Manchester Unitedin omistajien kivittämisessä on kysymys enemmän mielikuvista kuin asiasta

JalkapalloValioliiga

Manchester Unitedin omistajien kivittämisessä on kysymys enemmän mielikuvista kuin asiasta

Manchester Unitedin ja Liverpoolin sunnuntaina liigaottelu jouduttiin perumaan käsistä lähteneen mielenosoituksen takia.

Jukka Rönkä
TEKSTI Jukka Rönkä
@JukkaRonka
JULKAISTU 2.5.2021 | KUVAT All Over Press

Manchester Unitedin ja Liverpoolin välinen Valioliiga-ottelu jouduttiin perumaan sunnuntaina Unitedin kannattajien osoitettua mieltään seuran amerikkalaisia omistajia kohtaan. Paikalla olleiden medioiden mukaan mielenosoitus sujui alkuun rauhallisesti, kunnes arviolta noin 200 kannattajaa murtautui stadionin sisälle. Valioliigan otteluihin ei tällä hetkellä päästetä kannattajia koronarajoitusten vuoksi.

Tilanteen kärjistettyä poliisi päätti yhdessä molempien joukkueiden kanssa ottelun perumisesta ja sen siirtämisestä pelattavaksi uuteen ajankohtaan.

Kuvat Old Traffordilta toivat väkisin mieleen Capitol-mellakan tapahtumat, mutta asiassa ei kannata käyttää liian jyrkkää kieltä. Nyt kysymys oli puhtaasti kannattajien mielenosoituksesta. Se riistäytyi käsistä ja kärjistyi uhkaavaksi tilanteeksi, mutta kysymys oli silti pohjimmiltaan ihmisten perusoikeuksiin kuuluvasta asiasta, mielenosoituksesta. Siksi nyt tarvitaan malttia. Niitä, jotka ylittivät lain ja sopivuuden rajat, kuuluukin rankaista, mutta vapaaseen maahan kuuluu mies mielipiteen ilmaisemisen vapaus.

Miksi mieltä osoitetaan?

Kokonaan toinen asia on itse asia – se, miksi kannattajat osoittivat mieltään.

Manchester United on Englannin liigahistorian suurin ja kaunein seura, jonka omistuksesta käytiin 1980-, 1990- ja 2000-luvuilla värikkäitä ja farssimaisia näytelmiä, kunnes United siirtyi Glazerin perheen omistukseen.

Unitedin faneille seuran myyminen amerikkalaisille oli myrkkyä, varsinkin, kun paljastui, että Glazerit olivat ostaneet Unitedin valtaosin lainarahalla – ja tuo lainaraha, yli 600 miljoonaa euroa, – oli siirretty Unitedin nimiin.

Glazerit ovat siitä lähtien olleet Unitedin kannattajien päävihollinen. Sunnuntaisen mielenosoituksen laukaisi kahden viikon takainen Superliiga-farssi, jossa Manchester United oli yksi 12 perustajaseurasta. Tilanne ei rauhoittunut, vaikka United vetäytyi muiden Valioliiga-seurojen kanssa hankkeesta.

Unitedin entiset tähtipelaajat ovat osoittaneet tukensa kannattajille ja sunnuntaiselle mielenosoitukselle. Se on ymmärrettävää, sillä pelaajat ovat eräänlaisia poliitikkoja, jotka elävät kannattajien suosiosta. Vain harva entinen pelaaja uskaltaa nousta kannattajien mielipidettä vastaan, olipa kyseessä sitten jonkun managerin puolustaminen tai hänen haukkumisensa – tai seuran omistajien arvosteleminen.

Seurojen omistajat ovat muutenkin helppoja arvostelun kohteita. Niin myös Manchester Unitedissa. United oli Glazerien ostaessa seuran Englannin menestyvin jalkapalloseura. Se oli sitä myös maailman mittaluokassa. Se ei kuitenkaan johtunut seuran omistajista, kannattajista tai edes pelaajista. Se johtui yhdestä ainoasta miehestä, manageri Sir Alex Fergusonista. Ennen Fergusonin tuloa seuraan marraskuussa 1986 Unitedin edellisestä liigamestaruudesta oli kulunut 19 vuotta.

Lopulta odotus kesti 26 vuotta, mutta kun Ferguson oli saanut luotua imperiuminsa, sitä ei pysäyttänyt mikään.

Siinä menestyksen huumassa oli helppo huutaa, kuka on seuralle hyvä omistaja ja kuka ei.

Helppo maali

Glazereita oli helppo vihata, sillä he olivat amerikkalaisia liikemiehiä, jotka toimivat kuten amerikkalaiset liikemiehet toimivat.

On helppo sanoa, että Glazereiden ja Unitedin kannattajien arvot eivät ole kohdanneet, mutta nykyjalkapallossa tärkein arvo on menestymisen arvo. Se, minkä kannattajat helposti unohtavat, on, että jalkapallomaailma on muuttunut rajusti viimeisen 20 vuoden aikana. Samalla myös kilpailu muuttunut ja koventunut radikaalisti – varsinkin Valioliigassa, jonne on alkanut virrata jalkapallon ulkopuolista rahaa.

Manchester United ei saa enää samalla tavalla riehua kukkulan kuninkaana kuin 1990-luvulla. 2000-luvulla sitä ovat hakanneet kylkeen superrikkaat Manchester City ja Chelsea – ja viime vuosina toinen amerikkalaisomistuksessa oleva seura, Liverpool.

Sitä, miten paljon tai vähän Glazerit ovat pumpanneet Manchester Unitediin omaa rahaa, voidaan arvostella, mutta heidän suurin saavutuksensa on ollut nostaa Manchester United yhdeksi maailman rikkaimmista jalkapalloseuroista, joka on taistellut Deloitten rahalistalla maailman rikkaimman seuran tittelistä Barcelonan ja Real Madridin kanssa.

Se on totta, ettei Manchester United ole voittanut yhtään liigamestaruutta Sir Alex Fergusonin vetäydyttyä näyttämöltä keväällä 2013. Mutta onko se Glazereiden syytä vai seuran toimivan johdon syytä. Niillä rahoilla, jotka United on viimeisen kymmenen vuoden aikana syytänyt rahaa joukkueeseen – Glazereiden siunauksella –, olisi voitu voittaa useampikin liigamestaruus, jos vain olisi osattu johtaa Unitedin urheilullista puolta, joukkuetta ja koko urheiluorganisaatiota.

Ei kuitenkaan ole osattu, mutta onko se enemmän Glazereiden syytä vai niiden tumpeloiden syytä, jotka ovat Unitedin rahoja tuhlanneet turistiluokan osaajiin. Niin kentällä kuin toimistossa.

Glazereita voidaan syyttää monista asioista, mutta urheilullisiin ratkaisuihin he eivät ole puuttuneet samalla tavalla kuin espanjalaiset tai italialaiset seurojen omistajat. Tai sen toisen pohjoislontoolaisen seuran omistaja.

Jos Glazereiden arvot ja toiminta eivät miellytä, heitä on täysi vapaus arvostella ja heille on täysi vapaus osoittaa mieltä.

Mutta todellinen mittari ei ole se, mitä Glazerit ovat tehneet ja mitä he edustavat, vaan mitä Unitedille tapahtuu sinä päivänä, kun Glazerit jättävät Unitedin.

 

Tilaa Elmo  tarjoushintaan  6 kk 49 e .

Voit ostaa Elmon myös irtonumerona

Lehtipisteestä tai diginä Lehtiluukusta