Pesäpallossa voidaan tehdä monenlaisia valintoja ja listata monien eri pelipaikkojen ja roolien pelaajia paremmuusjärjestykseen.

Pelin arkitodellisuudessa kaikki roolit ja pelipaikat eivät ole kuitenkaan pelin kannalta saman arvoisia. Nykyisen tilastointitavan aikakaudella pesäpallossa korostuu sisäpelaajien merkitys. Ulkopelissä suurimmat otsikot keräävät yleensä lukkarit, ja muutenkin ulkopelaajat lajitellaan yleensä kentän lohkojen mukaan. On etukenttämiehet, polttolinjan pelaajat ja kopparit.

Pelin oman dynamiikan kannalta ulkopelaajien lajittelu kentän lohkojen mukaan ei ole kuitenkaan optimaalinen. Eri pelipaikkojen parhaita pelaajia voidaan aina listata, mutta ulkopelissä kahden pelaajan rooli korostuu muita merkittävämmiksi. Lukkari on itseoikeutetusti ja perustellusti toinen tällainen pelaaja – ja toinen on pelaaja, josta voidaan käyttää useampaankin nimitystä.

Kuvaavin nimi on kuitenkin tämä: ulkokentän johtava pelaaja.

***

Yleensä tällaiset pelaajat ovat polttolinjan pelaajia, mutta eivät välttämättä. Ensi kaudella esimerkiksi Hyvinkään johtava ulkokenttäpelaaja tulee olemaan Iiro Kuosa, joka on etumies.

Oleellista tarkan pelipaikan ja roolin sijasta tällaisilla pelaajilla on ulkokentän johtajuus, kapellimestaruus. He pelaavat yleensä äärimmäisen suurta tonttia, mutta sen lisäksi he johtavat omalla liikkumisellaan ja omalla merkkielellään koko ulkokentän pelaamista, varsinkin polttolinjan ja etumiesten.

Rooli myös vaihtelee pelaajittain ja seuroittain. Vimpelin Severi Lassila on tunnettu siitä, että hän osaa lukea pitkän kokemuksensa ja erinomaisen pelilukutaitonsa ansiosta myös etenijöiden ja lyöjien ratkaisuja ja viestittää lukkarille, milloin merkki on päällä ja milloin.

Johtavat ulkokenttäpelaajat pelaavat yleensä vaihtotilanteissa etulukijana ja takatilanteissa syvää pussia, mutta heidän roolinsa voi vaihdella. Esimerkiksi Tuomas Jussila pelasi Kempeleen ryhmityksessä huippupomputtajien kohdalla kulmamiestä.

Johtavat ulkokenttäpelaajat ovat yleensä myös muutenkin joukkueen johtavia pelaajia. Johtajuus voi olla näkyvää ja näyttävää, kuten Jussilalla, mutta se voi olla myös hiljaista johtajuutta, kuten Niko Korhosella.

***

Johtaville ulkokenttäpelaajille on tyypillistä myös se, että he eivät pelkää tehdä ratkaisuja, jotka epäonnistuessaan näyttävät katsojille tyhmiltä virheiltä. Se kuuluu kuitenkin heidän rooliinsa. On uskallettava lukea ja aavistaa lyöntejä, koska sitä kautta saavutetaan etu, jota muuten ei saavuteta – olkoonkin, että tuloksena on joskus helpolta näyttävä virhe.

Näiden virheiden – jos näitä ylipäätään kannattaa virheinä edes pitää – vastapainoksia johtavat ulkokenttäpelaajat pystyvät tekemään myös ilmiömäisiä ja näyttäviä yksilösuorituksia, jota sytyttävät omaa joukkuetta ja syövät vastustajaa.

Vaikka johtavia ulkokenttäpelaajia ei suoraan listata, muut pelaajat ja lajiammattilaiset näkevät näiden pelaajien arvon. Tämä näkyy selviten pelaajien omassa äänestyksessä parhaalle ulkopelaajalle annettavan Kultaisen räpylän valinnoissa.

Valinta on kohdistunut viimeisenä yhdeksänä kautena miesten Superissa joka kerta juuri johtavaan ulkokenttäpelaajaan – neljästi Jussilaan ja kolmena viimeisenä kautena Lassilaan.

2000-luvulla Kultaisen räpylän on saanut vain kaksi lukkaria, Toni Kohonen kuudesti ja Topi Kosonen kerran.

***

Johtavien ulkokenttäpelaajien rooli ja merkitys on myös yksi ensi kauden mielenkiintoisimmista pelillistä asioista miesten Superissa, sillä eri seuroissa tilanteet ovat erilaisia.

Kahden joukkueen osalta tilanteessa ei ole suuria kysymysmerkkejä. Lassila ja Jussila ovat olleet jo vuosikausia valtakunnan kaksi parasta ulkokenttäpelaajaa, eikä heidän asemansa ja roolinsa ensi kaudella tulee mihinkään muuttumaan.

Muissa seuroissa tilanne sen sijaan elää.

Suomen mestaruuden tällä kaudella voittanut Sotkamo menettää viime vuosien johtavan ulkokenttäpelaajansa Niko Korhosen Joensuuhun, mutta Sotkamolla on korvaaja valmiina. Kalle Kuosmanen pelasi loistokauden ja oli finaalisarjassa Vimpeliä vastaan tappimiehenä koko finaalisarjan paras ulkopelaaja.

Kuosmasella on kaikki ominaisuudet – myös johtajuusmielessä – nousta Sotkamon johtavaksi ulkokenttäpelaajaksi ja haastaa Jussila ja Lassila Superin parhaana ulkokenttäpelaajana. Toisin kuin Korhoselta, Kuosmaselta löytyy myös samanlaista räiskyvyyttä kuin Jussilalta ja paloa kantaa koko joukkuetta sylissään.

Korhosen roolittaminen Joensuussa on myös mielenkiintoinen ratkaisu. Konsta Kettusesta yritettiin tehdä aikoinaan Jussilan korvaajaa, mutta kahdella edellisellä kaudella ulkokentän johtavan pelaajan viittaa kantoi harteillaan Elmeri Lieto.

Lieto siirtyy kuitenkin ensi kaudeksi Manseen, joten pelinjohtaja Mikko Huotari joutuu miettimään, miten hän paikkaa Liedon jättämän aukon ja miten hän ratkaisee Kettusen ja Korhosen keskinäisen roolituksen.

***

Liedolle itselleen on Mansessa luvassa iso rooli, sillä Manse ei pystynyt paikkaamaan tällä kaudella Jussila siirtymistä Kempeleeseen. Jussilan lähtö oli keskeinen syy siihen, että Manse otti takapakkia kentällä.

23-vuotias Lieto on ollut jo usean vuoden ajan yksi lupaavimmista uuden sukupolven ulkopelaajista ja vuodet JymyJusseissa ja kaksi kautta Joensuussa osoittivat, että hän on valmis hyppäämään kuinka isoon rooliin tahansa Jani Komulaisen palapelissä Mansessa. Liedon merkitys Mansen finaalihaaveiden kannalta voi olla ensi kaudella ratkaiseva.

Manse tavoin Kouvolan käyrä on myös vienyt viime vuosina alaspäin – ja yksi syy tähän on ollut jussilamaisen johtavan ulkokenttäpelaajan puuttuminen. Kouvolalla on toki useita hyviä ulkokenttäpelaajia ja esimerkiksi etumiehenä vaihtotilanteissa pelaava Valtteri Luoma voitti kaudella 2020 Kultaisen räpylän, mutta kysymys kuuluu, kuka nousee ensi kaudella porukan johtajaksi?

Patrik Vartamassa olisi potentiaalia ja kaikki edellytykset ottaa tuo rooli, mutta Vartaman valmistautumista tähän kauteen ja osin myös tätä kautta sotki käsivamma. Vartaman taidot eivät ole kuitenkaan kadonneet mihinkään. Nyt ne on vain saatava kehiin, jos Kouvola mielii ensi kaudella palata taistelemaan oikeasti mitaleista ja jopa finaalipaikasta.

Hyvinkään tilanne potentiaalisista mitalijoukkueista poikkeaa kaikista muista siinä, että Tahkon johtava ulkokenttäpelaaja on etumies Iiro Kuosa. Polttolinjaan löytyy toki neljä hyvää pelaajaa, mutta kukaan heistä ei ole luokitukseltaan Jussilan tai Lassilan tasoa.

Kuosa sen sijaan on. Kysymys on nyt vain siitä, miten Hyvinkää saa rakennettua ulkopelinsä kokonaisuuden, koska Kuosa on etumies. Hänen rooliaan ja tonttiaan voidaan toki säätää, mutta mihin asti se riittää?