ElmoTV:n seiväshyppyasiantuntija Erkki Mustakari myöntää, että vanhan seiväshyppääjän sydän itki verta hänen katsoessaan suomalaisittain murheellista naisten seipään karsintaa Tokion MM-areenalla.

Kaikki kolme suomalaishyppääjää, Wilma Murto, Elina Lampela ja Saga Andersson karsiutuivat loppukilpailusta. Murto ei saanut lainkaan tulosta, Lampela hyppäsi 445 ja Andersson 425.

”Todella murheellinen kilpailu suomalaisittain. Yhden ei olisi pitänyt olla lainkaan kilpailemassa MM-tasolla, toinen veti kisan lahjakkuuteensa nähden alakanttiin ja kolmas hukkaa potentiaalinsa hyppäämällä letkuilla”, Mustakari sanoo.

Mustakari sanoi jo Ruotsi-ottelun jälkeen, että Murron on nykykunnossa turha edes lähteä Tokioon.

”Ihmettelen edelleenkin, mikä sai Wilman lähtemään Tokioon. Oliko päätös yksinomaan hänen itsensä vai vaikuttiko siihen jotkut ”suuremmat” syyt?”, Mustakari pohtii.

”Wilma tiesi varmasti, ettei hänellä ole kaikkien loukkaantumisten ja vastoinkäymisten jälkeen mitään mahdollisuuksia kisata Tokiossa omalla tasollaan maailman parhaiden seiväshyppääjien kanssa, vaan kyseessä on urheilullisesti pelkkä turistimatka. Kun Nina Kennedy loukkasi nilkkansa, hän päätti jättää MM-kisat väliin. Wilman olisi kannattanut tehdä samanlainen ratkaisu.”

Mustakarin mukaan Wilman ongelmana oli tuttu asia – vauhti.

”Nyt vauhtia ei ollut sitäkään vertaa, mitä sitä oli Oulun kisassa ja Ruotsi-ottelussa. Ja kun vauhtia ei ollut, Wilma ei saanut hyppyään toimimaan edes löysillä seipäillä.”

”Kukaan ei varmasti syyllistä Wilmaa siitä, että hän on loukkaantumistensa jälkeen tässä kunnossa, ettei hän ylitä edes 425:tä. Sitä voi kuitenkin miettiä, mitä järkeä hänen oli lähteä Tokioon.”

Myös Lampelan ongelmana karsinnassa oli Mustakarin mukaan juoksuvauhti.

”Elina voisi hyppytekniikkansa puolesta hypätä jopa 480 tai ylikin. Hänen vauhtinsa ei kuitenkaan riitä siihen, että hän voisi käyttää niin jäykkiä seipäitä ja sellaista otekorkeutta, joita noiden korkeuksien ylittäminen vaatii. Nyt näytti siltä, ettei hänen vauhtinsa ollut syystä tai toisesta edes normaalilla tasolla – ja lopputuloksen kaikki näkivät.”

”En ulkopuolisena pysty sanomaan, onko Elinasta saatu juoksuvauhdin suhteen kaikki maksimit irti jo nyt. Se on kuitenkin fakta, että jos hän haluaa kehittyä 480:n ylittäjäksi, hänen olisi löydettävä jostain lisää vauhtia. Onko se mahdollista vai ei, on yksi asia, mutta mistään muusta homma ei ole Elinan tekniikka huomioiden kiinni.”

Anderssonin ongelmien takana Mustakari näkee enemmän filosofiset syyt.

”Saga on hypännyt liian pitkään liian löysillä seipäillä. Sen seurauksena hänen hyppyjensä taso heittelee kisojen välillä.”

”Kun kaikki osuu hypyssä nappiin, hän voisi hypätä jopa löysemmilläkin seipäillä 460. Letkuilla hyppäämisessä on kuitenkin se ongelma, että hypyissä käy herkästi siten, että ne nostavat Sagan kohtisuoraan ylöspäin, jolloin hän putoaa kohtisuoraan myös alaspäin. Tämän vuoksi hän putoaa usein alas tullessaan riman päälle.”

”Tokiossa nähtiin letkuilla hyppäämisen kääntöpuoli. Kun hyppy ei osunut nappiin, Saga oli jo vaikeuksissa aloituskorkeudessa 425 eikä hän ollut lähelläkään 445:n ylittämistä.”

”Sagan kannattaisi istua valmentajansa kanssa alas ja miettiä siirtymistä käyttämään jäykempiä seipäitä. Jokainen tekee toki omat päätöksensä, mutta tällä hetkellä Saga hukkaa osan potentiaalistaan ja lahjakkuudestaan liian löysillä seipäillä hyppäämiseen”, Mustakari sanoo.

Mustakarilla on naisten seipään loppukilpailussa kaksi selvää suosikkia.

”He ovat USA:n Katie Moon ja Sandi Morris. Kummankin hypyissä oli niin paljon ilmaa välissä, että heidän lyömisensä vaatii ihmettä, mikäli kummallekaan ei satu totaalimustaa päivää”, Mustakari kuittaa.