Miesten Superpesiksen säälipleijareissa nähtiin syksyn ensimmäinen iso paukku, kun Seinäjoen JymyJussit pudotti puolivälieristä ulos Hyvinkään Tahkon. Pekka, mihin Tahko kaatui?

Tässä uudessa sarjajärjestelmässä oli selvää, että yksi muita selvästi vahvemmista seitsemästä kärkijoukkueista joutuu näihin säälipleijareihin – ja se joukkue oli Hyvinkää.

Tämän kauden Hyvinkää ei ollut viime kauden Hyvinkään veroinen. Sillä oli jo kauteen lähtiessä kaikenlaisten sisäisten myrskyjensä ja joukkueen pelaajistossa tapahtuneiden muutosten jälkeen haastava tilanne, jonka kruunasi Kalle-Tapio Huuskon päästäminen kauden jo alettua Manseen.

Ongelmistaan huolimatta Hyvinkää oli loppukierroksille asti kiinni suorassa puolivälieräpaikassa, mutta Manse karkasi siltä lopulta neljän pisteen päähän. Sen jälkeen oltiinkin näissä uusissa arpajaisissa eli säälipleijareissa.

Ymmärrän hyvin, että Hyvinkäällä tätä tapaa ratkaista puolivälieriin menijä pidettiin jo ennen säälipleijareiden alkamista epäreiluna ja pidetään varmasti edelleen, mutta tässä on turha puhua mistään oikeusmurhasta. Hyvän joukkueen olisi pitänyt tämä aita selvittää.

Finnish Pesapallo season reaches it’s climax! Check the odds and bet at Stake.com!

Hyvinkäällä oli toki ongelmia Riku Niemen ja Valentin Ikosen loukkaantumisten kanssa. Se näkyi varsinkin lauantaisessa ottelussa, jossa yksi avaintekijöistä oli JymyJussien vaihtotilanteissa tulleet läpilyönnit. Niitä ei vain saisi tällaisissa otteluissa tulla.

Tänään Luka Raesmaa pelasi kakkoskopparina Niemen paikalla vahvan ottelun ja on kysyttävä, eikö hänen olisi pitänyt pelata jo lauantaina?

Hyvinkää pelasi tänään omalla tasolla ja oli sarjan toisessa ottelussa selvästi parempi joukkue, mutta vahinko oli tapahtunut ja lauantaina. Nyt tuo vahinko realisoitui sitten tässä niin sanotussa kolmannessa ottelussa eli ylimääräisessä supervuorossa.

Kun tilanne oli päästetty näin pitkälle, silloin oli selvää, että sattumien merkitys korostuu – ja tänään kävi juuri niin. JymyJussien supervuoron voittojuoksua edelsi se, että se sai juoksua edeltäneen kolmostilanteen harhaheitolla. Pitkässä ottelusarjassa yhden virheen voi saada anteeksi, mutta nyt ei.

JymyJusseille pitää nostaa voitosta hattua. Eikä vain voitosta, vaan ylipäätään siitä, että joukkue pystyi parantamaan pelaamistaan vaisun alkukauden jälkeen ja siksi jotain tällaista siltä osattiin myös odottaa.

Tämän sanottuani korostan sitä, että nyt lähti lauluun parempi pesäpallojoukkue. Jos tällaisia yllätyksiä tällä erikoisella pelijärjestelmällä haluttiin saada, nyt saatiin juuri sitä, mitä tilattiin.

Kiteen nousi toisessa otteluparissa kuilun reunalta ja meni puolivälieriin voitettuaan ensin toisen ottelun kotiutuslyöntikisan jälkeen 2-1 ja sitten ylimääräisen supervuoron 1-0. Minne tämän kaksikon lauantaisen hurja ilotulis katosi yhdessä yössä?

Ottelusarjaa ennen puhuttiin paljon näiden joukkueiden matkustamisesta, mutta en nyt ainakaan suoralta kädeltä pistäisi tason romahdusta pelkästään matkustamiseen piippuun. Varmasti myös eilinen ottelu söi molemmilta joukkueilta voimia, mutta olihan tämän päivän ottelu pelillisesti varsin julmaa katsottavaa.

Kitee sai ensimmäisellä jaksolla vain 11 kärkilyöntiä ja ne kaikki tulivat kentällämenoista. Kitee ei siis onnistunut kertaakaan purkamaan vaihtoa onnistuneesti. Pattijoki löi yhden juoksun, mutta heillä oli avausjaksolla kolmessa pelaamassaan vuoroparissa vain kahdeksan kärkilyöntiä.

Tässä otteluparissa tiedettiin kotikentän merkitys ja jos Kiteen jokin herätti toisella jaksolla, se oli pelillisten panosten lisäksi nimenomaan kotiyleisön ja kotikentän tuoma ylimääräinen vimma.

Myöskään toinen jakso ja supervuoro eivät olleet mitään suurta pesäpallon juhlaa. Kotiutuslyöntikisassa alkoi sitten tapahtua ja varsinkin Kiteen nouseminen kahden juoksun takaa veitsi kurkulla voittoon oli kova temppu.

Kolmannessa ottelussa ratkaisu tuli jotenkin näille sunnuntain otteluluille kuvaavalla tavalla, Pattijoen räpylävirheestä.

Se on sanottava Kiteen tunnustukseksi, että kun sen oli pakko panna kaikkensa peliin, sieltä löytyi sitä vääntöä. Myös Jiri Pippolan kaveriksi kotiutuksissa löytyivät toiset hartiat. Samu Vainikainen löi toisessa ottelussa kaksi juoksua ja sen lisäksi hän löi ottelun ratkaisseen 3-2-voittojuoksun kotiutuslyöntikisassa.

Pattijoki oli kauden suurin positiivinen yllättäjä sarjassa ja vielä lauantaina näytti, että sillä on oikeanlainen hurmio ja oikeanlainen itseluottamus etenkin sisäpelissä, mutta sunnuntaina joukkueen pelillinen ilme oli täysin toinen.

Mikael Mäkelä olisi sisäpelissä ainoa normaalilla tasollaan pelannut pelaaja. Muuten Pattijoki oli todella vaisu. Lyönnit olivat varovaisia ja jopa arkoja, aivan kuin olisi pelätty enemmän epäonnistumista kuin ajateltu onnistumista. Se kävi sunnuntaina todella kalliiksi.

JymyJussit kohtaa puolivälierissä Vimpelin ja Kitee Sotkamon. Voidaanko niissä pareissa nähdä yllätyksiä?

Ehkä yksittäisten otteluiden tasolla, mutta paras seitsemästä -järjestelmä takaa sen, että paremmat joukkueet voittavat ja huonommat häviävät. Samoin olisi käynyt myös Hyvinkäälle, joten Pihkalassakaan ei kannata ketään lähteä viemään käräjille tämän putoamisen takia.

JymyJusseja ja Kiteetä pitää joka tapauksessa onnitella. Puolivälieräpaikka on aina puolivälieräpaikka. Ilmeisesti myös Vimpeli onnittelee itseään, sillä JymyJussien voitto tiesi Kiteelle matkustamisen sijasta lyhyitä piipahduksia Seinäjoella.