Joensuun Maila

Lähtötilanne

Joensuun kausi päättyi viime kaudella toisena vuonna peräkkäin putoamiseen jo puolivälierissä. Yhdeksi syyksi heikkoon kauteen nähtiin ulkopeli, mikä johti koviin ratkaisuihin syksyn siirtomarkkinoilla.

Ulkopeliä hankittiin vahvistamaan kaksi omien pelipaikkojensa parhaimmista pelaajista – paluumuuttaja Iiro Kuosa Hyvinkäältä etukentälle ja tuore Suomen mestari Sotkamosta, Ville Kotro, polttolinjaan.

Lukkari Ville Väliaholle ei tarjottu enää jatkosopimusta, kuten ei myöskään pelinjohtaja Mikko Huotarille ja Iiro Nokkalalle. Kokenut Henri Litmanen pisti räpylänsä naulaan ja koppari Justus Niemeläinen siirtyi pysyvällä siirrolla Imatralle.

Väliahon paikalle lukkariksi nostettiin oma juniori, 18-vuotias Ukko Schroderus sekä toisena vaihtoehtona Puijolta takaisin Joensuun haettu Seeti Surakka. Joensuu teki yllättäen sopimuksen myös kaksi kautta telakalla olleen Topi Hurskaisen kanssa.

Uudeksi pelinjohtajaksi Huotarin paikalle palkattiin myös yllätysnimi – Oulun Lipon ja Vimpelin Vedon entinen pelinjohtaja Markku Hylkilä.

Joukkue

Joensuu remontoi ulkokenttäänsä ja tulokset ovat vakuuttavia. Kuosa ja Joni Lehikoinen muodostavat yhden Superin parhaista, ellei jopa parhaan etukentän. Onni Hirvonen varavaihtoehto etukentälle.

Myös linja kestää vertailun mihin seuraan tahansa. Niko Korhonen ja Kotro ovat erinomaisia pelinlukijoita ja erittäin pallovarmoja, minkä lisäksi he hoitavat kovakätisinä pelaajina kulmista heittämisen. Konsta Kettunen on myös valtakunnan eliittiä linjan pelaajana.

Neljäs polttolinjan pelaaja on todennäköisesti Samuel Tirkkonen, jonka ura otti takapakkia vakavan loukkaantumisen vuoksi. Linjassa voivat pelata myös moniosaaja Kasperi Hämäläinen sekä juniorikaartista Elmeri Lonkainen.

Joensuun takakenttä on ollut viime vuosina ongelmakohta, mutta Konsta Piironen on kehittynyt koko ajan kopparina ja Hämäläinen voi olla erinomainen ratkaisu toiseksi koppariksi. Myös Hurskainen on tarvittaessa vaihtoehto taakse.

Joensuun takakenttää ei ole tehty kuitenkaan betonista. Ongelmat alkavat tulla esille sellaisia joukkueita vastaan, jotka tekevät paljon takatilanteita. Tällaisia joukkueita ovat kaikki 4-5 kärkijoukkuetta. Niissä otteluissa Joensuun takakenttä tullaan kesällä mittaamaan.

Joensuun ulkopelin suurin kysymysmerkki on kuitenkin lukkarin tontti. Schroderus on toki lahjakas nuori lukkari, jolla on hyvä tolppa ja jolta löytyy fysiikkaa niin heitoissa kuin lyhyiden hakijana. Hän ei kuitenkaan ole ainakaan vielä mikään Elias Pitkäsen tasoinen suurlupaus, joka nostaa yhdessä humauksessa joukkueen ulkopelin tasoa. Ensimmäinen haaste Schroderuksella on saavuttaa Väliahon taso.

Surakka oli takavuosina myös lupaavan lukkarin kirjoissa, mutta häneltä on jäänyt iso kehitysloikka ottamatta. Nytkin hänelle on tarjolla lähinnä säestävän lukkarin rooli Schroderuksen rinnalle.

Vaikka monissa joukkueissa alkaa jo ollakin selkeä varalukkari ykköslukkarille, kahden lukkarin mallia ei ole juurikaan saatu toimimaan pesäpallossa. Siksi myös Surakka saattaa lähteä hakemaan kauden aikana peliaikaa Siilinjärveltä, jonka kanssa Joensuulla on farmi.

Sisäpelissä Joensuun materiaali on kaksi jakoinen. Joukkueen ykköskärki – Kettunen, Piironen, Korhonen – on Superin parhaita ykköskärkiä. Myös lyöjäjokerikaksikko Juuso Toivola–Joosua Rättö on Superin eliittiä.

Mutta sitten alkavat haasteet. Joensuun pääkotiuttajat – viime kaudella Rättö ja Toivola ja kesällä 2023 Toivola ja Elmeri Lieto – löivät kahdestaan karkeasti ottaen 2/3-osaa joukkueen juoksuista.

Myös tämän kauden suurin haaste on, ketkä muut joukkueessa lyövät juoksuja kuin Rättö ja Toivola? Toivola on aiemmin ollut selkeästi kumurajokeri, mutta hän on monipuolistanut lyöntivalikoimaansa ja ylös nyt vaarallisesti muuan muassa pesien päälle. Rättö kuuluu puolestaan suoraviivaisten kovien lyöntien ykköskerhoon.

Joensuu saa myös hyvän kakkoskärjen, vaikka Kuosa ja varsinkin Kotro ovat sisällä sisäpelissä työttömiä. Haasteena on kuitenkin jälleen kotiuttaminen. Numerolla lyövistä pelaajista päävastuun kakkoskärjen kotiutuksista saa harteilleen todennäköisimmin Schroderus, joka lyö kovaa ja suoraviivaisesti.

Etenijäjokeriksi on vaihtoehtoina lähinnä Mikael Virkkala sekä Tirkkonen ja Hämäläinen, mikäli he eivät ole ulkopelissä mukana.

Joensuun kysymysmerkkien listaan kuuluu myös Hylkilä. Hän luotsasi toki Vimpelin pronssille kaudella 2020, mutta Hylkilän näytöt pelinjohtajana eivät ole mitenkään vakuuttavia. Myös kakkospelinjohtajaksi palkattu Joona Hänninen on arvoitus.

Arvio

Joensuun kautta on vaikea ennakoida, sillä joukkueessa on omat kysymysmerkkinsä. Ykköskärki, lyöjäjokerikaksikko ja ulkokenttä ovat kuitenkin niin rautaisia, että kovin alakanttiin kausi ei voi mennä. Todennäköisimmät sijat runkosarjassa ovat sijat 4-7.

Jos kaikki natsaa ja kysymysmerkkeihin saadaan oikeat vastaukset, Joensuu voi olla pudotuspeleissä paha kanto kenelle tahansa.

Isompi kuva

Joensuu nousi 2010-luvun lopulla maan johtavaksi pesäpallo-organisaatioksi ja se voitti kausilla 2018 ja 2019 kaksi peräkkäistä Suomen mestaruutta.

Sen jälkeen Joensuu on kuitenkin pudotettu kukkulan kuninkaan paikalta ja se taistelee nyt lähinnä kärjen takaisista sijoista. Siitä kertoo myös se, että Joensuu on voittanut vuoden 2019 mestaruuden jälkeen vain yhden pronssin viiden kauden aikana. Joensuun panostuksiin ja hankintoihin nähden tulos on ollut pettymys.

Joensuun potentiaali ei ole kuitenkaan kadonnut mihinkään. JoMa vetää Mehtimäelle Superin suurimpia yleisömääriä, seuran takaa löytyy taloudellista vääntöä ja myös oma juniorimylly on alkanut tuottaa kovaa laatua.

Kaikki tiivistyy jatkossa kokonaisvaltaiseen osaamiseen. Osaaminen korostuu etenkin seurajohdossa ja peli- ja valmennusjohdossa, jotka ovat olleet viime vuosina se kohta, jossa jää on JoMan alla pettänyt.

Joensuun kultaisina vuosina Super-JoMa Oy:n puheenjohtajana toimineen Jyrki Miikin houkutteleminen takaisin JoMan taustayhtiön puheenjohtajaksi on tässä mielessä oikea veto oikeaan suuntaan.