Seura- ja urheilujohtaminen tuntuu nousevan tänä päivänä otsikoihin yhä useammin. Impulsiivisten monimiljardöörien ja pelaaja-agenttien hallitsemassa maailmassa kaikki on mahdollista.

Tämän spesiaalin toimialan vaikeus tulee siitä, että asioista päättävät ihmiset eivät usein ymmärrä, mitä ovat tekemässä, ja samassa pöydässä istuva urheilujohto saattaa puhua täysin eri kieltä hallituksen kanssa.

Atlético Madridin ja Tottenhamin välisessä Mestarien liigan ensimmäisessä neljännesvälierässä nähtiin uskomaton tapahtumasarja, kun Tottenhamin maalilla yllättäen aloittanut kokematon Antonin Kinsky otettiin vaihtoon jo 17. minuutilla kahden ison virheen jälkeen.

Ottelun jälkeen nuorelle tšekkivahdille löytyi paljon ymmärtäjiä, vaikka osa nostikin esille myös Kinskyn oman vastuun virheissä, oli hän kokematon tai ei.

Hurja – ja joillekin kurja – viikonloppu edessä Valioliigassa. Tsekkaa kertoimet, nappaa uuden pelaajan bonukset ja pistä pelimerkit sisään 247Betillä!

***

Suurin syyttävä sormi kääntyi kuitenkin kohti Tottenhamin vt. päävalmentaja Igor Tudoria, joka palkattiin helmikuussa pelastamaan putoamiskurimuksessa oleva lontoolaisseura.

Tottenham on hävinnyt Tudorin komennossa kaikki neljä ottelua maalierolla 5–14. Vajaan kuukauden valmentamisen jälkeen tilanne on se, että Tudor on lähes ulkona ovesta.

Kun Tottenhamin surkeat tulokset ja esimerkiksi kokemattoman maalivahdin heittäminen kovaan paikkaan lasketaan yhteen, on pakko kysyä, mitä ihmettä Tudor tekee Valioliiga-seuran päävalmentajana?

Tudor on valmentajana tulosten valossa keskinkertainen valmentaja. Sen lisäksi kroatialaisella on José Mourinhon kaltainen ego ja johtamistyyli. Paljon puhetta ontolla sisällöllä on tuhoisa kombo.

Tudor jätti jo aiemmin palavat rauniot jälkeensä Juventuksessa hämmentäen ensin kulisseissa ja sen jälkeen Vanhan Rouvan päävalmentajana.

Tudor on hyvä esimerkki heikosta urheilujohtamisesta. Hän ei palkannut itse itseään Tottenhamin päävalmentajaksi, sen teki Tottenhamin seurajohto. Nyt tuosta surkeasta päätöksestä kärsii koko seura. Tottenhamin ongelmat eivät Tudorin palkkaamisen myötä ratkenneet tai vähentyneet, vaan syvenivät.

Jokainen tekee virheitä, mutta Tudorin palkkaamisessa kysymys ei ollut virheestä, vaan osaamattomuudesta, siitä, että uskottiin erinomaisesti verkostoituneen Tudorin ja hänen agenttinsa puheita eikä osattu arvioida, miten ne korreloituvat todellisuuteen.

***

Universaalin totuuden mukaan ’’paska valuu alaspäin’’. Se pätee myös huippu-urheilussa.  Euroopassa seuroilla on monesti loistavat resurssit ja olosuhteet ja niiden kautta mahdollisuudet mihin tahansa.

Ongelmana on kuitenkin usein upporikas ja arvaamaton omistaja, joka ailahtelevalla ja usein vielä äkkipikaisella toiminnallaan sabotoi oman seuransa toiminnan. Olkoon tästä esimerkkeinä vaikkapa Pozzon perheen omistama Watford tai Evangelos Marinakisin omistama Nottingham Forest, joka on sekoillut tällä kaudella urakalla niin managereiden kuin urheilujohdon rekrytoinneissa.

Toinen tyypillinen ilmiö on tällaisten omistajien tietämättömyys itse lajista ja siitä, millaisessa toimintaympäristössä jalkapalloseurat toimivat. Tällaiset seurajohtajat ajattelevat usein ensisijaisesti vain rahaa. Heillä ei ole sen syvällisempää tietoa seurasta eikä heitä juurikaan kiinnosta seurayhteisö.

Toinen yhtä huolestuttava ja haitallinen kehityssuunta on pelaaja-agenttien invaasio seurojen sisälle, mikä johtaa pahimmillaan seuran näivettymiseen ja katoamiseen jalkapallokartalta äärimmäisen kovan kilpailun keskellä.

Ongelma ei rajoitu vain suuriin seuroihin. Kun ravintoketjussa tullaan alemmaksi, törmätään usein vieläkin eksoottisimpiin tilanteisiin. Seuroilla voi olla rostereissaan jopa 40–50 pelaajaa ja heitä voidaan kohdella ihan miten tahansa.

Pelaajia kuitenkin riittää, sillä tarjonta on suurta eikä pelaajilla ole varaa nirsoilla samalla tavalla kuin huipputasolla, jossa seuran löytäminen kovalla cv:llä on helpompaa.

***

Myös suomalaisessa jalkapallossa näkyvät samat ongelmat.

Ongelmien rajaaminen pelkästään jalkapalloon antaisi kuitenkin yksipuolisen kuvan siitä, miksi me emme ole kovinkaan monessa urheilulajissa kansainvälistä kärkeä, sillä kysymys on myös yhteiskuntaan liittyvästä ongelmasta.

Suomessa kilpaurheilu on jo itsessään haastava toimiala. Urheilemista ei edes luokitella virallisesti ammatiksi ja taloudelliset resurssit ovat valtaosassa lajeissa olemattomat. Monissa seuroissa hommaa pyöritetään omien töiden ohella. Myöskään urheilijat eivät aina ole ammattilaisia toisin kuin kilpailijamaissa.

Suomi on hiukan kärjistäen penkkiurheileva arvokisakansa. Meillä ei ole monen muun maan tavoin urheilukulttuurin dna:ta veressämme eikä urheilu ole suomalaisessa yhteiskunnassa yksi kulttuurin kivijaloista.

Olemme edelleenkin monessa mielessä urheilun kehitysmaa. Odotamme ja vaadimme urheilijoita suuria, mutta jos petymme omissa odotuksissamme, mollaamme urheilua säälittä.

Innostumme kyllä hetkistä, mutta meiltä puuttuu se, että eläisimme aidosti mukana urheilussa ja urheiluseurojen arjessa. Se, että joku seura on saanut taakseen ison kannatuksen ja katsomot sen kotiotteluissa ovat täynnä, on vaatinut töiden tekemistä hyvin ja pitkäjänteisesti.

***

Suomalaisen jalkapallon ongelmat näkyvät konkreettisesti toiminnan tasolla. Meillä on hyviä yksiköitä siellä täällä, mutta harva seura pystyy toimimaan yhtenäisenä kokonaisuutena siten, että seurasta löytyisi samalla tavalla jalkapallosta ajattelevaa porukkaa joka tasolta.

Lamppu ei siis niin sanotusti pala nappuloista edustusjoukkueeseen.

Suomalainen jalkapallo tarvitsisi kuitenkin menestyäkseen ja kehittyäkseen juuri tällaisia seuroja, joilla olisi yhtenäinen linja nuorista edustukseen ja sen lisäksi olosuhteet kunnossa.

Toki poikkeuksia löytyy. Yksi parhaista seuroista tässä mielessä on Tampereen Ilves. Sen toiminnassa on paljon samanlaisia piirteitä kuin pohjoismaiden toiminnallisissa lippulaivaseuroissa, tanskalaisessa Nordsjællandissa ja norjalaissensaatio Bodø/Glimtissä.

Bodø/Glimt oli vielä 8–9 vuotta sitten samaa kokoluokkaa kuin parhaat Veikkausliiga-seurat, mutta se on noussut sieltä upealla tavalla pala palalta ja porras portaalta eurooppalaisen jalkapallon tähtitaivaalle. Sama tie on periaatteessa avoinna myös hyvin hoidetuille suomalaisseuroille.

***

Myös tiedon jakamisessa ja seurojen välisessä yhteistyössä on suomalaisessa jalkapallossa tekemistä. Seurat kilpailevat toki keskenään, mutta se ei sulje pois sitä, etteivätkö valmentajat voisi käydä avointa ajatustenvaihtoa harjoitteista ja pelaamisesta.

Tilannetta ei ymmärrettävästi auta ja helpota se, että moni valmennuksen ja urheilujohtamisen kova osaaja on tällä hetkellä aivan muissa hommissa kuin valmentamassa tai johtamassa urheiluseuraa.

Veikkausliiga-seuroissa johtamisen taso on kirjava. Ongelmaa korostaa se, että Veikkausliigan tulovirrat ovat kasvaneet uuden tv-sopimuksen ansiosta. Kun Veikkausliiga-paikan taloudellinen merkitys ja arvo ovat kasvaneet, samalla myös paineet sarjapaikan säilyttämiseksi ovat nousseet.

Se on johtanut monissa tapauksissa irvokkaisiin seurauksiin – ja lukuisiin valmentajien potkuihin.

Viime vuosien räikeimpiä esimerkkejä Veikkausliigassa ovat olleet KTP ja Honka.

KTP:n seurajohdon toiminta on näyttäytynyt ulospäin seurajohdon harrastajamaisena tekemisenä, mikä on heijastunut epävakaaseen tekemiseen kentällä.

Hongan surullinen ’’konkurssi’’ muistutti maailmalla nähtyjä tilanteita, jossa omistajan bisnessuunnitelma ei mene suunnitelmien mukaan ja johtaa lopulta kaikkien kannalta huonoon lopputulokseen.

***

HJK ja KuPS ovat hypänneet eurocup-menestyksensä siivittämänä taloudellisesti uudelle tasolle, mikä on ollut tervetullut asia suomalaisen jalkapallon kannalta. Haasteena on kuitenkin se, että etu muihin nähden on osattava realisoida.

Moni julisti HJK:lle ikuista onnea, kun Töölössä alettiin murtautua joka vuosi europelien lohkovaiheeseen. Kirjoitin itsekin ElmoTV:ssä vuonna 2021 HJK:n mahdollisuudesta ottaa selvä yliote Suomessa.

Tiesin kokemuksesta rahan mukanaan tuomat haasteet ja ne ovat jossain määrin realisoituneet HJK:ssa. Klubi ei ole ollut enää pariin vuoteen suomalaisen jalkapallon suurin ja kaunein, vaan sen ohi on ainakin hetkellisesti pyyhkinyt muutama seura.

Hyvä esimerkki rahan ja resurssien heikosta käytöstä ja seuran kuntoon laittamisesta on vanha seurani Djurgården.

Perinteikäs tukholmalaisseura oli konkurssin partaalla, kunnes se laittoi vuonna 2013 seurajohdon hallitusta myöten vaihtoon ja palkkasi jo aiemmin menestyksen tuoneen Bosse Anderssonin urheilujohtajaksi.

Nyt Djurgården on pelannut jo vuosia Allsvenskanin mestaruudesta. Se voitti Allsvenskanin mestaruuden vuonna 2019 ja viime keväänä se teki seurahistoriaa pelaamalla Konferenssiliigan välierissä Chelseaa vastaan. Samalla Djurgården on noussut Ruotsin rikkaimpien seurojen joukkoon.

Hyvä urheilutoimenjohtaja on siis parhaimmillaan kullanarvoinen.

Tukholmassa on menossa jännittävät hetket, sillä Djurgårdenin taustoissa henkilöstö on vaihtunut viime aikoina tiuhaan ja näillä näkymin kultasormi Andersson on myös lähtökuopissa.

On mielenkiintoista nähdä, miten tuleva kausi sujuu. Muuttuva tilanne saattaa vaikuttaa myös joukkueen päävalmentaja Jani Honkavaaran asemaan seurassa.

***

KuPS on ollut viimeiset kaksi kautta suomalaisen jalkapallon valovoimaisin seura. Sen menestys huipentui viime syksynä, kun KuPS voitti Veikkausliigan mestaruuden ja eteni ensimmäisenä suomalaisena seurana nykymuotoisten eurocupien jatkopeleihin.

Kuopioon on tulvinut rahaa ovista ja ikkunoista, sillä KuPS tienasi huimasta eurocup-menestyksestään pelkästään UEFA:n maksamia palkintorahoja 5,5 miljoonaa euroa.

Kuopiossa on kuitenkin syytä pitää kieli keskellä suuta rahankäytön suhteen, vaikka tilillä on nyt pitoa.

Odotan mielenkiinnolla kuuluisiko Savosta pikkuhiljaa jotain oikeasti konkreettista stadionin suhteen, sillä se voisi olla yksi kohde, johon seuralla olisi nyt paukkuja panostaa. En halua edes ajatella, mikä on se summa, jonka KuPS on menettänyt, kun sillä ei ole ollut kunnon stadionia.

Suomen urheilukenttiä saattaa piristää jatkossa myös vedonlyöntimarkkinan aukeaminen. Aika näyttää, millainen vaikutus Suomeen asialla on. Tähän tulee vaikuttamaan myös paljon se, millaiset ehdot vedonlyöntimarkkinan lisensoimiselle asetetaan.

***

Kilpailu urheilussa kovenee koko ajan ja mikäli emme saa tulevaisuudessa kiinnitettyä jalkapalloon lisää laadukkaita osaajia eri tehtäviin, lajin kattojärjestöissä ja seurojen hallituksissa tapahtuu jatkossakin mitä ihmeellisimpiä asioita.

Bodø/Glimtin esimerkki osoittaa, mitä osaaminen voi parhaimmillaan tarkoittaa, mutta valitettavasti osaamisella on myös vastakkainen puoli – osaamattomuus. Jos seurat epäonnistuvat urheilujohtonsa rekrytoinneissa, se kuuluisa ruskea aine lähtee valumaan ylhäältä alaspäin ja seuraukset näkyvät kenttätoiminnassa negatiivisesti.

Tätä ei pidä ymmärtää väärin. Arvostan kovasti urheilulle aikaansa uhraavia ihmisiä, oli se sitten vapaaehtoisena tai pienellä korvauksella valmentamista, mutta kyse on toimintaympäristön kehittämisen vaateesta.

Kilpaurheilussa saa keskimäärin sen, mitä ansaitsee ja lähivuodet näyttävät, pystymmekö nousemaan uudelle tasolle vai jatkammeko nykyisellä sekahedelmäsopalla.