Mitä ottelu kertoi Hyvinkäästä?

Hyvinkään ja Kempeleen ottelu oli mielenkiintoinen ottelupari siinä mielessä, että vastakkain olivat viime kesän runkosarjan kuutonen ja seiska. Jo ennen kauden alkua oli selvää, että Kempele on viime kauteen verrattuna vahvistunut ja Hyvinkään heikentynyt. Kun talven myrskyjen seurauksena myös Kalle-Tapio Huusko siirtyi alkuviikosta Manseen, asetelma näytti ennakolta entistäkin selvemmältä.

Keskiviikon kohtaaminen vahvisti sen, mitä joukkueissa tapahtuneet muutokset indikoivat ja mitä myös alkukauden ottelut ovat kertoneet: Hyvinkää on viime kauteen verrattuna selkeästi heikentynyt – ja Kempele selkeästi vahvistunut.

Hyvinkää ei ole kuitenkaan huono joukkue. Sillä on edelleen erinomainen ykköskärki ja kärkimiehenä pelaava Teemu Nurmio on tällä hetkellä Superin ylivoimaisesti varmin kentällemenijä. Joukkueella on myös kaksi vahvaa lyöjäjokeria, Juha Niemi ja Juha Korhonen.

Myös ulkona Hyvinkään tilanteessa on paljon hyvää. Lukkari Petteri Alanen on ollut yhdessä Juha Puhtimäen kanssa alkukauden vakuuttavin lukkari. Myös etukenttä on ollut positiivinen yllätys. Varsinkin Konsta Lehtolasta on kehittymässä hyvä etumies. Jesse Eskelinen on kotiutunut uuteen rooliinsa takalukijana ja syvimmän pussin pelaajana aivan kuin hän olisi pelannut niillä paikoilla ennenkin.

Hyvinkäälle on nostettava hattua myös nuorten nostamisesta avaukseen. 16-vuotias Oula Tanttu hoiti keskiviikkona ulkona tonttinsa kuin vanha tekijä. Myös keskiviikkona sivussa ollut Samu Kyhyräinen on väläyttänyt alkukaudella potentiaaliaan.

Mutta sitten tulevat ongelmat.

Tahkon suurin ongelma on materiaalin kapeus. Joukkue kieppuu hyvin ohuella langalla ja vaikka se onkin sarjataulukossa neljäntenä, sarjataulukko ei kerro koko totuutta. Tahko on selvästi kevyemmän kaliiperin joukkue kuin viisi vahvinta Superin seuraa Kempele mukaan lukien.

Vaikka Eskelinen oli hyvä hankinta, Tahkon materiaali ei ole viime kauden tasoa. Jere Vikströmin, Huuskon ja vahvan kauden pelanneen Miikka Matikan puuttuminen näkyvät niin sisäpelissä kuin ulkonakin. Tahko pelasi viime kaudella kahdella kärjellä, mutta nyt kakkoskärjellä ei käytännössä ole mitään roolia.

Myös pelinjohtajatilanne on haasteellinen. Raimo Bragge hallitsee kokeneena pelinjohtajana pelinaikaisen johtamisen, mutta nykypäivänä kysymys on kokonaisvaltaisesta johtamisesta, johon kuuluu myös peliin valmistautuminen ja vastustajien analysointi.

Tässä suhteessa Bragge on Antti Yli-Saunamäkeen verrattuna eri aikakauden pelinjohtaja. Ero näkyy muun muassa Niemen peluuttamisessa. Yli-Saunamäki osasi kaivaa Niemestä maksimaaliset tehot irti lyötättämällä hänellä paljon merkattuja kotiutuksia, joiden paikat olivat ilmeisen tarkkaan määriteltyjä. Bragge lyötättää Niemellä sen sijaan paljon vapaita lyöntejä ja antaa Niemen itse päättää lyöntipaikkansa.

Niemi on lyönyt tällä kaudella toki jo 14 juoksuja, mutta hänen varmuutensa ei ole samaa luokkaa kuin viime kaudella. Esimerkiksi keskiviikkona hän onnistui vain kerran kuudessa kotiutuksessaan.

Muutenkin viime kauden ja tämän kauden Tahkon eron voisi tiivistää siten, että viime kaudella Tahko kaatui tai seisoi enemmän joukkueena, nyt se sen sijaan elää ja hengittää muutamien poikkeuksellisten yksilöiden kautta. Näinkin Tahko toki menestyy, mutta viime kauden ihmeeseen, välieriin pääsemiseen, on pitkä matka.

Kempelettä vastaan Tahko eli vahvuuksillaan – eli pitkälti ykköskärkensä, toisen lyöjäjokerin Juha Korhosen sekä ulkopelissä Alasen ansiosta. Jonkinlaisen kiitokset Hyvinkää voi lähettää myös Tuomas Jussilalle, joka pelasi todennäköisesti yhden viime vuosien heikommista otteluistaan. Tahko kuokki Jussilan tontilta helppoja vaihtoja ja sisällä mestarin maila alkoi säkenöidä vasta ottelun lopussa.

Mitä ottelu kertoi Kempeleestä?

Olen analysoinut Kempeleen jo aiemmin ja voitto Hyvinkäästä vahvisti vain entisestään käsitystä siitä, että Kempele pitää ottaa tosissaan.

Keskiviikkona voiton arvoa nostaa entisestään se, että joukkueen tärkeimmällä pelaajalla (Jussilalla) oli musta ilta ja sen lisäksi Kempele kirmaili Vimpeli-voittonsa innoittamana kentällä välillä kuin keväinen villivarsa. Jopa kokeneet pelaajat eivät malttaneet kaikissa tilanteissa pysyä ravilla, vaan laukkasivat edetessään turhia paloja.

Keskiviikon voitto oli myös siinä mielessä tärkeä, että Kempele otti voiton yhdestä päävastustajistaan vieraskentällä. Tässä mielessä torstainen vierasottelu Kouvolassa on mielenkiintoinen lisätesti. On myös mielenkiintoista nähdä, millaiseen rumputuleen Kouvola laittaa Kempeleen takakentän. Tahko ei sitä tehnyt, vaikka Pihkalan avaruuden olisi voinut kuvitella olevan Tahkolle avoin kutsu pommittaa enemmän Kempeleen takakenttää.

Kempeleen pelissä oli keskiviikkona paljon ilonaiheita. Antti Korhonen ratkaisi ensimmäisen jakson upealla lyönnillään ja pelasi erinomaisen ottelun niin sisällä kuin ulkona. Toinen iso onnistuja oli kahdeksan kärkilyöntiä lyönyt Onni Määttä.

Myös lukkari Jani Lassila osoitti jälleen, kuinka valtavan kehitysloikan hän on talvella ottanut, vaikka hänellekin sattui villivarsamainen ylilyönti karseassa harhaheitossa. Mutta se sallittakoon. Pelinjohtaja Petri Tuuva sekä joukkueen kokeneet pelaajat Jussilan ja Sami Haapakosken johdolla saanevat kuitenkin joukkueen jatkossa hieman rauhoittumaan. Tätä tilaisuutta, joka Kempeleellä on käsissään, ei kannata tuhlata.