Jos oli Tappara tämän kauden kuningas Liiga-kaukaloissa, oli Lahden Pelicans hopeamitalillaan tämän kauden pienten iso.

Tämän kauden joukkueen tarina oli jotain, mikä antaa uskoa myös muille paikkakunnille siitä, että pienemmillä resursseilla voi lyödä paljon itseään isompia, jos perustoiminta kestää vertailun.

Hattua voi nostaa myös Pelicansissa tehtyä juniorityötä, niin vahvasti paikallinen sävy nuoruuttakin edustaneessa joukkueessa oli.

Tarinassa oli paljon hyvää.

Are you ready? Get a 25€ combi free bet on your 1st deposit at Mr Green!

***

Vaikka Pelicans jäikin Tapparan jalkoihin, se voi tuudittautua siihen, että niin olisivat ehkä jääneet kaikki muutkin joukkueet Suomessa – ehkä jopa Euroopassa.

Kausi oli suuren yleisön keskuudessa myös iso sulka Tommi Niemelän hattuun, joka Pikkuleijonien MM-kultavalmentajana sai nyt aikuisten tasolla ensimmäisen todellisen läpimurron valmentajabarometrilla mitattuna.

Kun Niemelä valittiin Pelicansin päävalmentajaksi, kirjoitin tähän mediaan, miten Niemelä oli yllättävä valinta.

Yllättävää ei tosin ollut valinnan kohdistuminen Niemelään vaan se, miten suuri johtamispersoonallinen muutos – ainakin ulkoisesti – Pelicansiin viime vuosiin peilattuna tuli.

Niemelä vaikutti julkiselta esiintymiseltään lähes partiopoikamaisen joviaalilta, mikä ei aivan kauniisti sanottuna seurajohdon ja aiempiin valmentajiin peilattuna vaikuttanut ihan johdonmukaiselta.

Oli tappeluihinkin johtaneita harjoituksia, halu luoda moottorisahamiesten brändiä ja välillä valmennus heitti pikkutakkeja jäälle – eikä valmennustehtävissä toiminutta omistaja Pasi Nurmistakaan nyt hyvällä tahdollakaan voinut lempeäksi nallekarhuksi kutsua kaikkine sotkuineen.

***

Niemelän kunniaksi voi sanoa erityisesti yhden asian. Muistan elävästi, kun katsoimme kollegani Petteri Sihvosen kanssa Niemelän vetämiä jopa kesäleirimäisen leppoisia harjoituksia Pikkuleijonilleen Hämeenlinnassa ja ihmettelimme, että mitä tämä tällainen oikein on.

Hämmästyksemme oli vielä suurempi kun kävimme katsomassa Pikkuleijonien pelin seuraavana päivänä. Pikkuleijonien jääkiekko oli rakenteiltaan erittäin vakuuttavaa.

Kävi selväksi, että Niemelän ymmärrys pelin valmentamisesta riittäisi Liigaan.

Ja niin se on riittänytkin.

***

Toinen asia sitten on, onko tuo joviaali Niemelän hahmo sittenkään kaikilta osin aivan totta. Tavaramerkkihymy on liimattuna hänen kasvoilleen, mutta jo finaalien ensiminuuteista alkaen hymyilevä Niemelä kävi kuumana kuin hellankoukku ja kirosi sekä sätti tuomareita.

Nähtiin myös erikoinen show, jossa Niemelä uhriutui kuin olisi saanut suukapulan suuhunsa. Se johtui ElmoTV:n tietojen mukaan Niemelän syksyllä saamasta uhkasakosta tämän arvosteltua tuomaritoimintaa. Se kaikki teatteri tuntui lopulta turhalta ja oli vaivaannuttavaa seurattavaa.

Joukkueen leiristä on välillä myös kerrottu miettivän, miksi Niemelä saattoi puhua julkisuuteen yhtä, mutta tehnyt arjessa sitten hieman toista.

Toisaalta: Kukapa valmentaja ei siihen olisi joskus sortunut.

***

Menestys on asia, jota kaikki havittelevat kun huippu-urheilusta on kyse.

Eri asia on, että kestävätkö kaikki menestystä?

On vielä eri asia menestyä kuin olla oikeasti suuri.

Mielessä on vahvasti erään kollegan sanat, kun hän puhui finaalisarjan kohutapahtumista kaukalon ulkopuolella. Hänen mielestään nyt nähdyt julkisuudessa näyttävästi esillä olleet kohut ovat ”tyypillistä Lahtea” ja siten ”tyypillistä Pelicansia”.

Sanat menivät suurin piirtein näin: Lahdessa on aina osattu vetää kaikki hyvä vessasta alas, vaikka ollaan jo vahvasti voitolla.

Viittaus oli peruja siitä, että Pelicans teki rajun tempun sotkiessaan Tapparan maalivahdin Christian Heljangon ympärillä olleen julkisuudessa tapauksen finaalikevään ytimeen.

Etelä-Suomen Sanomien uutisen mukaan oltiin harkittu jopa toisena osapuolena ollutta nuorta naista pudottamaan avauskiekkoa neljännessä finaalissa Lahdessa.

Pelicans-johdolla oli kuitenkin otsaa väittää, ettei tapauksessa ollut mitään tarkoituksenmukaista. Uskokoon ken haluaa.

On selvää että puhutaan vakavista syytöksistä ja ne on syytä tutkia aihepiirin vaatimalla vakavuudella tarkkaan. Sen voi silti sanoa, että Pelicansin tyylitaju ja suhteellisuus pettivät.

Olisi mahdotonta kuvitella, että Tapparan arvokkuudella olisi Nokia-areenalle kutsuttu vaikkapa Patrik Bartosakin isää tai Pasi Nurmisen taksikuskia näytettäväksi mediakuutiolle tai pudottelemaan avauskiekkoa jäähän – sillä molemmat herrat ovat olleet vuosien varrella rajujen aiheiden vuoksi otsikoissa.

Se on varmassa tiedossa, että Tappara päätti ainakin sisuuntua. Enkä ihmettelisi, mikäli tapaus olisi hävettänyt jopa omia pelaajia. Nyt näyttää, että tempaus osui jopa omaan nilkkaan.

Kysymys myös kuuluu, mitä mahtaa miettiä Pelicansin yhteistyökumppanit tai vaikka hallituksen silmäätekevät jäsenet moisesta tempauksesta?

Sääli olisi, jos tällaisista asioista tämä Pelicansin kevät tullaan muistamaan.

***

Pelicansin ongelma onkin se, että se on likimain viimeinen seura, jolla on varaa lähteä heittelemään kiviä ketään kohti ennen kuin asiat on tutkittu tarkkaan.

Nurmisen ja Bartosakin tapaukset tiedetään kivuliaan hyvin. Lisäksi on ollut vaikkapa Salpausselän Rakentajien ja Nuorisosäätiön rahoitukseen liittyviä otsikoita, joita on kirjoittaneet muutkin kuin urheilutoimitukset.

ElmoTV:n tietojen mukaan Pelicansilla on ollut myös ongelmia pelaajien palkanmaksuun liittyvissä asioissa. Tälläkin kaudella rahastointiin ja eläkkeisiin kuuluvat maksut on hoidettu myöhässä.

Toivottavaa tietysti on, että seura saa taloutensa kuntoon finaaliin yltämisestäkin saavutetuilla rahoilla.

Kun Pelicans oli jo saavuttanut sympaattisen aseman tuhkimotarinallaan, tyylipisteitä se ei päätynyt keräämään.

Hopeasta voi olla ilman muuta ylpeä, mutta monesta muusta asiasta ei.