Liverpool voitti Manchester Cityn sunnuntaina vierasottelussa 2-0 (2-0) ja johtaa nyt Valioliigaa yhden ottelun vähemmän pelannutta Arsenalia 11 pisteen erolla. Jukka, sanoit jo Kai Havertzin loukkaannuttua, että mestaruustaistelu oli tässä. Onko nyt Arsenalin ja muiden haastajien viimeinenkin toivo mennyt?

Jokainen voi halutessaan lohduttaa itseään teoreettisella matematiikalla, mutta tämä viikonloppu oli ennakolta viimeinen suuri tienhaara, josta mestaruustaistelu olisi voinut vielä kääntyä Pohjois-Lontooseen.

Kävi kuitenkin juuri päinvastoin. Liverpool ei kaatunut haastavassa vierasottelussa Manchester Citya vastaan, mutta Arsenal oli lauantaina täysin aneeminen West Hamia vastaan ja hävisi ensimmäisen kerran kotikentällään tällä kaudella.

Liverpoolin hävitessä ja Arsenalin voittaessa kaksikon välinen ero olisi ollut viisi pistettä ja Arsenalilla olisi ollut rästipeli voittamalla mahdollisuus puristaa ero kahteen pisteeseen. Nyt ero on sen sijaan 11 pistettä ja vaikka Arsenal voi silpaista siitä kolme pistettä pois, ero olisi silti kahdeksan pistettä.

Vaikka joukkueet eivät kohdanneet toisiaan, tässä viikonlopussa oli kysymys klassisesta kuuden pisteen viikonlopusta.

Käydään läpi ensin Liverpool. Se ei näytä vain hyytyvän. Miksi ei?

Itse asiassa Liverpool on hyytynyt pelillisesti alkukauden loistoonsa verrattuna.

Varsinkin sen puolustuspelaamisen taso on notkahtanut. Liverpool päästi kauden kahdeksassa ensimmäisessä sarjaottelussa vain kolme maalia ja sen puolustusta pidettiin voittamattomana linnakkeena, mutta sunnuntainen City-ottelu oli sille vasta neljäs nollapeli viimeisessä 14 liigaottelussa.

Vaikka Liverpoolin meno on hyytynyt, se on hyytynyt kuitenkin niin vähän, ettei se näy tulostaululla – varsinkin, kun Mohamed Salah pelaa täysin käsittämätöntä kautta. Kysymys ei ole toki yhdestä pelaajasta, mutta kuten sunnuntaina nähtiin, Salahin merkitys on tällä hetkellä megalomaaninen.

Nytkin Liverpool oli ottelun alussa ottavana osapuolena, kunnes Salah nosti kättään ja löi. Hän iski ensin hieman onnekkaasti vartin pelin jälkeen Liverpoolin 1-0-osuman ja syötti sen jälkeen Cityn niskan taittaneen 2-0-osuman 37 minuutin pelin jälkeen.

Salah on tehnyt nyt 27 Valioliigan ottelussa 25 maalia ja antanut 16 maalisyöttöä. Hän on ollut mukana joko maalintekijänä tai syöttäjänä 64 prosentissa Liverpoolin osumista tällä kaudella. Se kertoo, miten järkyttävän elintärkeä rooli Salahilla on ollut Liverpoolin menestyksessä Arne Slotin alaisuudessa.

En vieläkään usko, että Liverpool – ja edes Salah – lentävät koko kautta näin hurjassa iskussa, mutta ero on nyt niin suuri, ettei sen tarvitse lentääkään. Liverpoolilla on jäljellä enää 11 liigaottelua eikä se menetä niissä millään niin paljoa pisteitä, että Arsenalilla olisi enää realistisia mahdollisuuksia saavuttaa Liverpoolia.

Mitä Liverpool-ottelu kertoi Manchester Citysta?

Manchester Cityn 4-0-voitto Newcastlesta antoi merkkejä paremmasta, mutta paljon rehellisemmän kuvan saa, kun pistää janalle tämän kotikentällä kärsityn Liverpool-tappion, 0-3-vierastappion Real Madrdille Mestarien liigassa ja helmikuun alussa tulleen 1-5-vierastappion Arsenalin Valioliigassa.

Näiden ottelun viesti on se, että City on tällä hetkellä hieman Valioliigan keskitasoa parempi joukkue. Se ei tarkoita, etteikö City voisi nousta jonain päivänä ahdingostaan, mutta tällä hetkellä joukkue ui syvällä.

Citylla on – kuten sillä oli Liverpooliakin vastaan – omat hetkensä, mutta sen henkinen iskukestävyys on olematon. Kun Liverpool meni 2-0-johtoon, asetelma näytti siltä kuin Manchester Cityn pelaajat olisivat luovuttaneet voitosta taistelemisen.

Varmasti tilanne on turhauttava kaiken voittaneille kokeneille pelaajille ja tammikuussa hankitut Omar Marmoushin kaltaiset pelaajat ovat vasta geelautumassa Cityn pelikonseptiin, mutta Manchester Cityn pelaajien ja ennen kaikkea avainpelaajien asenne on monessa mielessä käsittämätön asia.

Nyt ei kuitenkaan puhuta jotain pehmeitä höpöttelevän Ange Postecogloun tai uskonsa itseensä menettäneen Rúben Amorimin joukkueesta, vaan maailman yhdestä kaikkien aikojen parhaista valmentajista, joka on ollut taktisen nerokkuutensa lisäksi kuuluisa vaatimustasostaan.

On pakko kysyä, minne se Pep Guardiola on kadonnut? Miten hän on voinut menettää otteensa niin totaalisesti, että Cityn pelaajat saavat pahimmillaan hölkätä kentällä. Yhden löysän läjän – Kyle Walkerin – voi aina heittää yli laidan, mutta mitä pitäisi tehdä muille hölkkääjille?

Entä Arsenal. Mikä sen pysäytti lauantaina?

Tässäkin kysymys on isommasta kaaresta kuin yhdestä ottelusta.

Nyt kaikki puhe on keskittynyt Kai Havertzin loukkaantumiseen ja siihen, miksi Arsenal ei hankkinut tammikuussa hyökkääjää, vaikka Gabriel Jesusin tiedettiin olevan sivussa loppukauden.

Relevantteja kysymyksiä, mutta on muistettava, että Arsenal menetti vuodenvaihteessa oman Salahinsa, Bukayo Sakan.

Saka on toki erityyppinen pelaaja kuin Salah, mutta Salah ohitti Sakan luotujen huippupaikkojen määrässä vasta Manchester City -ottelussa sunnuntaina – ja Saka oli esimerkiksi whoscored.comin arvosanojen ainoana pelaajana Salahin yläpuolella loukkaantuessaan. Maaleja Saka oli tehnyt ennen loukkaantumistaan viisi ja antanut sen päälle maalisyöttöjä 10.

Arsenal ei voi kuin katsoa peiliin, miksi se ei varautunut tammikuussa siihen, että Havertz voi loukkaantua, mutta se ei muuta sitä, että Arsenalilta on puuttunut tammi- ja helmikuussa joukkueen tärkein pelaaja.

Se on tärkein syy Arsenalin hyytymiseen ja siihen, ettei se pystynyt murtamaan West Hamin puolustusmuuria yhtään sen paremmin.

Vielä yksi kysymys: Voittaako Mohamed Salah tällä kaudella Kultaisen pallon?

Kultainen pallo on hieno ja arvostettu tunnustus, mutta Salahin valinnan tiellä on kaksi haastetta:

Kultaista palloa ei voita kauden absoluuttisesti paras jalkapalloilija, vaan valinnassa huomioidaan myös joukkueen menestys. Jos Liverpool voittaa Valioliigan mestaruuden ja sen päälle Mestarien liigan, silloin Salah on lähellä Kultaista palloa, koska tänä vuonna ei pelata jalkapallon arvokisoja.

Toinen asia on se, että vaikka suurin osa äänestykseen osallistuvista jalkapallotoimittajista on aidosti asiantuntijoita, letkan toisesta päästä löytyy kohtalainen määrä tonttu-ukkoja.

Jos Real Madrid voittaa tälläkin kaudella Mestarien liigan, silloin Salah ei voi katsoa kuin vierestä Vinícius Júniorin kruunajaisia. Ei siksi, että tämä olisi Salahia parempi jalkapalloilija tai hänen kautensa olisi yhtään Salahin kautta parempi, vaan siksi, että Viní Júnior tulee saamaan lohtuääniä siksi, ettei hän voittanut viime kaudella Kultaista palloa.