Vuoden pesäpalloilijat

Roope Korhonen, Sotkamon Jymy

Sotkamon mestarijoukkueesta löytyisi useita Vuoden pesäpalloilijan mitat täyttäviä pelaajia Kalle Kuosmasesta, Iivari Vihannosta ja Hannes Pekkisestä alkaen. Yksi laulu on kuitenkin jälleen ylitse muiden, Roope Korhonen.

Roope on kärsinyt Vuoden pesäpalloilijoiden valinnassa siitä, että Pesäpalloliiton oikeusoppineet eivät ole pitäneet ”pelkkää jokeria” soveliaana valintana Vuoden pesäpalloilijaksi. Jos olisi, Roopella olisi useampi valinta kaapissaan. Ei yhtä monta kuin toisella kärsijällä, Toni Kohosella, mutta joka tapauksessa useita. Nyt Roopella on vain kaksi valintaa, toinen vuodelta 2011, jolloin hän pelasi vielä kopparina, ja toinen viime kaudelta.

Roopen taidot tiedetään. Hänen lyöntivalikoimansa on lyöjäjokeriksi likimain täydellinen. Roope lyö kovaa ja tarkasti linjaa puhkovia ilma- kuin maasaumoja, leikkureita molempiin rajoihin, lyhyitä taitolyöntejä ja hänen jatkeille sivaltamansa tuhoiset vedot ovat kumuroita.

Lisäksi Roope pystyy suuntaamaan lyöntinsä eri puolille kenttää, mikä lisää entisestään hänen vaarallisuuttaan.

Myös hänen maineensa tekee työtä Roopen hyväksi. Kysymys ei ole vain hytinäefektistä. Vastustajien on aina varauduttava tuhoisiin läpilyönteihin, mikä jättää tilaa eri puolille kenttää. Roope löi päättyneellä kaudellakin seitsemän kunnaria. Kaikkiaan hänen saldonsa pudotuspelit mukaan lukien oli 129 lyötyä juoksua.

Roope on myös ensimmäisiä lyöjäjokereita, joita alettiin käyttää jo vaihtotilanteiden purkajana niin kakkosvaihdoissa kuin jopa ykkösvaihdoissakin.

Roope on myös lyöjäjokeriksi kelpo etenijö. Päättyneellä kaudellakin hän to 16 juoksua!

Saaga-Angelia Raudasoja, Manse PP

Miehissä lyöjäjokeri on valittu Vuoden pesäpalloilijaksi vain kahdesti, mutta naisissa jokeripelaajia ei ole vielä kertaakaan valittu Vuoden pesäpalloilijaksi.

Nyt Seinäjoen Maila-Jussien Aino-Kaisa Mantere voitaisiin hyvinkin valita Vuoden pesäpalloilijaksi. ElmoTV:n valinta kallistuu kuitenkin Manse PP:n mestarijoukkueen tähtipelaajaan, Saaga-Angelia Raudasojaan.

Raudasoja siirtyi Mansee kaudeksi 2022 ja hän on ollut siitä lähtien yksi valtakunnan parhaista pesäpalloilijoista. Raudasoja olisi voitu valita Vuoden pesäpalloilijaksi hyvinkin myös viime kaudella.

Oulaisten Huiman 22-vuotias kasvatti ei ollut tällä kaudella vielä täydessä lennossa kauden alussa, mutta kesän edetessä ja panosten noustessa Raudasoja otti paikkansa Mansen tärkeimpänä ja samalla koko Superin parhaana pelaajana.

Manse oli sarjan ylivoimaisesti paras ulkopelijoukkue ja Raudasoja oli keskeinen pala Mansen palapeliä toisena etukenttäpelaajana.

Sisällä hän oli elintärkeässä roolissa numero kakkosena. Hän hoiti päätehtävänsä, ykkösvaihdon purkamisen, 72,3 prosentin tehoilla, minkä lisäksi Raudasoja oli Mansen paras etenijä.

Raudasojan loistokausi näkyi myös tilastoissa. Hän voitti runkosarjan etenijätilaston 57 tuodulla juoksulla ja oli kärkilyöntitilastossa neljäs 116 kärkilyönnillään. Raudasoja toi eniten juoksuja myös pudotuspeleissä, 30, ja hänen kokonaisonnistumisprosenttinsa pudotuspeleissä oli 79,8.

Vuoden pelinjohtajat

Jani Komulainen, Manse PP

Miesten Vuoden pelinjohtajan virallisessa valinnassa ei ole enää pitkään aikaan painotettu muuta kuin mestaruutta. Edellisen kerran Vuoden pelinjohtaja on valittu mestarijoukkueen ulkopuolelta vuonna 2003, jolloin mestaruuden voitti Sotkamo, mutta Vuoden pelinjohtajaksi valittiin hopeajoukkue Kinnarin Pesiksen pelinjohtaja Pasi Virtanen.

Iiro Haimi olisi mestarijoukkueen pelinjohtajana ilman muuta hyvä valinta Vuoden pelinjohtajaksi, samoin Kiteen Pallossa loistavaa työtä tehnyt Sami Partanen. ElmoTV:n valinta kallistuu kuitenkin Jani Komulaiseen.

Komulainen on Sotkamon Jymyn entinen huippupelaaja, joka siirtyi peliuransa jälkeen Sotkamon pelinjohtajaksi. Vaikka Komulainen johti Sotkamon kaudella 2020 yllätysmestariksi, Komulainen oli Sotkamossa kiistelty pelinjohtaja vahvan luonteensa vuoksi.

Komulaista ei varsinaisesti erotettu Sotkamon pelinjohtajan paikalta kauden 2022 jälkeen, mutta huoneessa oli kuitenkin sen verran savua, että Komulainen ymmärsi yskän itsekin. Hän palasi kehiin vain puolta vuotta myöhemmin saatuaan pikakutsun Toni Kohosen paikalle Mansen pelinjohtajaksi.

Komulainen on tehnyt Tampereella hyvää työtä. Hän on uskonut samoihin oppeihin, joihin Sotkamossa on totuttu uskomaan – harjoittelun ja työntekemisen tinkimättömään eetokseen sekä hyvin hiottuun, konemaiseen pelin rakenteeseen, jota maustetaan hallitusti sopivilla yllätyksillä oikeissa kohdissa.

Harjoittelun ja työntekemisen asenne on näkynyt Severi Tikkakosken, Tomi Lehtosen ja Leevi Lehdon kaltaisten pelaajien voimakkaana kehittymisenä. Kysymys ei ole ollut vain kehittymisestä, vaan Komulainen on uskaltanut antaa heille myös vastuuta, minkä lisäksi hän on nostanut Mansen omia junioreita kärkkymään lopullista läpimurtoa.

Komulainen myönsi ensimmäisen finaalin tauolla Olli Erosen haastattelussa Ruudussa viihtyneensä erinomaisen hyvin Tampereella. Sanoipa hän olevansa jopa onnellinen päästyään Sotkamosta Tampereelle.

Haastattelusta kuulsi läpi toinenkin asia – Komulaisen johtamisfilosofia. Hän korosti sitä, etteivät pelaajat ole pelkkiä pelaajia ja urheilijoita, vaan ennen kaikkea ihmisiä ja yksilöitä, joilla jokaisella on oma persoona ja luonne.

Tällaista puhetta olisi ilo kuunnella muiltakin pelinjohtajilta.

Manu Vartia, Manse PP

Manu Vartia oli rohkea valinta Manse PP:n pelinjohtajaksi vuosi sitten. Manselle oli ollut sarjan paras materiaalia jo kahdella edelliselläkin kaudella, mutta suurista satsauksista ja materiaaleista ei saatu puristettua kaikkea irti.

Vartia sen sijaan sai. Hän ei sinällään tehnyt mitään huimia taikatemppuja pelinjohtajana. Vartian kaikesta tekemisestä paistoi kuitenkin syvä ymmärrys siitä, miten pelin logiikka toimii naisten pesäpallossa. Hän pelasi juuri sellaista pesäpalloa, millaista Mansen kaltaisella taitavalla ryhmällä pitikin pelata – ja lopputuloksensa oli ylivoimainen mestaruus.

Vartia oli valintahetkellä Mansen pelinjohtajaksi suurelle yleisölle tuntematon kortti. Sisäpiiri tiesi kuitenkin Vartian taidot. Myös Mansessa hänet tunnettiin, sillä Vartia toimi ennen pelinjohtajaksi tuloaan vuoden Mansen naisjoukkueen vastuuvalmentajana.

Vartia ymmärtääkin kokemuksensa ja opiskelunsa kautta pesäpalloa laajemminkin kuin vain pelin kautta. Hän työskenteli ennen Tampereelle siirtymistään valmentajana Vuokatti-Ruka urheiluakatemiassa ja Kajaanin Pallokerhon junioripäällikkönä sekä KPK:n naisten Ykköspesis- ja Tyttöjen Superpesis-joukkueiden vastuuvalmentajana ja pelinjohtajana.

Hämeenkyröstä lähtöisin oleva 29-vuotias Vartia toimi aikoinaan myös Mansen C-poikien pelinjohtajana.

Vartia on kaikki kiitoksensa ansainnut, mutta sen lisäksi on annettava tunnustus Manselle. Se on rakentanut Tampereelle Suomen mahtavimman pesäpalloimperiumin, jolla on tällä hetkellä mies- ja naisjoukkue Superin huipulle. Kaiken lisäksi myös Mansen juniorimyllykin jauhaa jo kovaa laatua.