Ranska voitti rangaistuspotkukisan jälkeen Portugalin EM-kisojen puolivälieräottelussa ja eteni välieriin Espanjaa vastaan. Jukka, draamaa vai suurta draamaa?

Tässä ottelussa ja sen lopputuloksessa on paljon asioita, jotka voivat täyttää draamankaaran kaikki muodot.

Itse ottelu ei ollut mitään suurta jalkapallon juhlaa, vaikka ottelussa oli huippupaikoiksi laskettavia tilanteita yhteensä tuollaiset 6-8. Ranska toki hallitsi ottelua ja voitti laukaukset, mutta itse asiassa Portugalin maaliodottama oli korkeampi numeroin 1,71-1,10 eli suomeksi sanottuna se oli tilastojen mukaan lähempänä ottelun voittamista kuin Ranska.

Tilastojen takana oli kolme suurta asiaa.

Yksi: Kylian Mbappén nenävamma on ilmeisesti paljon vakavampi kuin on annettu ymmärtää. Nytkin Mbappé oli jo ennen pallosta saamaansa uutta kolhua varjo parhaasta ja terävimmästä Mbappésta, ja hän pyysi itse päästä vaihtoon jatkoajan ensimmäisellä tauolla, vaikka rangaistuspotkukisaan oli matkaa vain 15 minuuttia.

Nyt avainkysymys on, missä kunnossa Mbappé on ensi tiistaina, kun Ranska kohtaa välierissä Espanjan. Ranska tarvitsee ainakin 98-prosenttista Mbappéa, sillä Ranska on tehnyt nyt neljässä ottelussa kolme maalia, joista kaksi on ollut omaa maalia ja yksi rangaistuspotkumaali.

Toki ottelun voi voittaa tekemättä yhtään maalia, mutta kyllähän punnukset välierissä ovat vahvasti Espanjan puolella.

Kaksi: Tämä on raskasta sanoa, mutta eihän meistä kukaan voi mitään sille, että aika on ajanut Cristiano Ronaldosta ohi. Ymmärrän hyvin kaiken sen kritiikin, joka Ronaldon pelillisiä esityksiä kohtaa on esitetty, ja ymmärrän senkin, miksi Ronaldoa on lyöty isommalla kirveellä hänen miellyttävän luonteensa takia.

Ronaldoa voidaan arvostella, mutta paska sataa tällä hetkellä väärään osoitteeseen. Portugalin todellinen ongelma ei ole Ronaldo, vaan päävalmentaja Roberto Martinez.

Kysymys on samasta asiasta kuin Gareth Southgaten kohdalla Englannin maajoukkueessa: Martinez ei osaa organisoida ja roolittaa Portugalin pelaamista siten, että hän saisi joukkueen huippulaadukkaasta materiaalista sen maksimit irti.

Martinezile kävi samoin myös Belgian Kultaisen sukupolven kanssa. Pelattiin hyviä ja jopa loistavia otteluita pienempiä maita vastaan, kun vastus koveni ja alettiin huutaa valmennuksen ja taktiikan perään, Martinezin vastaukset eivät enää riittäneet. Se tuhosi Belgian jalkapallohistorian lahjakkaimman sukupolven parhaat vuodet.

Martinezilla on maajoukkueen päävalmentaja oikeus mutta myös velvollisuus valita paras mahdollinen joukkue kentälle. Jos hän valitsee siihen joukkueeseen Ronaldon, kumpaa silloin pitää syyttää siitä, että siellä pyörii yksi mies kentällä muiden jaloissa.

Ranskaa vastaankin Martinez istutti koko ottelun penkillä Diogo Jotaa ja Concalo Ramosia, jotka molemmat olisivat olleet parempia vaihtoehtoja kärkeen kuin pökkelömäinen Ronaldo.

Mutta ei. Martinez hukkui mieluummin miekkaansa kuin olisi halunnut tai uskaltanut sanoa Ronaldolle, että tule pois sieltä kentältä, siellä on peli.

Kolme: Yksi näiden kisojen suurimpia trendejä on ollut se, kuinka väsyneitä lukuisat pelaajat ovat olleet. Me voimme toki moukaroida joukkueita ja varmasti monessa tapauksessa on siihen aihetta, mutta kukaan ei voi kiistää sitä, etteikö pelaajien energiat ole pumpattu raskaan ja vaativan kauden aikana äärirajoille.

Tässä on iso kysymys Fifalla, Uefalle ja kansallisille jalkapallosarjoille. Tällä hetkellä pelaajat imetään rahan ahneuden nimissä niin loppuun, että se näkyy jo kentällä ja joku päivä se alkaa väistämättä näkyä myös kentän ulkopuolella.

Palataan vielä tähän otteluun. Onko rangaistuspotkukisa oikea tapa ratkaista tällaiset ottelut?

Helppo osa on sanoa, että ei ole, mutta vaikea osa on keksiä, mikä voisi olla parempi tapa ratkaista ottelut. Aikoinaan kokeiltiin jatkoajalla niin sanottua Kultaista maalia eli ottelu ratkesi ensimmäiseen jatkoajalla tehtyyn maaliin.

Todellisuudessa se teki kuitenkin jatkoajoista 30 minuutin kyräilynäytöksiä, joissa hieman karrikoidusti sanottuna vain vältettiin riskien ottamista.

Eli jos joku keksii paremman tavan, kättä vaan pystyyn.

En voi toki kieltää sitä, etteivätkö rangaistuspotkukisat olisi hyvää viihdettä. Itse asiassa ne ovat hyytävää viihdettä. Rangaistuspotkukisoissa korostetaan monesti sankaruutta, mutta jokaisen sankaritarinan takana on aina myös tragedia.

Kun rangaistuspotkukisa alkoi, toivoin, ettei tragedia iskisi ainakaan kahteen pelaajaan – Ronaldoon ja Joao Felixiin.

Ronaldon kohdalla syyt olivat ilmeiset. Jos hän olisi epäonnistunut rankkarissa ja ratkaissut samalla voiton Ranskalle, olisimme nähneet sellaisen paskamyrskyn, jollaista jalkapallossa ei olisi koskaan nähty. Onneksi näiden vahingoniloisten orgiat eivät nyt toteutuneet.

Joao Felixin tapaus on tarpeeksi traaginen jo muutenkin. Hän oli viisi vuotta sitten maailman juhlituin ja kallein nuori pelaaja hänen siirtyessään 126 miljoonalla eurolla Atlético Madridiin.

Sen jälkeen hänen uransa on kääntynyt kuitenkin alamäkeen ja nyt hän on entinen suurlupaus, joka ei löydä itselleen uutta kotia sen enempää Lontoosta kuin Barcelonasta. Ja sen sijaan, että hän olisi näissä EM-kisoissa yksi kisojen supertähdistä, hän istuu naama happamana Portugalin vaihtopenkillä ja rukoilee, josko pääsisi kentälle jämäminuuteiksi.

Ja sitten, kun tilaisuus kirjoittaa historiaa avautuu hänen eteensä, hän laukoo pallon tolppaan ja pudottaa Portugalin ulos välieristä. Urheilu saa olla julmaa, mutta joskus toivoisi, että julmuuskin olisi inhimillinen. Nyt se ei sitä Joao Felixin kohdalla ollut.