Ruotsi peittosi Leijonat rankkarikisan päätteeksi lukemin 2-1. Leijonien pelin kehittymisestä on turnauksen mittaan puhuttu surkean Yhdysvallat-ottelun jälkeen. Samuel, kehittyikö se jälleen?

Kyllä se kehittyi. Tämän ottelun lopputuloksesta huolimatta Leijonien kannalta helpottavinta oli nähdä, että se palasi vanhaksi tutuksi itsekseen sekavan USA-ottelun ja hieman kirjavan Saksa-ottelun jälkeen. Välillä tässä on miettinyt jo, että onko Jalonen luovuttanut kuvainnollisen fläppitaulun tussinsa jollekin muulle vai mistä tässä on ollut kyse, mutta nyt peli oli jo tuttua leijonajääkiekkoa. Jos tussi on jollain muulla ollut, niin ainakaan nyt pelissä ei enää nähty mitään epämääräisiä putoamiskarsintajääkiekon valintoja.

Tulosta on turha liikaa tuijottaa, sillä isoimmat ottelut ovat vasta tulossa. Tämä ottelu olisi voinut kääntyä kummalle tahansa. Rankkareilla se olisi voinut kääntyä toisinkin päin ja kieltämättä yllätyin, että Kaapo Kakkoa ei rankkarin ampujaksi valittu.

Samaan hengenvetoon on kuitenkin annettava tunnustusta myös Ruotsin valmennusjohdolle Sam Hallamin johdolla. Nyt nähtiin erilainen Ruotsi, joka ei ainoastaan antanut avaimia Suomen käteen vaan nyt Ruotsi oli joukkue, joka pelasi jopa Leijonia enemmän trapia. Milloin näin on – jos koskaan – MM-kisoissa voitu viimeksi sanoa?

Ruotsi oli tiivis ja Hallam on selvästi saanut joukkueensa toteuttamaan haluamaansa pelisysteemiä. Se on yhtä iso pelikulttuurinen muutos minun papereissani kuin mitä Kari Jalonen on tehnyt Tshekissä.

Tärkeintä kuitenkin oli jatkon kannalta, että Leijonat oli käytännössä luopunut kauheista ja erityisesti USA-ottelussa nähdyistä rännittelyistään omalla alueella. Nyt joukkue vyörytteli pitkiä hyökkäyksiä ja oli oma itsensä.

Näimme pitkiä hyökkäyksiä, näimme kurinalaisuutta, näimme rytmittelyjä, näimme pelin virtauksen hallintaa. Pelaaminen oli sillä mallilla, jolla turnauksessa voidaan tätä isompia asioita tehdä. Jukka Jalonen oli selvästi kiristänyt otettaan ja kiristänyt pelissä suitsia.

Jos yhden esimerkin nostaa esiin, niin Suomi sukelsi erikoistilannepelaamisessa ja esimerkiksi ylivoima oli surkeaa. Ja ehkä se oli myös Ruotsin hyvyyttä. Eihän Tre Kronor ole päästänyt yhtään maalia vielä tässä turnauksessa alivoimalla. Ja vaikka Juho Lammikko teki uransa ensimmäisen MM-maalin, niin hieman mietityttää edelleen Suomen keskushyökkääjäosasto. Onko siellä riittävästi kiekollista taitoa? Nyt profiili on se, että Sakari Manninen on ykkös-kakkosketjun kaliiberin mies, mutta loput ovat profiililtaan pikemminkin kolmos-nelossentterin haalarimiestä.

Sen sijaan samaan rahaan on todettava, että Suomen pakit pelasivat tänään erittäin rohkaisevasti – mutta sekin oli seurausta myös pelillisestä kehittymisestä.

Mainitsit, että Ruotsi pelasi eri tavalla kuin aiemmin. Avaa hieman sitä?

Sen verran kun olen taustatyötä Hallamista tehnyt Hallamin joukkueissa pelanneiden suomalaisten pelaajien kanssa, niin selväksi on käynyt, että tässä on kyseessä pelin väsymätön tutkija.

Hallamin itsetunnon päälle valmentajana ei käy esimerkiksi muiden joukkueiden pelaamisesta eri asioiden tutkiminen ja jopa ”varastaminen”. Esimerkiksi Växjö Lakersin joukkueessa puolustajat ovat käyneet omaan pelaamiseensa läpi Leijonien pelaamista.
Ruotsi on monena vuonna ollut pelaajamateriaaliltaan maailmanmestaruustasoinen, mutta pelaamisen kypsyys on jättänyt toivomisen varaa. Nyt näyttää siltä, että niin ei todellakaan enää ole.

Vaikka C Moren studiossa ihmeteltiin Ruotsin ”passiivisuutta”, niin täytyy muistaa, että tämä turnaus ja Euro Hockey Tour mukaan lukien Ruotsi on ollut vakuuttava ja tulosta on tullut. Ja niin tuli tänäänkin. Ruotsi voitti ottelun, vaikka se rankkareilla ratkaistiinkin. Ja Lammikon maali oli ylipäätään ensimmäinen, joka Ruotsin verkkoon tässä turnauksessa on mennyt.

Ja vähintäänkin mielenkiintoistahan tämä tapa, jolla voitto tuli on. Eikä vähiten siksi, että Ruotsin pelaamista on usein käytetty argumenttina jaloslaista jääkiekkoa vastaan.

Suomi on pelannut nyt kolme ottelua ja heti kättelyssä vastassa on ollut lohkon ennakkosuosikit Ruotsi, USA ja Saksa. Millaisen vastauksen maalivahdit ovat antaneet?

Jos unohdetaan hetkeksi rankkarit, niin Emil Larmi pelasi tänään loistavan ottelun ja mielestäni otti vahvan otteen ykkösmaalivahdin asemasta. Hän otti tukun huipputorjuntoja ja en yllättyisi, jos turnauksessa isossa ottelussa puolivälierässä Larmi on se johon valinta kohdistuu.