n MVP ehdottomasti. Ei HIFK ollut pelillisesti mikään dominoiva voima tässä sarjassa, mutta Taponen oli armottoman hyvä maalillaan. Hän on selvästi matkalla jonnekin. Ja onhan tuo tarina vertaansa vailla. HIFK:n maalivahtiosastoa pidettiin ennen kautta vitsinä, kun Niilo Halonen lähti kauteen ykkösmaalivahtina. Halonen olikin odotetun vaisu, mutta Taposen myötä maalivahtipeli onkin ykskaks tämän nuoren miehen esiinmarssin jälkeen joukkueen suurin yksittäinen vahvuus.

Mikä kävi Lukon kohtaloksi?

Lukko paransi tässä sarjassa jatkuvasti, mutta koska se oli sarjan kolmessa ensimmäisessä pelissä niin tehoton ja sen ylivoimapeli halki sarjan todella vaisua, niin vuori oli nyt niin jyrkkä kiivettäväksi, ettei sillä ollut varaa pieniinkään heilahteluihin. HIFK ei vakuuttanut sarjan edetessä, mutta 3-0-asemasta nouseminen ei anna sijaa stipluille, joka nyt kolmannen erän lopussa tuli.

HIFK:n voiton voi tässä ottelussa tiivistää siihen, että sen isot pojat olivat isoja poikia. Esimerkiksi Ilari Melart, Eetu Koivistoinen ja Roope Taponen olivat sellaisia johtajia, jollaisia Lukolta sitten kuitenkin jäi uupumaan. Johtajuus tiivistyy siihen, että vaikka koko HIFK oli suurimman osan ottelusta täysin köysissä, se pystyi vielä tällaiseen shokkinousuun yksittäisten pelaajien kannattamana. Lukolta taas rytminmuutos kolmannen erän jälkeen jäi tekemättä.

Nyt sitten Raumalla jää paljon mietittävää. Kylmä fakta on, että Pekka Virran valmentaman mestaruuden jälkeen Marko Virtasen johdolla on kahdesti jääty puolivälieriin. Murheet ovat tietysti paljon pienempiä kuin vaikkapa Oulussa ja Kärppä-leirissä, mutta tuskin tähän kukaan Raumalla erityisen tyytyväinen voi olla.

Erityisen synkeä oli kauden loppu. 14 viime ottelustaan Lukko voitti vain neljä ottelua runkosarja mukaan lukien – kaksi heittopusseja SaiPaa ja Sportia vastaan ja nyt kaksi IFK:ta vastaan. Se sukellus ei hyvältä näytä, kun suuri mahdollisuus valui sormenpäiden ulottuvilta kolmannen erän lopussa.

HIFK kohtaa välieräsarjassa varmuudella Tapparan. Mitä odotat siitä?

En olisi kuuna päivänä uskonut näkeväni IFK:ta välierissä syksyllä, se on myönnettävä reilusti. Tosin ei varmaan kovin moni muukaan.

Välierissä nyt tulee sitten aika viheliäinen ”palkinto” nimeltään Tappara. Se on Euroopan kovin seurajoukkue, se on levännyt ja terveystilannekin on hyvä. Ja peli ei ole heikkouksia KooKoo-sarjassa paljastanut.

Vaikka Nordiksella nyt tunnelmoidaan HIFK:n voitolla syystäkin, on katseet käännettävä jo eteenpäin. Ja ei kai kenellekään ole yllätys, että nyt tulee paria painoluokkaa huomattavasti kovempi vastustaja. Ennakkosuosikki numero yksi ja hallitseva CHL-mestari. Katastrofi on vältetty, mutta että kauden jälkeen voidaan puhua muusta kuin kasvojen pesusta pronssiottelun jälkeen ja kautta pitää huippusuorituksena, se edellyttää Tapparan kampeamista.

En laske kauheasti HIFK:n varaan, mutta täytyy muistaa, että tässä sarjassa on yksi äärimmäinen kummallisuus: Vaikka Tapparalla on kotietu, sarjan kaksi ensimmäistä peliä pelataan Helsingissä. Eli eipä oikein kotiedusta juuri sitten voidakaan puhua, vaikka kolme seuraavaa Tampereella pelataankin. Siinä asetelmassa – ja Taposen supervireessä – piilee IFK:n oljenkorsi, vaikka en pelillisesti näe joukkueiden olevan samalla viivalla lähellekään.