Kertaalleen kuopattu Superpesis Oy kaivettiin vuosi sitten haudastaan ja perustettiin uudelleen.

Ajatus oli erinomainen, mutta ensimmäinen toimintavuosi on nostanut esille kysymyksen, mikä tässä kehityksessä on miesten ja naisten Ykköspesiksen asema ja rooli?

Ykköspesis-seurojen keskuudessa ollaan oltu huolissaan siitä, että huippupesäpallon kehitystyö keskittyy tällä hetkellä liiaksi ylimpien sarjojen kehittämiseen. Ykköspesis-seurat ovat kyllä päässeet mukaan Superpesis Oy:n yhteisiin tilaisuuksiin ja heillä on ollut omia kokouksiaan, mutta Ykköspesis-seurat kokevat silti, ettei heidän äänensä kuulu riittävästi

Kysymys ei ole vain pelkästä painotuksesta. Ykköspesis-seurojen keskuudessa katsotaan, että heidän mahdollisuuksiaan tehdä omia yhteistyösopimuksia on Superpesis Oy:n edun nimissä rajoitettu, ja vaikka Pesäpalloliiton toiminnanjohtaja Miika Rantatorikka onkin ollut mukana Ykköspesis-istunnoissa, Ykköspesis-seurojen keskuudessa on pohdittu, pitäisikö Ykköspesiksellä olla oma kokopäiväinen vetäjä.

***

Ykköspesis-seurojen huoli on ymmärrettävä.

Miesten Ykköspesis on tällä hetkellä sellaisessa tilassa, että se muistuttaa enemmän Superpesis-seurojen farmisarjaa kuin aitoa kilpasarjaa.

Sarjassa pelaa Kouvolan ja Joensuun kakkosjoukkueet ja Simo on vuorattu täyteen Sotkamon lainapelaajia. Myös muissa Ykköspesis-joukkueissa pelaa Superpesis-pelaajia farmi- tai kaksoisedustussopimuksilla.

Se, että Superpesis-joukkueiden ringistä ulos jäävät pelaajat saavat peliaikaa Ykköspesiksessä, on sinällään hyvä asia. Ongelma on vain mittakaavaa. Kouvolan ja Joensuun kakkosjoukkueet eivät voi sääntöjen mukaan nousta, mutta kuinka moni muukaan Ykköspesis-seura tavoittelee tosissaan nousua?

Puijo, Kankaanpää, Jyväskylän Kiri – kuka muu?

***

Toinen ongelma on se, että Superpesiksen ja Ykköspesiksen ero on kasvanut niin suureksi, että Ykköspesis-seurojen on noustuaan vaikea menestyä Superpesiksessä.

Hyvä esimerkki on Hamina. Se nousi viime syksynä Superpesikseen ja hankki Juho Hacklinin ja Lauri Rönkön tasoisia vahvistuksia, mutta alkukauden perusteella sillä on täysi työ välttää suora putoaminen tällä kaudella. Jos asia ei ollut aiemmin valjennut Haminalle, tiistainen 0-2-tappio ja 22 annettua juoksua toiseksi viimeisenä ennen tiistaita olleelle Imatralle kertoivat, mistä päin Superissa tuulee.

Olisi myös kohtalainen yllätys, jos tämän kauden päätteeksi Ykköspesiksestä nousisi ensi kaudeksi Superpesikseen mikään seura, sillä tämän siirtymäkauden aikana Ykköspesiksen voittajakin joutuu karsimaan Superpesiksen toiseksi heikoimman seuran kanssa.

Tämänhetkisen näkymän mukaan siinä taistelussa ei ole kuin yksi voittaja, tulipa Superpesiksestä vastaan mikä joukkue tahansa.

***

Mitä Ykköspesiksen kehityksen varmistamiseksi pitäisi sitten tehdä?

Juttelin erään tunnetun pohjalaisen pesäpallovaikuttajan kanssa ja hänellä oli loistava idea: Romutetaan nykyinen malli ja siirrytään miehissä ja naisissa 20 seuran Superpesikseen siten, että toiminnallisesti, markkinoinnillisesti ja rahanhankintamielessä kaikki olisivat yhtä ja samaa Superpesis-perhettä.

Kilpailullisesti Superpesis jaettaisiin kahteen erilliseen kymmenen joukkueen sarjaan. Kymmenen parasta joukkuetta pelaisivat normaalisti Suomen mestaruudesta ja muista mitaleista, ja muut kymmenen seuraa muodostaisivat nykyisen Ykköspesiksen korvaavan erillisen haastajasarjan.

Yksityiskohdat vaativat toki vielä miettimistä. Miten esimerkiksi sarjojen välillä noustaan ja pudotaan, ja miten alemmasta Superpesiksestä pudotaan ja miten sinne noustaan Suomensarjasta.

Isot linjat olisivat kuitenkin selkeät. Kummassakaan sarjassa ei voisi pelata seurojen kakkosjoukkueita tai niiden farmiseuroja. Pelaajaliikenne olisi toki edelleen mahdollista, mutta sille olisi sovittava selvät raamit ja säännöt.

Tulevaisuuden isona tavoitteena olisi, että kaikki Superpesiksessä pelaavat 20 seuraa olisivat kilpailullisesti, toiminnallisesti ja taloudellisesti niin vahvoja, että ne pyrkisivät aidosti nousemaan ylimmälle sarjatasolle.

Milloin tällaiseen malliin siirryttäisiin, on oman istunnon aihe. Vaikka Ykköspesis-seurat ovat ymmärrettävästi huolissaan Ykköspesiksen kohtalosta, Superpesis Oy on tuonut pesäpalloon uudenlaista tekemisen meininkiä, eikä näitä hyviä kehityskaaria kannata vaarantaa.

***

Pesäpallon nykyisessä kehityksessä on joka tapauksessa vaarana, että jos Ykköspesikseen ei tosissaan satsata, vaan se työnnetään suurelta näyttämöltä jonnekin omaan nurkkaansa elämää omaa elämäänsä, huippupesäpallon pohja kapenee entisestään.

On hienoa, että miesten Superpesiksessä on tällä kaudella seitsemän tasaista kärkiseuraa, mutta sen jälkeen tulee selvä pudotus Superin heikompiin seuroihin ja vielä selvempi pudotus Superin heikompien seurojen ja Ykköspesiksen välillä.

Tämä kehitys on saatava katkeamaan – ja siihen Superpesiksen laajentaminen 20 seuraan tai miksei tulevaisuudessa jopa 24 seuraan olisi erinomainen vastalääke.

Eikä vain vastalääke. Tällä ratkaisulla Superpesis-paikkakuntien määrä kasvaisi kertaheitolla ja mikä oleellista, myös Helsingin, Kuopion, Jyväskylän ja Oulun kaltaiset suuret kaupungit saataisiin Superpesis-kartalle. Jyväskylän ja Seinäjoen kaltaisilta vahvoilta pesäpallopaikkakunnilta voisi miesten puolella pelata kaksikin seuraa Superpesiksessä.

Mallin myötä oltaisiin hyvin nopeasti tilanteessa, että Superpesistä pelattaisiin pyöreästi ottaen noin 35 paikkakunnalla ja 35 seurassa, kun 40 seuran kokonaisluvusta otetaan pois seurat, joilla Superissa pelaisi miesten ja naisten joukkueet sekä paikkakunnat, joissa olisi jopa kaksi tai kolmekin Superin joukkuetta.

Pesäpallossa on puhuttu suurkaupungeista jo 30-40 vuotta, mutta on hyvä huomata, mitä suurkaupungeissa on tänä aikana tapahtunut. Niistä on kasvanut entistä suurempia kaupunkeja. Kun aiemmin suurkaupungiksi laskettiin 70 000 – 80 000 asukkaan kaupungit, nyt Oulussa asuu jo 210 000, Jyväskylässä 150 000 ja Kuopiossa 125 000 asukasta – Helsingistä ja Tampereesta puhumattakaan.

***

Superpesiksen laajentaminen olisi jopa vieläkin tärkeämpää naisissa. Naispesäpallo on ollut aina valtava rikkaus pesäpallossa ja naispesäpalloon liittyvää potentiaalia kuvaa se, että tällä hetkellä lähes 60 prosenttia kaikista junioripelaajista on jo tyttöpelaajia.

Nyt kuitenkin ammattimaisesti toimivien seurojen taso on kapea ja kun taso loppuu siirrytään hieman karrikoidusti sanottuna suoraan amatööritasolle.

Kun huippupesäpallossa lähdettäisiin siitä, että jos miehissä ja naisissa 12 seuran sijasta kehitettäisiin  samanaikaisesti 20-24 seuraa ja myös taloudelliset resurssit jaettaisiin tasaisemmin seurojen kesken, huippupesäpallon toiminallinen pohja laajenisi väistämättä.

Myös markkinoinnillisesti hyöty siitä, että pienemmätkin seurat voisivat sanoa olevansa Superpesis-seuroja, olisi kiistaton.

***

Ymmärrän hyvin, jos jotkut suhtautuvat skeptisesti, voisiko tällainen uudistus koskaan toteutua. Pesäpallon viimeisten 30-40 vuoden kehitys on osoittanut, että jopa kaikista suurimmat ja kauneimmat seurat ajattelevat oikeasti viime kädessä vain omaa etuaan, eivät koko pesäpallon etua.

Nyt tarvitaan kuitenkin laajempaa ymmärrystä pesäpallon asemasta ja tulevaisuudesta.

Pesäpallon on ymmärrettävästi mentävä sinne, missä suomalaiset asuvat – siis suurkaupunkeihin. Kehityksen ei tarvitse kuitenkaan tapahtua pienten paikkakuntien kustannuksella, kunhan vain ymmärretään myös pienempien seurojen arvo ja merkitys. Pesäpallon ei ole vara menettää Kiteen, Pattijoen, Imatran, Haminan, Alajärven, Kankaanpään ja Koskenkorvan kaltaisia perinteisiä pesäpallopaikkakuntia.

Sitä paitsi Superpesiksen laajentamisessa 20 tai jopa 24 seuraan ei ole kysymys mistään ultraradikaalista muutoksesta, varsinkaan miehissä.

Jos Superpesiksessä nyt pelaavien 13 seuran päälle lisättäisiin Ykköspesiksen vahvimmat itsenäiset ja potentiaalisimmat seurat, Puijon Pesis, Seinäjoen Maila-Jussit, Oulun Lippo, Jyväskylän Kiri, Jyväskylän Lohi,  Kankaanpään Maila, Koskenkorvan Urheilijat, Simon Kiri ja Kannuksen Ura, – ja niiden päälle lisätään 400 000 euron budjetilla jo nyt toimiva Puna-Mustat, oltaisiin jo 23 seurassa.

Seuroja kyllä löytyisi, samoin pelaajia, mutta löytyisikö suurimmista seuroista ja pesäpallopäättäjiltä myös tahtoa?