Valioliigassa on useampi seura isommassa tai pienemmässä kriisissä. Jukka, miten syvässä kriisissä Manchester United on?

Manchester Unitedin pelaamisessa on toki tällä hetkellä omat haasteensa eikä kukaan pysty kiistämään, että United on hävinnyt viimeisestä viidestä Valioliigan ottelustaan neljä ja se on sarjataulukossa joulunpyhinä heikoimmalla sijalla 35 vuoteen.

Tilanne ei oikeasti ole kuitenkaan niin karmea, jollaiseksi se on maalattu. Median todellisuus Englannissa rakastaa suuria ja raflaavia otsikoita. Mitä suurempi seura, sitä pienempi negatiivinen uutinen saa valtaisat mittasuhteet. Crystal Palacen heikot tulokset ovat iso asia Croydonissa, mutta Manchester Unitedin murheet ja kriisit ovat valtakunnallista herkkua kaikille jalkapallofaneille.

Nyt ollaan juuri tämän ilmiön ytimessä. Mediat ymmärtävät, että Manchester Unitedin kannattajat ahmivat suuria otsikoita, koska heitä huolettaa oman seuransa tilanne. Muut ahmivat niitä silkasta vahingonilosta.

Eikö tilanne ole sitten vakava?

Ei vielä. Manchester United vaihtoi manageria marraskuussa ja Erik ten Hagin tilalle tulleella Rúben Amorimilla on vielä paljon siimaa ennen kuin tilanne oikeasti kriisiytyy ja hänen asemansa muuttuu tukalaksi.

En usko, että Amorimin tulevaisuus olisi myöskään sidottu siihen, selviytyykö Manchester United ensi kaudeksi Mestarien liigaan tai edes Euroopan kentille. Manchester Unitedin johdossa ymmärretään se, että valtamerilaivan kääntäminen vie oman aikansa eikä Amorimin onnistumista mitata viikossa tai kuukausissa, vaan vuosissa.

Jos suunta pysyy oikeana, Amorim kestää kyllä senkin, vaikka United jäisi tällä kaudella ulos eurosijoituksilta eikä voittaisi pokaalin pokaalia.

Ole Gunnar Solskjær voitti viisi ensimmäistä liigaotteluaan putkeen tultuaan José Mourinhon tilalle joulukuussa 2018. Nyt Unitedin pistekeskiarvo Amorimin alaisuudessa on sen sijaan jopa pudonnut ten Hagin alkukauden 1,2 pisteestä 1,0 pisteen. Mikä sen selittää?

Ensinnäkin jokainen managerinvaihdos on aina oma tarinansa. Lähtötilanteet ovat erilaisia ja samoin se, miten managerit alkavat ratkaista ongelmia ja rakentamaan tulevaisuutta.

Solskjær ja ten Hagin jälkeen väliaikaiseksi manageriksi marraskuussa tullut Ruud van Nistelrooy tekivät toki pieniä taktisia säätöjä, mutta he keskittyivät ensisijaisesti joukkueen ilmapiirin muuttamiseen ja vapauttamiseen.

Molemmille se sopi, koska myös Solskjær oli aluksi vain väliaikainen manageri, jonka pestin oli määrä kestää vain kauden loppuun. Tehtiin siis lyhyen tähtäimen ratkaisuja, koska siitä heille maksettiin.

Amorim on sen sijaan aloittanut päivästä yksi alkaen prosessin, joka tähtää siihen, millainen Manchester United on tulevina vuosina.

Hän siirsi Unitedin pelaamaan omalla pelitavallaan heti ensimmäistä ottelusta lähtien eikä hän ole näkemyksistään tinkinyt, vaikka tulokset ovatkin olleet mitä ovat. Amorimin tuloksia voidaan nyt haukkua, mutta hän tähtää selkeästi pitkäaikaisiin tuloksiin ja uskaltaa ottaa myös taka-askeleita saadakseen laivan oikealla kurssille.

Haasteena tässä kohtaa on ennen muuta se, että Unitedin nykyinen joukkue on rakennettu pelaamaan ten Hagin jalkapalloa. Amorimilla ei ole käytössään kaikille pelipaikoille optimaalisia pelaajia eikä hänellä ole ollut aikaa treenauttaa joukkuetta uuteen pelitapaansa samalla tavalla kuin jos hän olisi tullut Unitedin manageriksi jo pre-seasonilla.

Unitedin heikoissa tuloksissa on ollut kysymys ennen muuta näistä uuteen pelitapaan liittyvistä haasteista. Unitedin pelaajat eivät ole tottuneen pelaamaan kolmen linjalla ja siten, miten se heijastuu koko joukkueen pelaamiseen.

Toinen haaste on ollut se, että Amorimin pelitavassa kärjen alapuolella pelaa kaksi kymppiä. Bruno Fernandesin on ollut vaikea sopeutua uudenlaiseen rooliin toisena kymppinä. Se on näkynyt paitsi hänen peliesityksissään myös sellaisena turhautumisena, joka johti tapanina hänen tyhmään ulosajoonsa Wolverhamptonia vastaan.

Myöskään paljon puhutulle Marcus Rashfordille ei löydy Amorimin pelimallissa optimaalista roolia. Hän haluaisi pelata vasemmalla, ohittaa nopeudellaan puolustajia ja leikata sisälle, mutta Amorimin pelitapa ei synnytä sellaisia tilanteita. Rashford on pelannut toki myös piikissä, mutta sekään rooli ei ole hänen ominaisuuksilleen Amorimin jalkapallossa optimaalinen.

Amorimilla ei ole ollut käytössään myöskään mitat täyttävää vasemman puolen wing-backia, ihanteellista keskikentän pohjapelaajaa tai huippuluokan kärkipelaajaa. Esimerkiksi paljon puhutussa kotitappiossa Bournemouthia vastaan viime sunnuntaina United loi maaliodottamaa 2,28 maalia tekemättä maalin maalia, kun Bournemouth teki kolme maalia 1,63 maaliodottamalla.

Kaiken lisäksi loisto-otteluita esittänyt Andre Onana on alkanut jälleen havista maalillaan. Hän on tehnyt jälleen helppoja ja kriittisiä virheitä, joista viimeisin nähtiin tapanina, kun Wolvesin Matheus Cunha laukoi kulmapotkun sukkana maaliin.

Manchester Unitedin tilanne ja tulokset näyttävät nyt hälyttäviltä, mutta Amorimin prosessi jauhaa koko ajan tulosten takana ja on vain ajan kysymys, milloin tulokset alkavat seurata prosessin kehittymistä.

Nähdäänkö Manchester Unitedin joukkueessa muutoksia jo tammikuun siirtoikkunassa?

Amorimilla on todennäköisesti jo varsin selvä kuva, minkä tyyppisiä pelaajia hän haluaa joukkueeseen ja keitä mahdolliset vaihtoehdot ovat – ja ketkä nykyisistä pelaajista ovat ensimmäisenä liipaisimella.

Jos Amorim saisi jonkun pitkäaikaisiin suunnitelmiinsa kuuluvan pelaajan jo tammikuussa, toki sellainen siirto on mahdollinen, mutta todennäköisemmin tuuletus alkaa vasta kesällä.

Lisäksi Manchester Unitedilla oli jo viime kesänä haasteita Valioliigan kulurajoitusten kanssa ja sen on oltava niiden kanssa tarkkana myös jatkossa, varsinkin, jos United jää rannalle toisena vuonna peräkkäin Mestarien liigasta.

Seurat eivät myöskään myy mielellään avainpelaajiaan tammikuussa ja jos myyvät, hinnat ovat herkästi pilvissä. Siksi ensimmäinen isompi remontti Old Traffordilla alkaa vasta kesällä ja jatkuu seuraavissa siirtoikkunoissa.

Nyt Englannissa on revitty suuria otsikoita Marcus Rashfordista, mutta tämäkin kohu on täysi ylimitoitettu. Kun Amorim alkaa rakentaa itsensä näköistä ja omaan jalkapalloonsa istuvaa joukkuetta, Rashford on isossa kuvassa pelkkä reunahuomautus. Mittaluokka muutoksissa tulee olemaan sellainen, että 3-4 vuoden päästä nykyisestä joukkueesta on jäljellä enää muutama pelaaja.

Jokainen voi mielessään miettiä, ketä ne 2-4 pelaajaa ovat. Amad Diallo, Kobbie Mainoo, Lenny Yoro – kuka muu?