Kiteen Pallo

Lähtötilanne

Kitee kohahdutti pesäpallopiirejä viime kesänä ilmoittamalla julkisesti, että se tavoittelee loppuottelupaikkaa vuonna 2026.

Kovissa tavoitteissa ei sinällään ole mitään väärää, mutta tavoitteiden tueksi olisi saatava myös konkreettisia tekoja. Ja tässä tullaan Kiteen tämänhetkiseen haasteeseen. Vaikka seuralla tuntuu olevan rahaa pelaajahankintoihin, Kiteen vetovoima ei riitä kaikista kovimpien nimien houkuttelemiseen Rantakentälle.

Tämä on näkynyt Kiteen viime vuosien pelaajaliikehdinnässä. Kitee on menettänyt 2-3 vuodessa lähes kaikki 2020-luvun alun avainpelaajansa – Hannes Pekkisen, Elmeri Purmosen, Valentin Ikosen, Jesse Eskelisen ja Ville Kotron sekä viime syksynä lähteneet Joni Lehikoisen ja Juuso Latun. Kaikki seitsemän pelaajaa pelaa tällä hetkellä Superin seitsemässä kärkiseurassa.

Tilalle Kitee on saanut hankittua pelaajia lähinnä alemman kastin seuroista. Se ei tarkoita, etteikö Kiteellä olisi edelleenkin tasokas joukkue, mutta taso ei ole kuitenkaan sitä, millä mentäisiin kohti vuoden 2026 loppuottelupaikkaa.

Itse asiassa Kitee on tällä kaudella vaaravyöhykkeessä joutua äärimmillään Superin karsintaan ja jopa pudota – olkoonkin, että se on yhdessä Pattijoen kanssa myös potentiaalisin joukkue menemään varsinaisiin pudotuspeleihin, kuten viime vuonnakin. Marginaalit ovat kuitenkin sarjan pohjalla niin pienet, että kovin paljon Kiteen suksien ei ole kesän aikana varaa lipsua.

Kiteen vahvuutena on se, että pelinjohto ja valmennus ovat Sami Partasen käsissä, mutta Partanenkaan ei voi yksinään taikoa ihmeitä. Myös pelaajien on kannettava oma vastuunsa tällä kaudella – ja seurajohdon tulevilla kausilla.

Kausi 2024

Kiteen vahvuus on perinteisesti ollut ulkopeli. Niin myös tällä kaudella.

Kiteen polttolinja vertautuu tasollisesti moneen kärkijoukkueeseen, varsinkin, kun Samu Vainikainen saa heittokätensä täyteen kuntoon. Aku Kettunen on tasonsa todistanut ulkopelaajana ja myös syksyllä hankittu Anttoni Jakobsson on selvä vahvistus polttolinjaan. Neljännen paikan linjassa ottaa Kasperi Kaksosen, josta on kehittynyt mitat täyttävä pelaaja linjaan.

Samu-Kalle Varosen ja Lassi Vasaraisen muodostamaa Kiteen takakenttää pidetään vahvana, mutta ei se mikään vesitiivis takakenttä ole.

Lukkari Joona Lehtinen on vanhanliiton lukkari, jonka päivät Kiteellä ovat luetut.

Kiteen ulkokentän suurin ongelma TalviSuperissa oli etukenttä. Juho Keinäsen hankinta pysyvällä siirrolla Sotkamosta maaliskuussa oli kuitenkin Kiteeltä hyvä veto. Keinänen on edelleen potentiaaliltaan erinomainen etumies ja hänen svingilyöntinsä voi tuoda kesällä pari yllätystä myös sisällä.

Toinen etumies on joko Topias Kaksonen tai syksyllä Puijosta hankittu Nestori Moisio.

Kiteen todellinen haaste tulevalla kaudella on kuitenkin sisäpeli. Joukkueesta löytyy kaksi huippunopeaa jokeria, Otto Kauppinen ja Imatralta syksyllä hankittu Joona Mäkelä. Vainikainen, Kettunen ja Jakobsson ovat puolestaan kovan luokan pelintekijöitä.

Jalkoihin ja pelintekovoimaa Kitee ei kaadu, mutta kysymys kuuluu, kuka lyö miehet kotiin?

Tässä mielessä Kiteen tämän kauden joukkueessa on valuvirhe. Kahdella etenijäjokerilla pelaaminen on rohkea ratkaisu, varsinkin, kun joukkueen ainoa vakavasti otettava kotiuttaja on lyöjäjokeri Jiri Pippola.

Kitee toki yritti hankkia syksyllä Joosua Rättöä ja Juha Korhosta, mutta epäonnistui yrityksissään. Nyt noiden epäonnistumisten seurausten kanssa joudutaan elämään.

Joukkueen 3-4 tärkeimmän pääkotiuttajan pitäisi lyödä karkealla laskennalla runkosarjassa noin 200 juoksua. Pippola löi viime kaudella 66 juoksua, mikä oli hyvä lukema. Muut pääkotiuttajat, Vainikainen, Varonen ja Vasarainen, löivät yhteen 61 juoksua. 200 laskennallisesta rajasta puuttuu pyöreästi ottaen yli 70 juoksua. Sitä Kiteen pääkotiuttajat eivät kuro umpeen, ellei kesällä nähdä ihmettä.

Arvio

Kitee on Pattijoen kanssa potentiaaliltaan edelleen alemman kastin vahvin joukkue, jolla on tänäkin vuonna sauma puristaa itsensä säälipleijareiden kautta puolivälieriin. Seitsemän kärkijoukkueen tavoittaminen runkosarjassa on kuitenkin kaukainen haaste.

Kiteen riskinä on, että jos sen kausi alkaa takuta, vaara joutua karsimaan kasvaa nopeasti, sillä kuminauhassa ei ole tämän kauden kiristyneessä kilpailutilanteessa juurikaan varaa. Jos Kiteen kohtalona olisi karsinnat, silloin alkaisi uusi ja arvaamaton peli Kiteen kaltaiselle joukkueelle, joka tuskin mieltää itseään putoamista vastaan taistelevaksi altavastaajajoukkueeksi.

Tulevaisuus

Kiteen huima tavoite pelata loppuottelussa 2026 aiheutti ymmärrettävästi pesäpallopiireissä hymähtelyä. Hyvää tavoitteessa on se, että Kiteellä on ymmärretty se, että nykypesäpallossa asioita on osattava suunnitella ja katsoa pidemmällä aikavälillä.

Kiteen tiedetään jo nyt olleen liikkeellä ensi kauden joukkueen rakentamisessa. Rasmus Surakan siirtoa Imatralta pidetään jo pitkälti sovittuna. Kitee yrittää kaapata Imatralta myös Miitri Pesosen, minkä lisäksi se kiikaroi muitakin lupaavia nuoria pelaajia eri seuroista. Pesonen olisi potentiaalisia ykköskorin pelaajia, mutta hänen saamisensa ei ole varmaa.

Vaikka Kiteeltä löytyykin rahaa, realistisempaa olisi rakentaa strategia, jossa puhutaan vuosista 2028-2030. Siihen mennessä Kiteen lupaavista junioreista voisi nousta edustusjoukkueeseen jo seuraavan sukupolven pelaajia ja siihen mennessä Kitee olisi voinut vuosi vuodelta ja porras portaalta nousta lähemmäksi kärkeä.

Ensimmäinen tavoite pitäisi olla pysyvästi kahdeksan kärkiseuran sakkiin nouseminen ja sen jälkeen alettaisiin katsoa sitäkin korkeampia sijoituksia. Vain tätä kautta Kitee saisi sellaista uskottavuutta ja menestysnäkymää, että se voisi houkutella pelaajia muistakin kuin sarjan häntäpään seuroista.

Valitettavasti tämä ei tapahdu yhdessä eikä kahdessakaan kaudessa, vaan edessä on useamman vuoden määrätietoinen työ.

Toinen haaste on se, että visioita on helppo piirtää, mutta miten visiot muutetaan lihaksi ja vereksi?

Kiteellä on Sami Partasesta alkaen muutama oikeanlainen kulmakivi rakennuksen perustana, mutta se ei vielä riitä.

Pelilliseen osaamiseen Kiteen tulevaisuus ei kaadu, ei myöskään rahaan tai juniorituotantoon, mutta miten vahvalla pohjalla seuran strateginen osaaminen on?

Ainakaan puhuminen samassa lauseessa vuodesta 2026 ja loppuottelusta ei tuota uskottavuutta lisännyt.