Joensuun Maila kertoi maanantaina mielenkiintoisen siirtouutisen. Se oli tehnyt 1+1-vuotisen sopimuksen – 4 kuukauden koeajalla – kaksi välivuotta pitäneen 31-vuotiaan Topi Hurskaisen kanssa.

Uutisen tekee mielenkiintoiseksi se, mistä se kertoo.

Uutinen kertoo kopparipulasta.

Joensuu oli päättänyt jo ennen tämän kauden alkua vaihtaa toista kopparia ensi kaudeksi. Imatralle ensi kaudeksi siirtyvän Justus Niemeläisen tilalle oli tarkoitus hankkia Samu-Kalle Varonen Kiteeltä. Varonen teki kuitenkin yllättäen kesällä jatkosopimuksen Kiteen kanssa ja Joensuu oli ihmeissään, mistä se löytää toisen takamiehen Konsta Piirosen pariksi.

Hurskaiselle pitää antaa mahdollisuus, sillä pesäpallossa on ennenkin tultu telakalta takaisin ja onnistuttu paluussa. Hänen palkkaamisensa on kuitenkin selvä osoitus siitä, ettei valmiita vastauksia ollut saatavilla.

Nyt Joensuu iski kiinni Hurskaiseen. Toinen vaihtoehto on monipuolinen Kasperi Hämäläinen, joka pelasi kesällä Joensuun etukentällä, polttolinjassa ja kopparina. Hämäläisen siirtämistä taakse helpottaisi se, jos ja kun Iiro Kuosa palaa takaisin Mehtimäelle.

Kolmas vaihtoehto on antaa mahdollisuus Veeti Lankiselle, joka pelasi tällä kaudella Joensuun Mailan Ykköspesis-joukkueessa lainalla Imatralta.

***

Kopparipulasta on puhuttu pesäpallossa jo pitkään – ja se näkyi tälläkin kaudella.

Jos Superin kopparit pannaan samalle janalle, huippukopparin statuksen saa korkeintaan 5-6 kopparia – Sotkamon Jussi Korhonen ja Iivari Vihanto, Mansen Henri Puputti, Joensuun Konsta Piironen ja Vimpelin Elmeri Anttila. Kuudes nimi listalla on Vimpelin toinen koppari Mikko Vihriälä.

Tästä päästään toisenlaiseen listaukseen – siihen, millä joukkueella on huippuvahva takakenttä.

Sotkamolla ja Vimpelillä se on kiistatta ja kolmas mahdollinen joukkue listalla on tai tässä tapauksessa oli Manse. Henri Puputti täyttää edelleen kaikki huippukopparin kriteerit, mutta myös Manse-uransa tähän kauteen päättävä kakkoskoppari Topias Lilja pelasi kokonaisuudessaan hyvän kauden.

Sotkamon, Vimpelin ja Mansen jälkeen taso alkaa vaihdella.

Pronssimitalit napanneen Kouvolan molempien koppareiden, Tommi Mäentaustan ja Teemu Nikkasen, vahvuutena on sisäpeli. Mäentausta täyttää tonttinsa varmistavana kakkoskopparina. Nikkanen on myös kokenut takamies, mutta hänen tasonsa heittelee yllättävänkin paljon.

Joukkueen potentiaalisin koppari, Manseen ensi kaudeksi siirtyvä Valtteri Hämäläinen, ei mahtunut pelaavaan kokoonpanoon olemattoman sisäpeliroolinsa vuoksi.

Kempeleen heikkous on ollut takakenttä. KeKi on kuitenkin ruuvannut takakenttänsä nyt uuteen muotoon. Perttu Olli ajettiin sisälle jo viime kaudella ja tällä kaudella Olli näytti lupaavia kehittymisen merkkejä. Myös loppukaudesta takakentällä pelanneessa kovakätisen Teemu Hollannissa on ainesta kehittyä erinomaiseksi koppariksi.

Joensuulla on yksi erinomainen koppari, Konsta Piironen, mutta toisen kopparin löytämisessä sillä on ollut 2-3 viimeisen vuoden aikana haasteita – eivätkä haasteet tähän lopu.

Kiteellä on kohtalainen kopparipari. Samu-Kalle Varosen jatkosopimus oli iso asia Kiteelle, sillä Varonen on muutamista karkeista arviointivirheistään huolimatta Kiteen takakentän ehdoton ykköshevonen. Lassi Vasaraisella on hyvä käsi, mutta hän on silti kopparina keskitasoa.

Hyvinkään takakenttä on myös keskitasoa. Luka Raesmaassa on potentiaalia, mutta se on kaivettava esille – joko Hyvinkäällä tai jossain muualla. Teemu Nurmio saa paljon anteeksi nopeutensa ansiosta, mutta hänen kätensä ei riitä polttamaan merkkaamattomista kumuroista.

Kahdeksan kärkiseuran ulkopuolella koppareiden taso laskee entisestään. Ainoa selkeä valopilkku on Alajärven Tuukka Etula, mutta hänenkin olisi otettava koppareina selviä kehitysaskeleita. Loukkaantumisista tällä kaudella kärsinyt Joona Peltokangas on mielenkiintoinen kortti kopparina.

Imatran takakenttä ei kestä vertailua kärkiseurojen takakenttiin, mutta omalla tasollaan Nino Muurtuvirta ja Joona Sikiö muodostivat kelvollisen parivaljakon. Ensi kaudeksi kopparin paikasta tulee taistelemaan myös Joensuusta tuleva Justus Niemeläinen.

Pattijoen uudesta tulemisesta on saatu lupaavia merkkejä, mutta myös raahelaisten ongelmana on ollut takakenttä. Kaiken lisäksi sen on uusittava ensi kaudeksi koko takakenttänsä. Kopparina osan kaudesta pelannut Tuukka Sarkkinen siirtyy Kempeleeseen ja Teemu Juntunen muuttaa Joensuuhun eikä Oskari Lukkarista tullut toivottua ratkaisua takakentän ongelmiin.

Haminan takakentän tasosta kertoo paljon jo se, ettei Juho Hacklinin ja Teemu Rouhiaisen kanssa ole ainakaan vielä tehty jatkosopimusta. Ensi kaudella Haminan takakentän muodostanevatkin Seinäjoelta tuleva Juuso Vuorenmäki ja oma kasvatti Johannes Kiri.

***

Pitkään jatkuneen kopparipulan takana on mielenkiintoinen ongelmavyyhti, jonka juuret ovat jo juniorivuosissa.

Juniorijoukkueita rakennettaessa parhaat ja lahjakkaimmat pelaajat pannaan yleensä lukkareiksi, ykkösvahdeiksi etukentälle tai polttolinjaan kakkospolttajiksi. Ne ovat pelinjohtajien kannalta ymmärrettäviä ratkaisuja, mutta myös junioreiden omassa rankingissa halutuimpia pelipaikkoja.

Kopparit eivät ole juniorivaiheen korttipelissä kuvakortteja. Heidän arvonsa ja merkityksensä alkaa nousta vasta vanhemmissa junioreissa ja varsinkin aikuisten sarjoissa, joissa koppareiden rooli on usein elintärkeä.

Esimerkiksi vuosi sitten Sotkamon ja Vimpelin finaalisarjassa jopa ratkaisevin ero syntyi siinä, että Sotkamon kopparipari pystyi hurjan heittovoimansa ja rohkean eteenpäin pelaamisensa ansiosta eliminoimaan Vimpelin kotiedun Saarikentällä. Se pohjusti sen, että Sotkamo käänsi heti ensimmäisessä ottelussa kotiedun itselleen ja vei koko finaalisarjan otteluvoitoin 3-1.

Tällä kaudella Sotkamo on hyötynyt koppariparistaan aiempia vuosia enemmän yksistään heidän maineensa takia. Jymyn koppareille vältetään jopa lyömästä palloja, koska jokainen tietää, että pallo tulee sieltä kyselemättä takaisin. Myös mailamiehet ovat tulleet varovaisiksi Sotkamon koppareiden kanssa.

Sotkamon esimerkin pitäisi rohkaista muitakin seuroja satsaamaan koppareihin.

Koppareita ei tule kuitenkaan tyhjästä, vaan heidän kasvattamiseen ja kehittämiseen pitäisi kiinnittää huomiota jo juniorivuosina.

Jos seuroissa palaisi tarpeeksi kirkkaat valot, asioita pitäisi suunnitella pidemmässä kaaressa kuin ensi kauden tai edes 2-3 kauden perspektiivissä. Kartoitus pitäisi tehdä jo nuorten joukkueissa ja verrata näkymää siihen, minkä pelipaikan pelaajia edustusjoukkueeseen tullaan tulevina vuosina tarvitsemaan.

Esimerkiksi Sotkamoon tuskin tarvitaan ihan huomenna uusia koppareita, mutta uudelle lukkarille olisi käyttöä. Niin ensi kaudella kuin siitä eteenpäin, ellei Jymyllä sattuisi (!) olemaan jo sopimuksia Miika Keski-Petäjän ja Topi Stillin kanssa.