Liverpool loistaa nyt, mutta kriittisiin muuttujiin ei vastauksia vielä tiedetä
Liverpool löi Manchester Cityn sunnuntaina 2-0 ja johtaa Valioliigaa nyt yhdelsän pisteen erolla, mutta Jukka Röngän mukaan Liverpoolilla on vielä pitkä matka Valioliigan mestariksi.

Liverpool voitti Manchester Cityn sunnuntain huippuottelussa 2-0 ja johtaa Valioliigaa nyt 9 pisteen erolla ennen Arsenalia ja Chelseaa. Manchester City on jäänyt Liverpoolista jo 11 pistettä. Jukka, mitä tämä tarkoittaa Valioliigan mestaruustaistelun kannalta?
Kyllähän kylmä fakta Liverpoolin haastajien kannalta on se, ettei kuminauhan ole varaa enää venyä. En kuitenkaan pidä vielä mestaruustaistelua ratkenneena. Jos Manchester Citylla olisi Liverpoolin johto, silloin kausi voitaisiin taputella, mutta Liverpoolin kohdalla on vielä avoimia kysymyksiä, joihin emme tiedä vastauksia.
Liverpoolin alkukausi on ollut uuden managerin Arne Slotin johdolla sensaatiomaisen hyvä niin tuloksellisesti kuin pelillisesti. Liverpool on kaikki ylistyssanansa ansainnut.
Kautta on pelattu kuitenkin vasta kolmannes. Liverpoolin kannalta loppukausi tiivistyy ennen muuta kahteen muuttujaan.
Niistä ensimmäinen on se, miten kauan sen pelillinen ja tuloksellinen lento kestää vai tuleeko jossain kohtaa – loukkaantumisten, pelikieltojen, fyysisen väsymisen tai minkä tahansa syyn vuoksi – jonkinlainen notkahdus ja mitä sitten tapahtuu?
Arsenalilta meni oman notkahtamisensa korjaamiseen loka-marraskuussa neljä viikkoa ja Manchester City on voittanut viimeksi Valioliigan ottelun viisi viikkoa sitten eikä se ole saanut vieläkään kriisiään laukeamaan.
Liverpool on nyt pistekeskiarvonsa perusteella 99 pisteen vauhdissa. Manchester Cityn yhden kauden piste-ennätys on 100 pistettä, joten kaikki on mahdollista, mutta kuinka realistista se on kun ottaa huomioon, että Slotin prosessi Liverpoolin kanssa on kestänyt vasta viisi kuukautta?
Sopii ainakin epäillä, sillä kausi on äärimmäisen pitkä ja vaativa. Nytkin pelkkä Valioliiga-kausi kestää yhdeksän ja puoli kuukautta. Sen aikana pelataan 38 liigaottelua, minkä päälle tulevat Mestarien liigan, FA Cupin ja Liigacupin ottelut.
Slot olisi aikamoinen fakiiri, jos hän saisi vedettyä heti avauskaudellaan sellaisen sesongin, ettei Liverpoolin peli ja tulokset jossain kohtaa alkaisi säröillä.
Toinen ja kenties vieläkin tärkeämpi muuttuja on se, miten paljon Slot pystyy kehittämään kauden aikana Liverpoolin pelaamista.
Valioliigassa on siirrytty sellaisen totuuden aikaan, että se mikä riittää tuloksiin syksyllä, ei riitä enää samanlaisiin tuloksiin keväällä.
Tottenham johti vuosi sitten lokakuussa Valioliigaa voitettuaan kymmenestä ensimmäisestä ottelustaan kahdeksan ja pelattuaan kaksi ottelua tasan. Myös se oli siinä vaiheessa 99 pisteen vauhdissa – mutta Tottenhamin lopullinen pistemäärä viime kaudella oli loistavasta alusta huolimatta 66 pistettä.
Liverpool ja Tottenham ovat eri tapauksia eikä niiden kausien välille voi vetää yhtäläisyysmerkkejä. Tottenhamin romahtaminen kertoo kuitenkin niistä haasteista, joita myös Liverpoolilla on edessään:
Onko fysiikka- ja muu valmennus niin kestävällä pohjalla, että se kantaa Liverpoolia koko kauden? Ja miten Liverpool vastaa siihen, että muut joukkueet kehittävät pelaamistaan ja ne oppivat pelaamaan Liverpoolia vastaan koko ajan paremmin ja paremmin?
En väitä, etteikö Liverpool voisi voittaa tällä kaudella Valioliigan mestaruutta, mutta me emme yksinkertaisesti tiedä vielä vastauksia kaikista kriittisimpiin kysymyksiin.
Toki myös Liverpoolin haastajiin liittyy avoimia kysymysmerkkejä.
Vaikka Manchester City ui nyt syvällä, viime kaudet ovat osoittanee, että se pystyy kehittämään pelaamistaan kauden aikana ja on parhaimmillaan kevätkaudella. City hävisi viime kaudella viimeisen liigaottelun joulukuun alussa ja voitti kauden 23 viimeisestä liigaottelustaan 19. Ratkaiseeko se nyt ongelmansa ja taikoo samanlaisen loppukauden?
Arsenalin käyrä oli viime kaudella samankaltainen. Se voitti 18 viimeisestä liigaottelustaan 16 ja pelasi kerran tasan ja hävisi yhden ottelun. Se siis pelasi viimeiset 18 liigaotteluaan 103 pisteen vauhdilla. Pystyykö se nyt samaan – ja mihin se riittäisi?
Chelsea on ollut Enzo Marescan johdolla positiivinen yllättäjä, mutta hänen prosessiinsa liittyy pitkälti samanlaisia kysymysmerkkejä kuin Slotin prosessiin Liverpoolissa, sillä myös Maresca on ollut Chelsean puikoissa vasta viisi kuukautta.
Sinä siis epäilet Liverpoolin lennon kestävyyttä?
En usko mihinkään suuren romahdukseen tai notkahdukseen, mutta toisaalta on vaikea uskoa, että Liverpool ja esimerkiksi Mohamed Salah pystyisivät pelaamaan tällä tasolla koko kauden mitan.
Viikko sitten Southamptonia vastaan Liverpool oli onnekas kääntäessään 1-2-tappioasemansa 3-2-voitoksi, mutta Real Madrid ja Manchester City jäivät Liverpoolin jalkoihin. Varsinkin avausjaksolla Liverpoolin esitys Manchester Citya vastaan oli niin musertava, että ottelu olisi voinut olla paketoidu jo silloin.
Liverpoolin pelissä ei tällä hetkellä näy sellaisia ongelmia, jotka ennakoisivat menon hyytymistä, mutta kun asiat lähtevät kulkemaan väärään suuntaan, ne lähtevät kulkemaan sinne hyvinkin nopeasti.
Liverpool kohtaa esimerkiksi kahdessa seuraavassa ottelussaan viikon sisällä Newcastlen ja Evertonin vieraissa. Olisi houkutus ajatella, että Liverpool jyrää ne molemmat. Jos se pelaisi samalla tavalla kuin Manchester Citya vastaan avausjaksolla, niin pitäisi tapahtuakin. Mutta pelaako se?
Kaksi tasapeliä ja jos Arsenal, Chelsea tai Manchester City voittaisi samaan aikaan kaksi ottelua, Arsenal ja Chelsea voisivat olla viiden pisteen päässä ja Manchester City seitsemän pisteen päässä Liverpoolista. Pidettäisiinkö silloin mestaruustaistelua ratkenneena?
En halua sen enempää teoretisoida asiaa, mutta olen edelleen sitä mieltä, että Valioliigan mestaruustaistelu on kaikkea muuta kuin ratkennut.
Mikä Liverpoolin näin loistavan alkukauden selittää?
Jalkapallo on niin kompleksinen peli, että niin hyvät kuin pahatkin asiat ovat useamman tekijän summia.
Se, mikä Liverpoolin loistokaudessa on kiistatonta, on, että Arne Slot on onnistunut erinomaisesti ottamaan kopin Jürgen Kloppin jalkapallosta ja koko joukkueesta. Hän ei ole lähtenyt tekemään slotilaista vallankumousta, vaan säätänyt Kloppin ajan pelaamista omilla opeillaan.
Slotin jalkapallo ei ole samanlaista hevimetallia kuin Kloppin gegenpress. Slot on tuonut enemmän pelin rakenteisiin ja pallonhallintaan perustuvaa pelaamista, minkä lisäksi hän on roolittanut pelaajia hieman eri tavalla, jotta hän pääsee hyödyntämään enemmän keskikanavaa hyökkäysvaiheen aikana.
Kloppin aikana Liverpool pelasi pääsääntöisesti 4-3-3-muodossa. Slot käyttää enemmän 4-2-3-1-muotoa, joskin esimerkiksi Real Madridia vastaan Liverpoolin muoto oli 4-3-3.
Kokonaisuudessaan Liverpoolin pelaamisen sanotaan nyt olevan paremmin tasapainossa hyökkäys- ja puolustuspelin suhteen kuin Kloppin aikana. Ehkä parempi ilmaisu olisi, että Klopp pelasi hieman suuremmalla riskillä, kun taas Slot painottaa enemmän puolustuspelaamista.
Tämä näkyy myös tilastoissa. Liverpool teki viime kaudella 2,3 maalia per ottelu, kun tällä kaudella se on tehnyt 2,0 maalia per ottelu. Vastaavasti Liverpool päästi viime kaudella 1,1 maalia per ottelu, mutta tällä kaudella vain 0,6 maalia per ottelu.
Johtamistyyliltään Slot poikkeaa myös Kloppista. Klopp oli paitsi innostava ja karismaattinen valmentaja, myös äärimmäisen vaativa valmentaja. Slotin vaatimustaso on huippuvalmentajien tavoin myös korkea, mutta ilmapiirin sanotaan Slotin aikana oleva hieman rennompi ja vähemmän intensiivisempi kuin Kloppin aikana.
Entä Manchester Cityn tilanne?
Sama juttu. Rodrin poissaololla on varmasti iso merkitys, mutta Rodrin loukkaantuminen on saanut silti liian suuret mittasuhteet.
Mateo Kovacic ehti jo pelata Rodrin paikalla, mutta hänkin on sivussa nyt useamman viikon. Hänen poissaolonsa näkyi etenkin viikon takaisessa Tottenham-romahduksessa, mutta myös sunnuntaina – varsinkin, kun John Stones on ollut myös loukkaantunut.
Jos Kovacic tai edes Stones olisivat voineet pelata Rodrin paikalla, tilanne olisi ollut erilainen – olkoonkin, että Cityn synkeämpi putki alkoi jo Kovacicin pelatessa.
On myös hyvä kysymys, onko City alkanut vanhentua käsiin. Kevin De Bruyne on kaukana parhaasta loistostaan ja ikä on alkanut näkyä myös Kyle Walkerin ja Bernardo Silvan pelaamisessa. Walker oli ennen Valioliigan nopein pelaaja, mutta sunnuntaina kierrokset eivät tahtoneet riittää esimerkiksi Luis Diazin vauhdissa pysymiseen.
Cityssa on näkyvissä myös mielenkiintoinen henkinen ilmiö. Kun joukkueella menee hyvin, pelaajien on helppo nauttia pelaamisesta. Viime otteluissa useille pelaajille on tullut kuitenkin ihmeellisiä notkahduksia, joihin Pep Guardiola on joutunut reagoimaan. Feyenoord-ottelussa tärissyt Ederson putosi sunnuntaina penkille, samoin viime otteluissa epävarmasti pelannut Josko Gvardiol.
On totta, että Manchester City on Guardiolan valmentajauran syvimmässä kriisissä, mutta ei se enää kaukana ole, kun kone alkaa taas hakata tulosta. Ongelmana toki on, että enää taka-askeliin ei ole varaa, vaan tuloksia pitäisi tahkota jo viikolla pelattavassa kotiottelussa Nottinghamia vastaan ja viikonloppuna pelattavassa vierasottelussa Crystal Palacea vastaan.
Rodri on sivussa pitkälle kevääseen asti ja Kovacic vielä sen 2-3 viikkoa, joten kaikkia ongelmia Guardiola ei saa ratkaistua, mutta olisin yllättynyt, jos City ei ottaisi täysiä pisteitä kahdesta seuraavasta liigaottelustaan.