Manse pääsi pelaamaan tällä kaudella ensimmäisen kerran kotikentällään Kaupissa ja tuloksena oli 2-1 (4-1, 2-4, 3-1) -voitto Joensuusta. Keskiviikkona Manse kävi kaatamassa Sotkamon Hiukassa 1-0. Pekka, joko Manse alkaa jyristä?

Manselle on nostettava hattua siitä, että se on saanut oman pelaamisensa selkeään ja vakiintuneeseen muottiin. Se on saanut ratkaistua myös joukkueessa ennen kautta olleet liikkuvat osat eikä kokeneen Juuso Myllyniemen poissaolo ole juurikaan näkynyt sen enempää sisä- kuin ulkopelissäkään.

Tästä on annettava tunnustus erityisesti pelinjohtaja Jani Komulaiselle. Kun monet muut kärkiseurat hakevat vielä pelaamiseensa vakautta, Komulainen on saanut selkeytettyä ja rauhoitettua Mansen pelaamisen.

Laskisin myös pitkälti peli- ja valmennusjohdon piikkiin esimerkiksi Severi Tikkakosken kehittymisen. Hän pelasi jo viime kaudella vahvan kauden kärkimiehenä, mutta tällä kaudella Tikkakoski on kehittynyt myös todella hyväksi ulkopelaajaksi Mansen polttolinjassa.

Samoin Leevi Lehdolle on tullut lisää mittaa ulkopelaajana.

Tällaiset kehitysaskeleet eivät välttämättä olisi mahdollisia ilman pelinjohdon tukea ja luottamusta.

Miten hyvin tasapainossa Mansen sisä- ja ulkopeli ovat suhteessa toisiinsa?

Mansen yksi vahvuustekijä on siinä, että se on nimenomaan vahva sekä sisällä että ulkona.

Sisällä sen ykköskärki on pelannut todella hyvän alkukauden. Tikkakoski on kuin kotonaan kärkimiehenä ja Simo Vainikainen on saanut uutta virtaa kakkosena pelaamisesta ja pelaa nyt ilman muuta parasta kauttaan Mansessa. Elmeri Liedon hankintaa olen kehunut jo aiemmin, mutta pakko sitä on kehua edelleen.

Manselle on myös erittäin laaja kotiutusosasto. Lyöjäjokeri Perttu Ruuska olisi voinut huoletta lyödä paikoistaan useammankin juoksun, mutta vastaavasti Henri Puputti on ollut liekeissä, ja myös Juha Puhtimäki ja Kalle-Tapio Huusko ovat vaarallisia kotiuttajia. Myös Tomi Lehtosessa on kotiuttajana piilevää potentiaalia, vaikka hän onkin lyönyt vasta kolme juoksua.

Ulkona Manse on ollut myös vahva. Puhtimäki on edelleen sarjan parhaita lukkareita ja Vainikainen ja Lehtonen muodostavat yhden sarjan parhaista etukentistä. Myös linja on löytänyt muotonsa ja pelannut vahvan kauden, vaikka Myllyniemi onkin pelannut loukkaantumisen vuoksi vasta kolme ottelua.

Kopparitkin ovat myös kestäneet hyvin. Heidän urakkaansa on tosin helpottanut se, että Manse on ollut parhaimmillaan vaihtotilanteiden torjumisessa. Esimerkiksi Sotkamo sai keskiviikkona ruuvattua vain viisi kolmostilannetta. Siksi ei ollut kovin suuri yllätys, että Jymy jäi kokonaan ilman juoksuja kotiyleisönsä edessä.

Minne asti Manse lento riittää?

Sitä on vaikea vielä arvioida, sillä tilanne elää koko ajan. Mansen etuna on nyt se, että sen paketti on paremmin koossa ja pelillisesti valmiimpi kuin muilla kärkiseuroilla Kiteetä ja Kouvolaa lukuun ottamatta.

Kouvola ei ole jäänyt ilman pisteitä vielä yhdessäkään ottelussa tällä kaudella ja Kitee on pelannut nyt seitsemän ottelua peräkkäin, joista se on saanut jokaisessa vähintään yhden pisteen – ja mukaan mahtuu kovat vierasvoitot Hyvinkäästä ja Kempeleestä.

Kaiken lisäksi ero ovat todella marginaalisia, sillä kahdeksan kärkiseuraa ovat kuuden pisteen sisällä. Ratkaisevaa nyt on se, miten paljon kukin joukkue pystyy kehittämään pelaamistaan syksyyn mennessä.

Mansen tilanne näyttää joka tapauksessa hyvältä – varsinkin, kun se pääsi viimeinkin pelaamaan myös kotikentällään.

Jos Mansen pelaamisessa on paljon hyvää, myös yli 2200 katsojan rajan ylittäminen perjantaina oli pesäpallon kannalta hieno asia.