Mansen ja Sotkamon Jymyn toista finaaliottelua ennen Kaupissa alkoi kipinöidä.

Sotkamolaisten leirissä oltiin varmoja, että Kaupin kentän ykkösrajaa oli pehmennetty kastelemalla kenttää, jottei ykkösrajasta nousisi pomppu.

Pehmennyksen katsottiin osuvan kipeimmin Sotkamon ykköskärjessä pelaavaan Jere Vikströmiin, jonka tehtävänä on pääsääntöisesti ykkösvaihdon purkaminen. Vikströmin tärkein lyönti ykkösvaihdossa on juuri ykkösrajaan lyöty pomppu.

Sotkamolaisten näkemys kentän pehmentämisestä perustui niin sanottuun empiiriseen tutkimukseen. Tutkiin ykkösrajaa ja todettiin, ettei pallo nouse siitä normaalisti. Syynä pidettiin kentän kastelemista.

Sotkamolaiset osasivat odottaa kentän pehmennystä, sillä he epäilivät jo vuosi sitten Mansen pehmentäneen kenttäänsä – silloin kakkosrajaa.

Sotkamo oli niin vakuuttunut kentän manipuloinnista, että se teki asiasta protestin. Pesäpalloliitto käsitteli protestin kilpailupäällikön sijaisen Mauri Tunkelon johdolla ja totesi, että protesti ei johda toimenpiteisiin.

Kenttä oli Pesäpalloliiton mukaan ”käytettävissä olevien materiaalien sekä saatujen selvitysten perusteella” määräysten mukaisessa kunnossa, eikä ”selvityksessä ole näytetty toteen normaalista poikkeavaa kentän pinnan laatua tai pelivälineen poikkeavaa käyttäytymistä kentän pinnalla”.

***

Ollaan klassisessa tilanteessa.

Sotkamon Jymyn leirissä ollaan sataprosenttisen vakuuttuneita, että kenttää oli pehmennetty jossain vaiheessa lauantaina pelatun naisten finaalin ja sunnuntaina pelatun miesten finaalin välissä.

Sotkamolaisten ongelmana on, miten he todistavat väitteensä.

Pesäpalloliitto hylkäsi Sotkamon Jymyn protestin, mutta todistaako se, että kenttää ei ole manipuloitu?

Ei todista.

Pesäpalloliitto käyttää päätöksessään tuttua juridista retoriikkaa. Se ei tarkkaan ottaen kiistä, etteikö kenttää olisi pehmennetty, vaan, ettei mahdollisesta manipuloinnista ole todisteita.

Tässä ei ole mitään ihmeellistä. Näin oikeuslaitos toimii paljon vakavimmissakin kysymyksissä. Oikeuden on usein mahdoton tietää, mitä kiistanalaisessa asiassa on oikeasti tapahtunut.

Siksi on katsottava todisteita ja tehtävä päätös niiden perusteella.

Näin toimi myös Pesäpalloliitto.

On myös hyvä kysymys, miten kuumeisesti Pesäpalloliitto haluaa todistaa kentän manipulaation kaltaisia väitteitä. Jos Pesäpalloliitto todistaisi Mansen pehmentäneen kenttäänsä kesken loppuottelusarjan, se ampuisi samalla itseään jalkaan. Pesäpallo kestää edelleen heikosti uusia tahroja julkisuuskuvaansa.

***

Ulkopuolisten on mahdoton ottaa kantaa, mitä Kaupissa oli ennen ottelua tapahtunut ja mitä ei. Jokainen voi omien mieltymystensä mukaisesti uskoa kumpaa puolta tahansa.

Se, että kenttää olisi kasteltu, ei sinällään olisi pesäpallossa yllätys. Kenttiä on kuokittu ja kasteltu ennenkin ja hiekkakenttien aikana kenttää saatettiin kovettaa jopa polttamallakin. 1990-luvulla Oulun Lippo terästi pompun nousemista kentästään valamalla kesän aikana hiekkatekonurmen alle betonimaisen levyn.

***

Olipa kenttäkohussa totuus mikä tahansa, Sotkamon tekemä protesti nostaa esille mielenkiintoisen kysymyksen:

Miksi Sotkamo puuttui asiaan, vaikka he varmasti ymmärsivät, että väitteiden todistaminen on mahdotonta tai ainakin äärimmäisen hankalaa? Ja jos he epäilivät Mansea jo samasta asiasta viime syksyn finaaleissa, miksi he eivät silloin puuttuneet asiaan?

Ehkä vastaus löytyy kentältä.

Vuosi sitten Sotkamo uhkui itseluottamusta ja jyräsi Mansen yli suoraan kolmessa ottelussa, vaikka finaaliotteluista kaksi pelattiin Kaupissa. Nyt usko omaan tekemiseen ei ilmeisesti ole niin vahvalla pohjalla, että kentän pehmeille kohdille olisi sunnuntaina vain naureskeltu.

On myös mielenkiintoista nähdä, iskeekö Sotkamo takaisin ja mikä sen vastaisku tulee perjantain kolmannessa finaalissa Sotkamossa olemaan?

Reilun pelin koodi on pesäpallossa ollut aina venyvä käsite – ja sitä käsitettä osataan venyttää myös Sotkamossa.