Manse ja Sotkamo antoivat myrskyvaroituksen siitä, missä syksyn finaalit pelataan
Manse voitti viime syksyisen Suomen mestaruuden perään myös TalviSuperin kaadettuaan finaalissa Sotkamon. Pekka Arffman purkaa, mitä TalviSuperin lopputurnaus kertoi.
Manse voitti miesten TalviSuperin kaadettuaan Sotkamon Jymyn Joensuussa pelatussa loppuottelussa numeroin 2-1 (1-6, 6-5, 2-1). Pekka, miltä kahden suursuosikin pelaaminen näytti?
TalviSuperin ensimmäisiä otteluita tammikuussa leimasi varsin ailahteleva ja jopa heikko taso, mutta varsinkin loppuottelussa nähtiin jo todella hyvää pesäpalloa.
Ottelussa lyötiin ennen kotiutuslyöntikisaa yhteensä 18 juoksua, joista valtaosa tuli hyvillä lyönneillä. Molempien joukkueiden lyöntipeli kulki ja on hyvässä iskussa reilu kuukausi ennen sarjakauden alkua.
Varmasti osansa oli myös palloilla. Alkukauden otteluissa palloja pidettiin paikoin luokattomina, mutta nyt Ruudun kaverit kertoivat, että näissä nyt nähdyissä palloerissä lyönti lähtee 15-20 kilometriä nopeammin kuin TalviSuperin avauspeleissä. Se myös näkyi vahvana lyöntipelinä.
Olen aina sanonut, ettei TalviSuperin perusteella kannata tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, mutta finaalissa pelasi TalviSuperin kaksi parasta joukkuetta eikä se ole kaukaa haettu, että nämä joukkueet pelasivat myös syksyn loppuottelussa.
Maanantaina jatkuu! Tsekkaa kertoimet Liigaan ja NHL:ään ja lyö eurot kiinni 247Betilla!
Mitä sanot Mansesta?
Mansesta tiedettiin toki jo etukäteen, että se on kovalyöntinen joukkue ja sitä se nimenomaan on. Antti Korhonen ja Perttu Ruuska ovat saaneet rinnalleen Jukka-Pekka Vainionpään, joka on Manseen siirtymisen myötä löytänyt uralleen uuden kevään.
Joukkueesta löytyy muutenkin kotiutusvoimaa. Esimerkiksi Matias Paanasesta on kasvamassa kovahermoinen kotiuttaja.
Ehkä ainoa kysymys on edelleen se, miten Mansen sisäpeli pyörii Korhosen kannalta. Hänen ylitseen jouduttiin jo viime kaudella hyppäämään eikä ongelma ole vieläkään ratkennut, vaikka Ruuskaa ollaankin käyttämässä enemmän jo vaihtotilanteissa, jotta Korhoselle saataisiin kotiutustilanteita.
Nämä ovat sellaisia säätöjä, joita Manse ehtii kesän aikana ratkaisemaan. Samoin kopparikysymys on varmasti sellainen asia, jota Tampereella mietitään, mutta ei sekään mikään ongelma ole. Kaapo Mäkelä, Perttu Olli ja Valtteri Hämäläinen muodostavat hyvän kopparikolmikon ja Manse voi lähteä kokonaisuutena kauteen myös takakentän suhteen luottavaisin positiivisin mielin.
Entä Sotkamo?
Finaaliviikonloppu osoitti, että Sotkamo on saanut rakennettua hyvin toimivan ja valmiin konseptin sisäpeliinsä. Elmeri Purmonen voi pelata kärkenä tai etenijäjokerina, mutta hän on joka tapauksessa uudessa ykköskärjessä ”ykkönen”, Kalle Kuosmanen kakkonen ja Iivari Vihanto on kolmonen.
Sotkamolla on myös moneen vuoteen levein kotiutusosasto. Hyvinkäältä pelannut Aapo Hiltunen löi Joensuussa kahdessa ottelussa kuusi juoksua ja oli todella erinomainen mailassa. Häntä käytetään myös vaihtotilanteissa ja tarvittaessa hän myös etenee, joten Hiltusesta voi Sotkamolle tosi paljon iloa niin jo tänä kesänä kuin tulevina vuosina.
Roope Korhonen on säästellyt selkäänsä, mutta pelasi lopputurnauksessa ja eiväthän Roopen taidot ole minnekään kadonneet. Roope sanoi Ruudun haastattelussa tavoittelevansa kesällä jo 15:ttä Suomen mestaruutta valintaa kuudennen kerran pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi. Se kertoo, missä Roopen tähtäin on tällä kaudella.
Huotarin veljekset ovat myös erinomaisessa iskussa ja Hannes Pekkinen on loistava saranapelaaja nelonen, jota voidaan käyttää vaihtajana tai kotiuttajana. Kaiken lisäksi Veeti Kokko puuttui lopputurnauksesta loukkaantumisen vuoksi, joten Sotkamolla on uuden kauden kynnyksellä hyvä tilanne kotiuttajien suhteen.
Myös lukkaritilanne on todella mielenkiintoinen. Täksi kaudeksi hankittu Elmeri Iivonen pelasi lauantaina erinomaisen ottelun ja niin teki myös loppuottelussa pelannut Pyry Kohonen.
Kohosen syöttötyyli poikkeaa hieman nykylukkareista, mutta hänkin syöttää härskiä matalaa ja osaa rytmittää peliä hyvin. Lisäksi Kohosella on hyvä käsi ja hän on hyvä hakemaan myös lyhyitä.
Uskon, että molemmat lukkarit tulevat saamaan kesällä peliaikaa – ja niin heidän kaltaisten nuorten ja kehittyvien lukkareiden pitääkin saada.
Entä Kouvola ja Kempele, jotka ratkaisivat TalviSuperin pronssimitalien kohtalot Kouvolan voittoon päättyneessä ottelussa?
Kouvola on kärsinyt talven aikana lukuisista loukkaantumisista eivätkä ne kaikki ole vieläkään hellittäneet. Lisäksi Mansesta muutama viikko sitten hankittu Elmeri Lieto ei saanut edustaa Joensuussa vielä uutta seuraansa.
Kouvolan sisältä on viestitty, että loukkaantumiset saadaan ratkottua, mutta on selvää, että Kouvolan pelaaminen on vielä hieman vaiheessa. Edessä on kuitenkin pitkä kesä, jonka aikana Kouvola saa varmasti pelinsä raiteilleen.
Kempele osoitti ansainneensa paikan lopputurnauksessa. KeKi on selvästi muuttanut lyöntipeliään jo vaihtotilanteissa rohkeampaan suuntaan ja se käyttää muita kärkiseuroja vähemmän kumuraa. Tämä muutos sopii hyvin Kempeleelle, sillä se lähtee kauteen kovimpiin kärkiseurojen haastajana ja altavastaajajoukkueen kannattaakin pelata rohkeampaa ja ennalta-arvaamattomampaa sisäpeliä.
Ulkopelissä etukenttä on huolenaihe, mutta sekin asia ehditään kyllä pistää vielä kuntoon kesän aikana.
Sekin on pakko sanoa lopputurnauksesta, että sitä oli miellyttävä katsoa ja kuunnella. Antti Eteläpää oli lauantaina hyvä kommentaattori ja Mikko Korhonen on kovan luokan kiinnitys Ruudun tiimiin hänen syvällisen pesäpallotuntemuksensa ansiosta.






