Jokaisella huippumanagerilla on omanlaisensa historia, joka koostuu suurista voitoista ja voitetuista pokaaleista – mutta myös katkerista tappioista.

Kun Manchester City ja Bayern München kohtaavat tiistai-iltana Mestarien liigan puolivälierissä Etihad Stadiumilla, vastakkain on paitsi kaksi joukkuetta, myös kaksi taktista huippuvalmentajaa, Pep Guardiola ja Thomas Tuchel.

Guardiola ja Tuchel eivät ole vihamiehiä. Heitä voisi pitää viheliäisessä valmentajien maailmassa jopa ystävinä. Ystävyys juontuu vuosiin, jolloin Guardiola valmensi Bayern Müncheniä ja Tuchel samaan aikaan ensin Mainzia ja sitten Borussia Dortmundia.

Ystävyys on elintärkeä ja hienoa asia, mutta Guardiolan ja Tuchelin suhteessa on myös ystävyyden ylittävä ulottavuus:

Tuchel ei ole vain valmentajana Guardiolan veroinen taktinen nero, vaan 52-vuotiaan espanjalaisvalmentajan pahin painajainen.

Guardiola on valmentanut Manchester Citya vajaat seitsemän kautta. City on voittanut tänä aikana neljä kertaa Valioliigan mestaruuden ja taistelee nyt rinta rinnan Arsenalin kanssa Guardiolan ajan viidennestä liigamestaruudesta.

FA Cupin City on voittanut Guardiolan aikakaudella kerran ja Liigacupin neljästi.

Yksi kuitenkin puuttuu – Mestarien liigan voitto.

***

Guardiola voitti Mestarien liigan kahdesti Barcelonassa, mutta Guardiolan edellisestä Mestarien liigan voitosta on kulunut nyt jo 12 vuotta.

Hän ei onnistunut voittamaan Mestarien liigaa Bayern Münchenissä, eikä hän ole onnistunut voittamaan sitä Manchester Cityssä.

Tuchel ei ole ainoa manageri, joka on pysäyttänyt Guardiolan tänä aikana Euroopan kentillä, mutta hän on manageri, joka on tehnyt sen kaikista kipeimmällä tavalla – lyömällä Guardiolan hänen vahvimmalla osaamisalueellaan, taktisessa shakissa.

Ja jotta tuska olisi suurin mahdollinen, tämä tapahtui vuoden 2021 Mestarien liigan finaalissa. Chelsea voitti ottelun 1–0, mutta se oli kentällä numeroita parempi joukkue. Esimerkiksi Chelsean maaliodote oli ottelussa 1,5, kun Manchester Citylla se oli vain 0,5 maalia.

Finaali oli toki finaali, mutta sen takana oli paljon suurempi tarina.

Chelsea oli ajautunut kaudella 2020-21 Frank Lampardin johdolla kaaokseen. Lopulta järki voitti. Chelsea erotti Lampardin tammikuussa 2021 ja palkkasi hänen tilalleen Tuchelin.

Tuchel alkoi työstää uusinta projektiaan ja muutti Chelsean nopeasti täysin toisenlaiseksi taktiseksi voimaksi kuin Lampardin aikana.

Kaikista mykistävintä kevään 2021 ihmeessä oli se, mitä tapahtui kolmessa loppukevään aikana pelatussa ottelussa Manchester Citya vastaan.

Ensin Chelsea kaatoi huhtikuussa FA Cupin välierissä Cityn 1-0. Sitä seurasivat 2-1-vierasvoitto Valioliigassa toukokuun alussa ja 1-0-voitto Mestarien liigan finaalissa toukokuun lopussa.

***

Kaikissa kolmessa tappiossa oli sama kaava. Chelsea oli kentällä parempi joukkue, koska Tuchel oli voitti jokaisessa ottelussa taktisen taistelun Guardiolaa vastaan.

FA Cupin ottelussa Guardiola lähti prässäämään Chelseaa 4-3-3-muodossa, jossa Cityn wing-backien oli määrä paineistaa 3-4-2-1-muodossa pelanneen Chelsean laitatoppareita. Tuchelilla oli tähän raju vastalääke: se hyödynsi Cityn molemmille laidoille wing-backien selustaan jääneen tyhjän tilan, jolloin se pääsi hajottamaan Cityn muodon viimeisellä kolmanneksella.

Yllättävintä Tuchelin taktiikassa oli se, että Chelsea hyökkäsi ottelussa 44-prosenttisesti João Cancelon laidan kautta, vaikka Canceloa pidettiin yhtenä maailman parhaista pelaajista omalla tontillaan.

Guardiola reagoi Valioliigan ottelussa Chelsean taktiikkaan muuttamalla Cityn muodon 3-1-4-2:ksi. Lisäksi hän toi kolmen topparin eteen keskikentän pohjalle Rodrin. Myös wing-backit pelasivat varovaisemmin ja putosivat puolustusvaiheen aikana alemmaksi, jolloin City puolusti käytännössä viiden linjalla.

Chelsea oli ottelun alussa vaikeuksissa, mitä kuvaa se, että Chelsea voitti avausjaksolla pallonhallinnan 56-44. Ottelun ratkaiseva käänne tapahtui tauolla, kun Tuchel ensimmäisen jakson analysoituaan sääti Chelsean prässipelaamista selvästi aggressiivisemmaksi.

Tämä käänsi ottelun painopisteen Chelsean eduksi. Se voitti toisen jakson pallonhallinnan 58-42 ja Chelsea nousi jännittävien vaiheiden jälkeen 0-1-tappioasemasta 2-1-voitoon. Varsinkin ensimmäinen maali oli kuin suoraan Tuchelin oppikirjasta, kun Rodri menetti pallon takaa tulleen prässin seurauksena ja Hakim Ziyech pääsi iskemään tasoituksen.

Mestarien liigan finaalissa Guardiola reagoi jälleen Tuchelin edellisen ottelun taktisiin ratkaisuihin. Hän muutti Cityn muodon 4-4-2:ksi, otti Chelsean viisi alinta pelaajaa, kolme topparia ja kaksi alinta keskikenttää miesvartiointiin, ja nosti Cityn prässipelin tasoa aggressiivisemmaksi. Pelitapa oli rohkea – ja riskialtis.

Ottelu ainoa maali syntyi juuri näiden riskien laukeamisen seurauksena. Chelsea hyökkäsi maalia edeltäneessä tilanteessa vasemmalta, jolloin Cityn oikea laitapakki, Kyle Walker, pomppasi paineistamaan. Painottoman puolen pakki, Oleksandr Zintšenko, ei tullut kuitenkaan tukemaan toppareita, ja kun pallo pelattiin Kai Havertzille, hän leikkasi Zintšenkon ja Cityn vasemman topparin välistä ja teki voittomaalin.

***

Kolmen Tuchelille kärsityn tappion perusteella ei kannata tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, mutta sen Tuchel tuona keväänä todisti, että hän pystyy parhaimmillaan tanssimaan samaa taktista tanssia Mestarin kanssa – ja hän voi jopa ottaa yksittäisissä otteluissa niskalenkin Guardiolasta.

Kaikkiaan kaksikko on kohdannut toisensa managereina kymmenen kertaa. Nuo kolme voittoa ovat Tuchelin ainoat voitot Guardiolasta, joka on vienyt otteluista seitsemän. Viime kaudella City voitti Tuchelin luotsaaman Chelsean molemmissa liigaotteluissa 1-0.

Siksi tiistai-illan trillerin voittajaa ja neljännesvälieristä jatkoon menijää ei voi ennustaa historian perusteella. Lisäksi Tuchel on ollut Bayernin valmentajana vasta kolme viikkoa, eikä hänen taikansa ole ehtinyt vielä kairautua Allianz Arenan juuristoon kovinkaan syvälle.

Yhden asian Guardiola kuitenkin tietää.

Nyt vastassa ei ole mikä tahansa joukkue ja kuka tahansa valmentaja. Vastassa on huippuseura ja sen penkillä risupartainen painajainen, jotka yhdessä voivat murskata Guardiolan kruunajaiset Mestarien liigan voittajaksi tänä keväänä jo puolivälierävaiheessa.

Se tekisi kipeää Guardiolalle, sillä hänen sädekehästään puuttuu yksi oleellinen jalokivi – Mestarien liigan voitto Manchester Cityn managerina.