Manchester Unitedia ei ole kirottu – se on vain esimerkki surkeasti johdetusta seurasta
Manchester United on vuorattu täyteen toinen toistaan surkeampia uutisia ja pelaajakauppoja. Onko seura siis kirottu?
Manchester Unitedin maalivahti David de Gea lausui kaksi vuotta sitten pahaenteiset sanat. Hänen mukaansa joku oli asettanut Punaisten paholaisten päälle kirouksen.
De Gea viittasi sanoillaan siihen, ettei Manchester United ollut voittanut kevään 2013 jälkeen liigamestaruutta eikä siinä vaiheessa mitään muutakaan pokaalia viiteen vuoteen.
Pokaalien suhteen tilanne on sen jälkeen muuttunut Unitedin voitettua viime keväänä Liigacupin, mutta myös kirous on saanut uudet mittasuhteet.
Vai miltä viimeisten kahden vuoden aikaiset tapahtumat Old Traffordilla kuulostavat:
- Joukkueen lupaavimpiin nuoriin pelaajiin kuulunut Mason Greenwood pidätettiin tyttöystävänsä pahoinpitelystä epäiltynä tammikuussa 2022. Vaikka syytteistä luovuttiin tämän vuoden helmikuussa, Greenwood ei pelannut pidätyksensä jälkeen yhtään ottelua ja hän siirtyi toissa viikolla lainalle La Liga -seura Getafeen
- Kesällä 2022 United joutui päästämään Paul Pogban jo toisen kerran ranskalaisen uran aikana ilman siirtokorvausta Juventukseen – vaikka se oli maksanut Pogbasta 100 miljoonan euron siirtosumman ostettuaan hänet takaisin Juventuksesta kesällä 2016.
- Viime marraskuussa Cristiano Ronaldo arvosteli niin rajusti Manchester Unitedia Piers Morganin haastattelussa, ettei Unitedille jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin purkaa Ronaldon sopimus ja heittää hänet ulos seurasta.
- Manchester Unitedin omistava Glazerin perhe ilmoitti näyttävästi myyvänsä Unitedin. Kauppojen piti tapahtua viimeistään huhtikuussa. Tapahtuivatko kaupat? Eipä tietenkään. Nyt kukaan ei tiedä, mitä farssiksi muuttuneessa näytelmässä tapahtuu seuraavaksi. Myydäänkö Unitedia lainkaan vai jatkaako kaikkien rakastama ja suuresti jumaloima inhokkiperhe edelleen Unitedin omistajina ja vallankäyttäjinä.
- Manageri Erik ten Hag ilmoitti ennen toissa viikonlopun Arsenal-ottelua, että 100 miljoonalla eurolla kahta vuotta aiemmin ostettu Jadon Sancho oli pudotettu joukkueesta siksi, ettei Sancho jokapäiväinen harjoittelu ole sillä tasolla, jolla se pitää Unitedissa olla. Sancho sai raivokohtaukset ja syytti jo samana päivänä sosiaalisessa mediassa ten Hagin väitteitä ”täysiksi valheiksi” ja sanoi, että hänestä on tehty ”syntipukki jo pitkän aikaa”.
- Toinen 100 miljoonaa euroa maksanut pelaaja, Antony, matkusti Arsenal-ottelun jälkeen pelaamaan Brasilian maajoukkueessa MM-karsintoja, mutta kuinkas kävikään? Antonyn entinen tyttöystävä syytti Antonyn pahoinpidelleen häntä heidän suhteensa aikana ja kaksi muut naista tuli myös julkisuuteen samanlaisten syytösten kanssa. Antony pudotettiin Brasilian maajoukkueesta ja hän sopi Unitedin kanssa, ettei palaa seuraan ennen kuin syytöksiin on saatu selvyyttä. Antony itse on kiistänyt kaikki syytökset.
***
Onko Manchester United siis kirottu?
Ei ole. Manchester United on vain loistava esimerkki siitä, millaiseksi paskasateeksi onneton tunarointi seuran johtamisessa voi pahimmillaan muuttua.
Toki seuran vastuullakin on rajansa. Unitedia ei voida syyttää suoraan esimerkiksi Greenwoodin ja Antonyn tapauksista – vaikka molemmissa tapauksissa Unitedia on syytetty siitä, ettei se ole reagoinut syytöksiin riittävällä vakavuudella.
Sanchon tapaus on sen sijaan monimutkaisempi.
Sanchon entiset valmentajat ovat kertoneet, että Sancholla on ollut jo pitkään ongelmia elämänhallinnan kanssa ja hän on aiemminkin myöhästynyt jatkuvasti esimerkiksi harjoituksiin ja sovittuihin joukkuetapaamisiin saapuessaan. Myös Sanchon mielenterveysongelmat ovat olleet tiedossa jo pidempään.
Tiesikö myös Manchester United näistä ongelmista? Jos tiesi, silloin se otti tietoisen riskin – jos ei, silloin se toimi amatöörimäisesti lyödessään 100 miljoonaa euroa kiinni Sanchoon.
Myös uusin episodi herättää kriittisen kysymyksen – ten Hagista. Sanchoa voidaan syyttää monesta asiasta, mutta hän ei tehnyt asiasta julkista. Sen teki ten Hag. Kun Sancho vastasi miekaniskuun miekaniskulla, ten Hag sai vain sitä, mitä hän tilasi.
***
Manchester Unitedin pelaajasiirrosta voisi kirjoittaa kaksikin kirjaa. Onnistuneista siirroista ohuemman, epäonnistuneista paksumman.
CIES Football Observatoryn viime viikolla julkistaman tilaston mukaan Manchester United on nettoperusteisesti laskettuna käyttänyt viimeisen kymmenen vuoden aikana enemmän rahaa siirtomarkkinoilla kuin yksikään muu seura maailmassa.
Nettokulutus on laskettu siten, että pelaajien ostoihin käytetyistä siirtosummista on vähennetty pelaajamyynneistä saadut tulot.
Manchester Unitedilla nettokulutus on punaisella 1,39 miljardia euroa. Chelsea ja PSG ovat kaksi muuta yli miljardi euroa miinuksella olevaa seuraa.
Unitedin epäonnistuneiden hankintojen lista on kylmää luettavaa. Pogban kohdalla 100 miljoonasta eurosta ei saatu muuta kuin laskevia peliesityksiä kausi toisensa jälkeen. Sancholle on käymässä vieläkin tylymmin: hän oli jo ennen puolentoista viikon takaista raivokohtaustaan yksi viime vuosien kalleimmista flopeista ja häntä tuskin nähdään enää kertaakaan Unitedin paidassa.
Antonyn tulevaisuus on myös auki ja vaikka syytteet eivät johtaisikaan tuomioon, brasilialaiselle voi käydä kuten Greenwoodille ja hänenkin pelinsä Unelmien teatterissa ovat pelatut.
Pogba, Sancho ja Antony eivät ole ainoita Unitedin floppihankintoja Sir Alex Fergusonin jälkeisinä vuosina. Listalta löytyy monta muutakin kuuluisaa nimeä: Harry Maguire, Romelu Lukaku, Angel Di Maria, Alexis Sanchez, Memphis Depay, Morgan Schneiderlin, Donny van de Beek…
***
Jalkapallossa kaikki siirrot eivät koskaan onnistu, mutta Manchester Unitedin kohdalla voidaan puhua jo katastrofimaisesta epäonnistumisesta siirtomarkkinoilla.
Ongelman pohjimmainen syy löytyy seuraorganisaatiosta – siitä, kuinka seuran scouting-järjestelmä on rakennettu ja kuka tai ketkä päättävät siirroista ja managereiden rekrytoinneista.
Fergusonin aikana siirroista päätti likimain yksinvaltiaan ottein Ferguson itse. Kun hän erosi keväällä 2013, valta siirtyi yhdellä englantilaisen jalkapallon suurimmista helppoheikeistä, toimitusjohtaja Ed Woodwardille. Hän alkoi kaiken muun työnsä ohessa sormeilla myös pelaajasiirtoja – ja tulos oli musertava.
Myös Woodwardin ajan managerivalinnat olivat epäonnistuneita, sillä jokainen Woodwardin palkkaama manageri jouduttiin erottamaan kesken sopimuskauden. Fergusonin jälkeen Unitedilla on ollut viisi eri manageria – David Moyes, Louis van Gaal, José Mourinho, Ole Gunnar Solskjaer ja ten Hag –, mutta liigamestaruusjuhlat loppuivat Fergusonin lähdettyä kuin seinään.
Tosin on hyvä muistaa, että myös ennen Fergusonin aikaa oli kuivaa 26 vuotta, kunnes United voitti liigamestaruuden ikimuistoisena keväänä 1993.
Woodward erosi tehtävistään alkuvuonna 2022, mutta uusi toimitusjohtaja Richard Arnold ei ole saanut ainakaan vielä laivan kurssia muuttumaan.
***
Yksi ongelma on edelleen pelaajasiirrot. Niistä päättää virallisesti jalkapallojohtaja John Murtough, mutta todellista valtaa viimeisen vuoden aikana siirtojen suhteen on käyttänyt ten Hag, joka on naarannut Old Traffordille pääasiassa entisiä pelaajiaan.
Unitedia on vedetty myös nololla tavalla höplästä siirtomarkkinoilla. United yritti jo vuosi sitten ostaa kiihkeästi Ajaxin puolustajan Jurriën Timberin ja kutsui tänä keväänä Timberin ja hänen perheensä vieraaksi kesäkuun alussa pelattuun Manchester Unitedin ja Manchester Cityn väliseen FA Cupin finaaliin.
Timber tuli ja hänet kuvattiin marssimassa Wembleylle Unitedin kannattajien keskellä. Kaikki siis hyvin – paitsi, että Timber oli muutamaa tuntia aiemmin sopinut Wembleyn ja Heathrow’n välissä olevassa hotellissa siirtyvänsä Arsenaliin.
Manchester Unitedin kannalta huolestuttavinta sen kaaoksessa on, ettei sen ongelmille näy loppua – elleivät Glazerit myy seuraa ja uusi regiimi lähde rakentamaan kaikkea puhtaalta pöydältä.
Kukaan ei pysty ennustamaan, mitä uusien omistajien alaisuudessa tapahtuisi, mutta pahinta Unitedin kannalta onkin, että se tiedetään, millaista elämä on nykyisten omistajien alaisuudessa.
