Päivän jalkapallouutinen tulee Englannista, jossa Mestaruussarja-seura Bristol City on nimittänyt Suomen A-maajoukkueen entisen päävalmentajan Roy Hodgsonin managerikseen loppukauden ajaksi. Jukka, mitä sanot?

Tässä on kaksi ulottuvuutta.

On ensinnäkin hienoa, että Bristol City ei pelkää palkata vt. managerikseen Hodgsonin ikäistä valmentajaa.

Jalkapallomaailmassa on nähty jopa isoissa pesteissä yli 70-vuotiaita managereita, mutta Hodgson on 78-vuotiaana omassa luokassaan. Hän oli jo tätä ennen kaikkien aikojen vanhin Englannin pääsarjamanageri valmentaessaan Crystal Palacea kaudella 2023-2024 76-vuotiaana.

Toinen asia on Hodgson itse. On upeaa nähdä, että hänen rakkautensa ja intohimonsa jalkapalloon ei ole sammunut ja hän on vielä valmis hyppäämään kehään.

Uskon, että kysymys on puhtaasti rakkaudesta jalkapalloa ja valmentamista kohtaan, sillä vaikka Hodgson teki ison osan urastaan sellaisena aikakautena, jolloin valmentajille ei maksettu vielä mitään tähtitieteellisiä palkkoja, hän ehti tehdä kuitenkin kunnon tilin Fulhamissa, Liverpoolissa, Englannin maajoukkueessa ja Crystal Palacessa.

Bristol City on hänen entinen seuransa ja hänen on kohtalaisen paineeton hypätä joukkueen manageriksi, sillä Bristol City on Mestaruussarjassa 16:s eikä se ole ainakaan akuutissa putoamisvaarassa. Hodgson saanee lasketella kevään aika leppoisissa tunnelmissa ja nauttia tästä yllättävästä tilaisuudesta.

Lauantaina jatkuu. Tsekkaa kertoimet Liigan pleijareihin ja lyö eurot kiinni 247Betilla!

Vieläkö Hodgson on niin sanotusti nykyjalkapallon pulssilla?

Varmasti on. Hänen viimeisestä manageripestistään Crystal Palacessa on vasta kaksi vuotta – ja sitä ennen Hodgsonilla oli vain pieniä, lähinnä muutaman kuukauden mittaisia katkoja eri pestiensä välissä.

Hodgson on myös aina ollut pelin innokas tutkija. Hän on kuulunut Englannin jalkapalloliiton ja UEFA:n erilaisiin asiantuntijaorganisaatioihin, joissa on analysoitu jalkapalloa ja pohdittu pelin kehittämistä. Se kertoo juuri Hodgsonin intohimosta jalkapalloa ja peliä kohtaan.

Nykyjalkapallon ymmärtäminen ja sitä kautta myös pelin organisointi ei ole Hodgsonin kannalta Bristol Cityssa haaste. Haaste on siinä, miten hän saa viestinsä perille.

Vaikka iän sanotaan olevan pelkkä numero, kysymys on kuitenkin eri sukupolvien kohtaamisesta. Hodgson ei ole Bristol Cityn pelaajille vain ”isä”, vaan ”isoisä” tai jopa ”isoisoisä”.

Hodgson joutuu taklaamaan ensimmäiseksi sen, millaisen otteen hän saa joukkueesta ja miten pelaajat näkevät ja kokevat hänet. Näkevätkö he Hodgsonissa jonkinlaisen menneisyyden kellaritontun, jonka johtamisopit eivät pure häntä 50-60 vuotta nuorempiin pelaajiin?

Tällaisesta sukupolvien välisestä ristiriidasta on lukuisia esimerkkejä urheilussa. Jos valmentaja esimerkiksi kysyisi, missä löytyisi VHS-nauhuri tai hän selittäisi jotain pelitavallista kysymystä käyttämällä esimerkkinä Valeri Lobanovskyin pelimalleja, siinä saattaisi vakava asia helposti muuttua vitsiksi ja yleiseksi naurunaiheeksi.

Hodgsonin on turha tuomita etukäteen, mutta on hyvä muistaa, ettei jokainen puu hänen urallaan ole kasvanut taivaaseen asti.

Hänet palkattiin tammikuussa 2022 pelastamaan Watfordin Valioliiga-paikka, mutta Hodgson ei saanut mitään muutosta aikaan. Hänen loppukauden voittoprosenttinsa 1,11 oli jopa pienempi kuin hänen edeltäjänsä Claudio Ranierin ja Watford putosi Valioliigasta kuin kivi.

Siksi on kiehtovaa seurata, miten Hodgson onnistuu loppukauden aikana Bristol Cityssa.

Puheistasi ja jutuistasi on saanut sellaisen kuvan, ettei Hodgson ollut Huuhkajia luotsatessaan välttämättä kovin arvostettu päävalmentaja. Onko tulkinta oikea?

Hodgsonilla oli varmasti kova arvostus, mutta mukaan mahtui myös yllättävän paljon soraääniä.

Yllättävintä oli, että osa kritiikistä tuli hyvin läheltä A-maajoukkuetta ja Palloliittoa ja jopa niiden sisältä.

Kritiikki ei kohdistunut niinkään pelitavallisiin tai taktisiin kysymyksiin, vaan Hodgsonin johtamistapaan. Häntä pidettiin arroganttina siirtomaaherrana, joka katsoi suomalaista valmennusosaamista nenänvartta pitkin, mikä ymmärrettävästi aiheutti närää ja pahaa verta.

Maajoukkuepelaajien keskuudessa Hodgson nautti sen sijaan kunnioitusta ja monia pelaajia harmitti se, että hän valmensi Huuhkajia vain yksissä karsinnoissa. Hodgsonin suunnitelmana oli alun perin ollut, että ensimmäisissä karsinnoissa pannaan kuntoon puolustuspelaaminen ja seuraavissa lähdetään kehittämään hyökkäyspelaamisen malleja ja rakenteita.

Harmitus vain kasvoi sen jälkeen, kun pelaajat näkivät, millaiset hyökkäyspelimallit hän ajoi sisään seuraavina vuosina Fulhamissa.