KooKoo on yhtä kautta suurempi ja kauniimpi tarina Liiga-kartalla
KooKoo on menestynyt ylivoimaisesti parhaimmin 2010-luvulla Liigaan nostetuista seuroista. Samuel Savolainen avaa, miksi KooKoo menestyy.
KooKoo on ollut 2010-luvulla Liigaan Jukureiden ja Sportin kanssa nostetuista kolmesta seurasta selvästi menestynein. Samuel, mikä KooKoon menestyksen selittää?
Liiga-seuran menestymisessä ei ole koskaan kysymys yhdestä ihmisestä, mutta KooKoon tapauksessa urheilujohtaja Jarno Kultasen rooli on ollut täysin keskeinen.
Kultanen aloitti oman peliuransa KooKoon divarijoukkueessa, josta tie vei hänet KalPan ja HIFK:n kautta aina NHL-jäille saakka. Peliuransa jälkeen Kultanen tuli apuvalmentajaksi Kouvolaan ja hänet nimitettiin seuran urheilujohtajaksi 2014. Näin Kultanen on toiminut koko KooKoon nykyisen Liiga-taipaleen ajan seuran urheilujohtajana.
Check the odds for the Liiga opener between Lukko and HPK and play now at Stake.com!
Kultanen on osoittanut olevansa yksi Liigan parhaista urheilujohtajista, jonka kädenjälki on näkynyt urheilullisissa päätöksissä. Hänen aikanaan KooKoolle on luotu selvä pelillinen identiteetti, joka on ohjannut paitsi joukkueen pelaamista, myös sitä, millaisia valmentajia KooKoo on palkannut ja millaisia pelaajia Kouvolaan on hankittu.
Valmentajaratkaisut eivät ole poukkoilleet miten sattuu valmentajasta toiseen, vaan valinnoissa on ollut selkeä punainen lanka. On haettu nuoria ja nousevia valmentajia, jotka ovat olleet muiden ominaisuuksiensa lisäksi vahvoja sisältöosaajia ja pelin valmentajia. Se ei tarkoita, että jokainen valmentajarekrytointi olisi onnistunut 100-prosenttisesti, mutta rekrytoinneissa on ollut selkeä yhtenäinen logiikka.
Sama on koskenut sitä, millaisia pelaajia Kouvolaan on hankittu. Jääkaappipakastamien sijasta on hankittu vikkeliä taitopelaajia, jotka sopivat KooKoon peli-identiteettiin ja KooKoon päävalmentajien valmennusfilosofiaan.
KooKoolle on nostettava hattua myös siitä, että sillä on imua pelaajien keskuudessa, vaikka KooKoon taloudelliset resurssit ovatkin rajalliset. Kultanen muodostaa yhdessä päävalmentaja Olli Salon kanssa sellaisen parin, jota pelaajat arvostavat, johon he luottavat ja jonka alaisuudessa he haluavat pelata.
Nytkin KooKoo sai hankittua kesätauon aikana muun muassa TPS:n viime kauden parhaan pistemiehen, kauden 2018-19 jaetun pistepörssin voittajan ja kevään 2019 pudotuspelien arvokkaimman pelaajan.
Miten laadukkaana pidät KooKoon tämän kauden miehistöä?
KooKoolla on keskisuuren Liiga-paikkakunnan joukkueelle tyypillinen rosteri. Joukkueen kärki on terävä, mutta suurin ero Liigan suurimpiin seuroihin tulee materiaalin leveydessä.
KooKoo painotti tämän kauden joukkuetta kootessaan sitä, että keskikaista on saatava kuntoon. Siksi moneen muuhun Liiga-seuraan verrattuna KooKoo ei kärsi sentteripulasta. Itse asiassa joukkueessa on kolme hyvää sentteriä – Axel Ottosson, Otto Paajanen ja Arttu Ilomäki.
Hyökkäyskalustossa on terävyyttä ja potentiaalia, mutta myös mielenkiintoisia kysymysmerkkejä.
Ville Leskinen oli hyvä hankinta KooKoolta, mutta Leskinen ei ole helpoin pelaaja, kuten hänen aivoin yhteenottonsa Lauri Marjamäen kanssa viime kaudella Kärpissä osoitti. Leskinen on sopiva haaste Salolle ja hänen johtamistaidoilleen. Saako hän Leskisen sitoutumaan kollektiiviseen pelitapaansa ja saako hän kaivettua Leskisestä jälleen parhaat tehot irti?
Toinen mielenkiintoinen hyökkääjä on New York Islandersin tämän kesän varaus, Jesse Nurmi. 18-vuotias Nurmi kävi näyttämässä nenäänsä jo viime kaudella KooKoon Liiga-joukkueessa, mutta nyt edessä pitäisi olla Nurmen todellinen läpimurtokausi Liigaan.
Pakkiosasto kärsi Liiga-kauden kynnyksellä pahan takaiskun, kun joukkueen johtava kiekollinen puolustaja Charles-Edouard D’Astous joutui henkilökohtaisten syiden vuoksi lähtemään Kanadaan. D’Astousin poissaolo tulee näkymään, joten KooKoossa varmasti toivotaan kanadalaisen paluuta kauden aikana takaisin Kouvolaan.
KooKoolla on riveissään kaksi lupaavaa puolustajaa. Heiltä on kohtuutonta vaatia D’Astousin paikkaamista, mutta 17-vuotias Veeti Väisänen ja 22-vuotias Väinö Liikonen saavat varmasti tulevalla kaudella vastuuta. Heidät molemmat kannattaa ottaa seurattavien pelaajien listalle alkavalla kaudella.
Maalivahtiosasto on kysymysmerkki. Nick Malik oli toissa kaudella puolivälieräsarjassa Jukureita vastaan ilmiömäinen, mutta viime kausi oli pettymys ja loppukaudella ykköstorjujan paikan otti jälleen Oskari Setänen. Kilpailutilanne kirittää varmasti molempia, mutta heistä kumpikaan ei kuulu Liigan aivan terävimmän kärjen maalivahteihin vaan johonkin keskitasolle.
Millaista kautta odotat KooKoolta?
KooKoon tämän kauden käsikirjoitusta arvioidessa ei voida sivuuttaa yhtä keskeistä tekijää, päävalmentaja Olli Saloa.
Salo on tällä hetkellä kuumimpia nuoria suomalaisia valmentajia, jonka kahden edellisen kaudet näytöt KooKoossa ovat viemässä häntä ilman muuta suurempiin seuroihin – joko Suomessa tai ulkomailla. Kysymys on vain siitä, lähteekö hän jo tämän kauden jälkeen ja mihin seuraan.
Salo on osoittanut olevansa eturivin pelin valmentajia, joka osaa organisoida pelin eri vaiheet ja sijoittaa pelaajat pelin kannalta oleellisille paikoille. Salon jääkiekossa kaikki toimii kollektiivin ehdoilla. Hän on valmentajana innovatiivinen ja halukas kehittämään peliä isommassakin kuvassa.
Salolla on normaalin arjen valmentamisen lisäksi vielä yksi extraominaisuus: Salo on erinomainen valmentaja pudotuspelien kaltaisissa ottelusarjoissa.
Toissa keväänä Salo söi taktisesti pystyyn Olli Jokisen ja Jukurit, vaikka Jukurit oli ollut runkosarjassa toinen ja KooKoo kahdeksas ja päässyt puolivälieriin säälipleijareiden kautta.
Viime keväänä KooKoo näytti jälleen voimansa pudotuspeleissä. Hävittyään Kärpille säälipleijareissa ensimmäisen ottelun, se murskasi kahdessa seuraavassa ottelussa Kärpät 4-1 ja 5-0. Puolivälierissä vastaan tullut Tappara oli KooKoolle liian kova pala, mutta kellepä se ei viime keväänä ollut.
Kun KooKoon materiaali ja Salon vahvuudet ottelusarjojen valmentajana syötetään sisään koneeseen, niin ennustukseni on, että KooKoo sijoittuu runkosarjassa sijoille 7-10, mutta menee jälleen säälipleijareiden kautta puolivälieriin – ja niissä KooKoo ei ole mieluinen vastustaja kenellekään.
Yksi varaus ennustukseen on kuitenkin pakko liittää, särkymisvara. Kuten totesin jo aiemmin, KooKoon materiaali ei kestä avainpelaajien loukkaantumisia samalla tavalla kuin kärkiseuroilla. Siksi avainpelaajien olisi pysyttävä terveenä ja D’Astous pitäisi saada takaisin Kouvolaan, jos KooKoo haluaa menestyä.
