Pesäpallossa on ollut vuosien aikana monta erikoista kehityskaarta. Yksi niistä on ollut pesäpallokartan eläminen.

1990-luvulla rummutettu pesäpalloliikkeen kunnianhimoinen suurkaupunkivisio hukkui aikoinaan maailman tuuliin. Kaisaniemen Tiikereiden taru kesti kaksi kautta ja kaksi mestaruutta 90-luvulla voittanut Oulun Lippo ajautui 2000-luvulla taloudelliseen turbulenssiin, joka on heittänyt sen ensi kaudeksi Suomensarjaan.

Myös perinteiselle pesäpallokaupungille Seinäjoelle on käynyt kylmät. Suurella kohulla perustettu fuusioseura JymyJussit heitettiin kesällä kesken kauden ulos Superpesiksestä ja seura hakeutui kauden jälkeen konkurssiin.

Monien surullisten tarinoiden vastapainoksi pesäpallossa on nähty viimeisten vuosien aikana myös monta positiivista kehitystarinaa. Joensuu, Tampere ja 90-luvulla jopa Suomensarjassa käynyt maineikas Kouvola ovat nousseet Superpesiksen kärkiseuroiksi.

Ja lisää on tulossa. Puna-Mustat nousi päättyneellä kaudella Ykköspesikseen ja tähtää tosissaan Helsingin palauttamiseen miesten Superpesis-kartalle.

Puna-Mustat on ensi kauden seuratuin ja puhutuin seura Ykköspesiksessä, mutta lähimpänä sarjanousua Superiin ensi kaudella on kuitenkin perinteikäs Jyväskylän Kiri, viralliselta nimeltään Jyväskylän Kiri 2020 ry.

***

Myös Kirin tarina on monivivahteinen ja aaltoileva.

Kirin ensimmäinen kultakausi ajoittui 1950-luvulle, jolloin Kiri voitti neljä Suomen mestaruutta ja oli vuosina 1949-1958 mitaleilla yhteensä yhdeksän kertaa.

Seuraava kultakausi ajoittui 1970- ja 80-luvuille, kun Kiri voitti kaksi mestaruutta ja vuosina 1976-1986 yhteensä kymmenen mitalia.

Kahden kultakauden välissä Kiri voitti Suomen mestaruuden myös vuonna 1964. Kiri on seitsemällä mestaruudellaan mestaruuksien määrässä jaetulla kolmossijalla yhdessä Helsingin Pallonlyöjien ja Haminan Palloilijoiden kanssa. Sotkamon Jymyllä on 21 mestaruutta ja Lahden Maila-Veikoilla kahdeksan mestaruutta.

Kiri oli pitkään myös maratontaulukon kärkiseura, kunnes Sotkamo Jymy ajoi sen ohitse.

Jyväskyläläisen pesäpallon menestyksessä ei ollut kysymys vain Kiristä. Jyväskylästä kävi 80-luvulla Kirin lisäksi kaksi muutakin seuraa pääsarjassa, HoNSu ja Lohi. Huippuvuosi oli 1984, jolloin Kiri juhli Suomen mestaruutta ja HoNSu SM-hopeaa.

Jyväskylä oli vielä 1980-luvulla Suomen suurin, kaunein, menestynein ja rahakkain pesäpallopaikkakunta. Kirin tärkein tulolähde oli bingotoiminta, joka tahkosi kaiken muun toiminnan ohessa niin paljon tuloja, että Kiri saattoi sijoittaa rahojaan jopa kiinteistöihin.

Jyväskylään oli helppo houkutella valtakunnan parhaita pesäpalloilijoita Mauri Pyhälahdesta ja Kari Kuusiniemestä alkaen. Osa pelaajista tuli Jyväskylään rahan perässä, osa opiskelumahdollisuuksien.

***

Keski-Suomen Eldorado ei ollut kuitenkaan ikuinen. Lohi oli tippunut pääsarjasta jo aiemmin ja 1986 myös HoNSu lähti rymisten Ykköspesikseen.

Myös Kirin linnoitus alkoi murentua. Vaikka Kiri säilytti pitkään paikkansa pääsarjassa, se on voittanut vuoden 1986 jälkeen vain yhden mitalin – pronssin vuonna 1999.

Kirin mureneminen johti menestyksen hyytymisen lisäksi siihen, että Kirin naiset perustivat oman seuran, Jyväskylän Kirittäret, josta tuli yhdessä Lapuan Virkiän kanssa 2000-luvun johtava pesäpalloseura naisissa.

Miesten puolella Kirin syöksykierre sen sijaan syveni ja lopulta, syksyllä 2016, Kiriltä vietiin talousvaikeuksien vuoksi Superpesis-lisenssi.

Alkoi entistä syvempi sukellus, joka johti vuonna 2019 konkurssiin ja uuden seuran, Jyväskylän Kiri 2020:n perustamiseen. Samaan aikaan, kun Kiri alkoi rakentaa uutta tulemistaan Suomensarjassa, Jyväskylän ykkösseuraksi nousi Lohi, joka oli vuonna 2021 lähellä jopa nousta Superpesikseen.

***

Nyt Jyväskylässä on palattu kuitenkin tutumpaan asetelmaan. Kiri nousi Ykköspesikseen syksyllä 2022 ja kahden Ykköspesiksessä pelaamansa kauden jälkeen se on valmis taistelemaan tosissaan noususta Superpesikseen.

Vaikka kauteen on vielä pitkä matka, Kiriä voi jo nyt pitää Ykköspesiksen suurimpana ennakkosuosikkina ensi kaudella. Jo ennestään vahvaan ryhmään hankittiin syksyllä viisi uutta pelaajaa, joista Iiro Nokkala, Juuso Keski-Koukkari ja Aleksi Vainio voisivat taitojensa puolesta pelata huoletta edelleen Superpesiksessä. Samalla vahvistettiin myös Kirin pelinjohto- ja valmennuspuolta.

Kiri on rakentanut ja vahvistanut organisaatiotaan ja joukkuettaan pala palalta maltillisesti ja pitkäjänteisesti.

Paperilla kaikki näyttää lupaavalta. Kehityskäyrät kulkevat ylöspäin, Superpesis-paikkaa ei ole lähdetty tavoittelemaan yltiöpäisillä riskeillä, junioritoiminta on saatu uudelleen nousuun ja myös pitkäaikainen murheenkryyni, olosuhteet, on saatu Hippoksen uuden pesäpallostadionin valmistumisen myötä viimeinkin kuntoon.

***

Vaikka tuuli on nyt myötäinen, Kirin on kohdattava samat haasteet kuin muidenkin pesäpalloseurojen.

Superpesikseen nouseminen ja sinne juurtuminen ei ole helppoa. Kirikin tarvitsisi noustessaan vähintään 3-4 kovan luokan hankintaa, jos se aikoisi välttää hissiliikkeen kohtalon.

Superpesiksessä pelaa jatkossa vain 12 joukkuetta, joista vähintään yksi putoaa varmuudella kauden jälkeen Ykköspesikseen. Kuilun reuna on pelottavan lähellä, jos Ykköspesiksen nousijajoukkue joutuu painimaan nousunsa jälkeen sarjan alakastissa.

Eivätkä haasteet ole vain pelillisiä. Kirin tarina kertoo jo itsessään, ettei kaupungin koko tai loistavat olosuhteet ratkaise ongelmia. Oulussa on yli 60 000 asukasta enemmän kuin Jyväskylässä, Raksilan kapasiteetti on kolminkertainen verrattuna uuden Hippoksen normaaliin kapasiteettiin ja Oulustakin löytyy pesäpalloperinteitä ja mestaruuksia. Silti Lippo pelaa ensi kaudella Suomensarjassa.

***

Vaikka Superpesis Oy:n herättäminen uudelleen henkiin olikin lähtökohtaisesti hyvä ratkaisu ja sen kasvu- ja kehitysvisiot ovatkin oikeansuuntaisia, pelkillä suunnitelmilla ei vielä kaminoita lämmitetä.

Kentällä ja seuroissa onkin kyselty sen perään, onko Superpesis Oy:n uudelleen perustamisesta ollut oikeasti mitään konkreettista hyötyä varsinkaan talouspuolen haasteissa?

On helppo sanoa, että budjetteja pitää kasvattaa noin ja noin paljon ja on helppo piirtää kuva, että kun vedonlyönnin markkina vapautuu, pesäpalloon alkaa virrata sellaista rahaa, joka muuttaa kaiken.

Menobudjettia osaa jokainen kasvattaa, mutta miten tuplataan tulopuoli? Siihen seurat kaipaavat uudelta Superpesis Oy:ltä konkreettista apua ja neuvoja. TalviSuper oli toki hyvä konkreettinen uudistus, mutta se ei vielä yksin riitä.

***

Myös Kiri joutuu kohtaamaan ja ratkaisemaan samat kysymykset.

Kun Kirin taantuminen alkoi 1980- luvun lopulla, kaikki tiivistyi silloinkin viime kädessä seuraorganisaation osaamiseen. Hiipuvalle bingotoiminnalle ei löydetty korvaajia tulonlähteitä, kaupungin sisäinen kilpailutilanne muuttui haastavammaksi etenkin JYPin ja jääkiekon hurjan nousun myötä eikä tilannetta helpottanut vanhan Hippoksen lahoaminen käsiin.

Lopulta oltiin tilanteessa, jossa toimintaa ohjasi tulipalojen sammuttaminen, kunnes sekään ei enää riittänyt.

Seinäjoen JymyJussien heittäminen ulos Superpesiksestä ja seuran toiminnan loppuminen kertovat korutonta kieltä siitä, ettei pelkkä Superpesiksessä pelaaminen ratkaise ongelmia.

Tuoreessa muistissa on myös Pattijoen kesäkuinen ilmoitus siitä, että ilman seuran tukijoiden antamaa lainaa Pattijoki olisi joutunut jättämään kauden kesken. Imatra ilmoitti puolestaan toissa kauden jälkeen, että sen on pakko harkita Superpesis-paikasta luopumista taloudellisten ongelmien vuoksi.

Jyväskylän paluu Superpesis-kartalle olisi toki positiivinen asia, mutta todellinen haaste Kirille on siinä, juurtuuko se Superpesikseen ja pystyykö se kehittämään toimintansa sille tasolle, että Jyväskylästä tulisi jälleen oikeasti voimatekijä myös miesten Superpesikseen?

Siihen kysymykseen osaa vastata vain aika.