Manchester Unitedin kannattajat kuvittelivat vuosi sitten helmikuussa, että heidän rukouksiinsa oli viimeinkin vastattu.

Vihatut Glazerit eivät olleet luopunut seurasta, mutta he olivat myyneet 27,7 prosentin siivun osakkeistaan ja siirtäneet  operatiivisen vallan Britannian rikkaimmalle miehelle Sir Jim Ratcliffelle.

Nyt, vuotta myöhemmin, Manchester Unitedin kannattajat voivat perustellusti kysyä, ketkä heidän rukouksensa oikeasti kuulivat – jalkapallojumalat vai Magog ja hänen adjutanttinsa?

Manchester United ei ole lähtenyt Sir Jimin tultua uuteen ja hurjaan nousukiitoon, vaan ajautunut paljon pahempaan umpisolmuun ja kaaokseen kuin Glazereiden aikana kertaakaan.

***

Vuosi on toki jalkapallossa lyhyt aika ja Sir Jim ja hänen esikuntansa voivat vielä korjata nykyiset sotkunsa, mutta uuden organisaation vuoden aikaiset näytöt ovat murskaavia.

Ensimmäinen ja näkyvin sekoilu tapahtui manageristrategian kanssa.

Erik ten Hag oli osoittautunut puolentoista vuoden aikana pahaksi pettymykseksi, jopa suoranaiseksi kuplaksi.

Sen ymmärsi myös Sir Jim. United alkoi heti vallanvaihdon jälkeen naarata ten Hagille seuraajaa. Aluksi työ tehtiin kaikessa hiljaisuudessa, mutta keväällä uuden managerin metsästys oli jo julkinen salaisuus, jonka myös ten Hag tiesi.

Ten Hagia roikutettiin kaksi-kolme kuukautta löysässä hirressä, kun Manchester United haastatteli median seuratessa hänen seuraajaehdokkaitaan.

Kun haastateltavat vaihtoehdot Thomas Tuchelista, Roberto De Zerbistä ja Thomas Frankista alkaen sanoivat ei, United päätti jatkaa ten Hagin komennossa. Eikä vain jatkaa, vaan United lisäsi hänen sopimukseensa yhden ylimääräisen vuoden ja antoi ten Hagin päättää kesän pelaajahankinnoista.

***

Ten Hagille kävi lopulta siten, kuten kaikki muut paitsi Sir Jim näkivät hänelle käyvän: hollantilainen oli pakko erottaa yhdeksän liigaottelun jälkeen lokakuussa.

Samalla Old Traffordilta lähti lähes 20 miljoonan euron kompensaatiopaketti ten Hagille ja hänen kesällä palkatuille apuvalmentajilleen, Ruud van Nistelrooylle ja René Hakelle.

Ten Hagin seuraajaksi United palkkasi Sportingissa hyvää työtä tehneen Rúben Amorimin.

Amorimin alku Old Traffordilla on ollut skandaalimaisen huono, mutta hänen tuomitsemisensa on ilmiselvistä virheistä ja arveluttavista ratkaisuista huolimatta vielä liian aikaista.

Varoituksen sanan olisi voinut kysyä Liverpoolilta, joka teki perusteellisen analyysin viime talvena Jürgen Kloppin seuraajaehdokkaista eikä Amorim noussut edes vakavasti otettavaksi ehdokkaaksi.

Liverpool ei ollut ainoa taho, joka ei uskonut Amorimin taikaan. Myös heinäkuussa työnsä aloittanut Manchester Unitedin uusi urheilujohtaja Dan Ashworth vastusti jyrkästi Amorimin palkkaamista.

Ristiriita oli niin syvä ja repivä, että Ashworth sai potkut ehdittyään työskennellä Old Traffordilla vain viisi kuukautta.

***

Ashworth teki loistotyötä joukkueiden rakentamisessa niin Brightonissa kuin Newcastlessa ja hänen silmäänsä olisi tarvittu jo kesällä, kun Manchester United poltti rahaa uusiin pelaajiin yli 200 miljoonaa puntaa.

Noussair Mazraoui oli hyvä hankinta ja Leny Yorossa ja Manuel Ugartessa on potentiaalia, mutta Matthijs de Ligt ja varsinkin Joshua Zirkzee ovat olleet pahoja pettymyksiä.

Sama tuskainen kompurointi jatkui myös tammikuun siirtoikkunassa.

Amorimin ja Marcus Rashfordin välit olivat niin pahasti katkenneet, että Rashford oli pakko savustaa Old Traffordilta jo tammikuussa.

Amorim olisi halunnut uuden hyökkääjän, sillä Zirkzeen lisäksi myös toissa kesänä 72 miljoonalla punnalla ostettu Rasmus Højlund on osoittautunut maalintekijänä samanlaiseksi hötöksi kuin Zirkzee. United ei kuitenkaan ollut edes lähellä kauppoja, vaikka yritti hankkia muun muassa Chelseassa flopanneen Christopher Nkunkun.

***

Sir Jimin syntilista ei rajoitu vain kentälle. Hän on irtisanonut 250 kokopäiväistä ja osa-aikaista työntekijää ja leikannut kuluja lakkauttamalla muun muassa Sir Alex Fergusonin ambassador-viran ja perunut henkilökunnan perinteiset joulujuhlat.

Seuran kannattajat olivat raivoissaan Sir Jimin nostettua lippujen hintoja kesken kauden. Nyt halvimmat ottelukohtaiset liput Manchester Unitedin kotiotteluihin maksavat lapset ja eläkeläiset mukaan lukien kaikilta katsojilta 66 puntaa, kun aiemmin lapset ja eläkeläiset pääsivät katsomaan otteluita 28 punnan lipuilla.

Sir Jim on yrittänyt selittää rajuja säästötoimia ja lippujen hintojen korotuksia sillä, että kuluja on pakko karsia ja tuloja pakko lisätä.

Sir Jim ei sinällään ole väärässä, sillä United teki viime kaudella tappiota 113 miljoonaa puntaa eli 133 miljoonaa euroa.

Fanien on kuitenkin vaikea ymmärtää, että jos työntekijöitä on pakko heittää pihalle ja lippujen hintoja nostaa, miksi samaan aikaan tunaroidaan ten Hagin ja Ashoworthin palkkausten kanssa ja heille maksetaan jättiläismäisiä kompensaatiopaketteja tyhjästä.

Manchester Unitedin kannattajaryhmät ovat myös muistuttaneet, että nostamalla rajusti lippujen hintoja, seura puree tärkeintä ruokkivaa kättänsä – kannattajia. Kuinka monella isällä on varaa ottaa enää kaksi lastansa mukaan otteluihin, jos pelkistä lipuista joutuu maksamaan 198 puntaa?

***

Yrittipä Sir Jim taiteilla miten päin tahansa, hänellä ja Manchester Unitedilla on edessään tuskaisat kuukaudet ja pahimmillaan myös tuskaisat vuodet.

Manchester United on vajonnut Amorimin alaisuudessa entistäkin syvemmälle ja on Valioliigassa vasta 13:s. Valioliigan kautta Manchester Unitedilla ei käytännössä ole enää mahdollisuuksia selviytyä ensi kaudeksi Mestarien liigaan. Näin sen ainoa reitti Mestarien liigaan kulkee Eurooppa-liigan voittamisen kautta. Se on toki mahdollista, mutta nykyisillä esityksillä ei todennäköistä.

Mestarien liigan rahat olisivat kuitenkin Manchester Unitedille elintärkeitä, jotta se pysyisi Valioliigan kulurajoitusten puitteissa.

United olisi ollut jo tammikuussa valmis myymään Alejandro Garnachon, mutta kauppa ei toteutunut. Jos United jää rannalle myös ensi kauden Mestarien liigasta, se joutunee myymään kesällä Garnachon lisäksi myös toisen timanttinsa, Kobbie Mainoon, saadakseen rahaa joukkueen välttämättömään uudistamiseen.

***

Sir Jim on puhunut suuria ja suunnitellut 100 000 katsojaa vetävän uuden stadionin rakentamista. Uusimpien arvioiden mukaan uuden stadionin rakentaminen toteutunee kuitenkin aikaisintaan vasta 2030-luvun alkupuolella, jos United ylipäätään päättää rakentaa kokonaan uuden stadionin eikä vain remontoida Old Traffordia.

Tulevaisuuden ennustaminen on tunnetusti vaikea taiteenlaji – mutta niin on myös jalkapalloseuran johtaminen.

Sir Jim sai haluamansa otsikot ostaessaan siivun Unitedista ja noustuaan valtaan Old Traffordilla. Vuodessa taivaita syleilevät otsikot ja niitä ruokkineet visiot ovat kuitenkin vaihtuneet jatkuvaan kaaokseen.

Onko se vain välttämätön paha valtamerilaivaa käännettäessä – vai varoitus siitä, että Sir Jim on kääntänyt Manchester Unitedin kohti jäävuorta?