KooKoon on varottava finaalissa Tapparaa vastaan inhimillisiä sudenkuoppia
KooKoolla on finaalisarjassa Tapparaa vastaan inhimillisiä sudenkuoppia. Timo Lehkonen avaa, mitä ne ovat.
Tappara lähtee lauantaina alkavaan Liigan loppuottelusarjaan KooKoota vastaan niukkana suosikkina ElmoTV:n jääkiekkoasiantuntija Timo Lehkosen papereissa.
”Tapparalla on hieman leveämpi ja parempi materiaali. Suurin ero tulee pakkien välillä. Tilanteen voisi kuvata siten, että KooKoon pakit ovat pelanneet Liigassa 2-3 vuotta, mutta Tapparan pakeilla on 2-3 mestaruutta”, Lehkonen sanoo.
”Tapparan pakeilla on kokemusta, mitä isojen pelien ja mestaruuksien voittaminen vaatii. KooKoon pakit ovat nousseet oikeastaan Jimi Suomea lukuun ottamatta A-junnujen ja Mestiksen kautta ja breikanneet sitten Liigassa. Intoa heiltä löytyy, mutta into ei korvaa kokemusta.”
”Myös hyökkäyskalustossa Tapparalla on pienen pieni etu puolellaan. Kolme kärkikenttää ja niiden sentterit ja ratkaisuvoima ovat isossa kuvassa samaa tasoa. Ero tulee neljännen sentterin ja koko neloskentän kautta. Justin Addamo on parempi sentteri kuin Akseli Mäkinen ja Addamon, Emil Sylvegårdin ja Pavel Ondrej’n nelonen on kokonaisuutena parempi kuin KooKoon nelonen.”
”Maalivahtien tilanne on sen sijaan mielenkiintoinen. Christian Heljanko torjui toissa kaudella Tapparalle mestaruuden ja on osoittanut olevansa voittava maalivahti.”
”Eetu Randelin on puolestaan kiertolaismaalivahti, joka pelasi toissa kaudella Tapparassa Heljankon kakkosena. Vaikka tässä onkin hieman mestari vastaan kisälli -asetelma, maalivahtien välisessä taistelussa en näe mitään eroa. Kumpikin pelasi erinomaisen runkosarjan ja jos sen perusteella jaettaisiin parhaalle maalivahdille myönnettävä Urpo Ylönen -palkinto, antaisin sen Randelinille.”
Punnukset tasan aitiossa
Lehkosen mukaan myös aitiossa punnukset ovat tasan.
”Rikard Gröborg on osoittanut olevansa raskaansarjan valmentaja, joka haluaa varmasti jättää Suomeen sellaisen muistikuvan, että hän voitti viimeisellä kaudellaan mestaruuden.”
”Jouko Myrrää on potkittu hänen urallaan päähän ja persuuksiin, mutta esimerkiksi potkut Ilveksestä kertoivat enemmän Ilveksen seuraorganisaation osaamattomuudesta kuin Myrrästä.”
”Myrrä tuntee pelin taktisesti ja hän on erittäin vaativa valmentaja, myös fyysisen valmennuksen suhteen. Myrrän osaaminen näkyy paitsi siinä, että KooKoo pelaa nyt finaaleissa, myös siinä, miten hän on kehittänyt ja rakentanut hieman Mestis-taustaisesta joukkueesta finaalijoukkueen.”
”KooKoon pelaajista vain Otto Paajasella on Suomen mestaruus, jonka hän voitti HPK:ssa 2019. Paajasella on iso rooli siinä, että tieto kovien pelien ja mestaruuksien voittamisen vaatimustasosta siirtyy KooKoon muille pelaajille.”
Taktista shakkia
Lehkonen odottaa finaalisarjasta taktisesti mielenkiintoista näytelmää.
”Molemmat pelaavat lähtökohtaisesti pohjoisamerikkalaista vauhtilätkää, mutta todennäköisesti kumpikin joukkue säätää pelaamistaan finaalisarjassa.”
”Tappara pelasi kolmessa ensimmäisessä ottelussa välieräsarjassa Ilvestä vastaan heikosti organisoitua ja epämääräistä jääkiekkoa, mutta sitten Grönborg muutti pelaamista. Tappara laittoi pelin rakenteet kuntoon, tiivisti pelaajien välit ja löi luukut kiinni – ja ottelusarja kääntyi Tapparalle.”
”Myös KooKoo muutti pelitapaansa SaiPa-sarjassa. Se alkoi pelata enemmän trappia ja lisäsi kaksivaiheisuutta, mitä kautta se pyrki paremmin kontrolloimaan pelin virtaa. Todennäköisesti KooKoo tekee samoin myös Tapparaa vastaan.”
”Taktisen taistelun mielenkiintoisuutta lisää se, mitä valmennukset tekevät otteluiden välillä? Miten he analysoivat vastustajan tekemistä ja miten omaa pelaamista ja oman tekemisen matsaamista vastustajan pelaamisen kanssa?”
”Finaalisarjassa edetään ottelu kerrallaan. Kun yksi ottelu on pelattu, sitten aletaan tehdä kotiläksyjä ja miettiä, mitä voidaan parantaa seuraavaan otteluun. Ja kun se on pelattu, alkaa taas sama prosessi.”
”Kotiläksyjen tekemisestä ei ole vara tinkiä yhtään. Luonnollisesti myös pelin sisällä valmennukset miettivät asioita koko ajan ja muuttavat pelaamista tarvittaessa pelin aikanakin.”
”En kuitenkaan näe valmennusten osaamisen välillä juurikaan eroja. Molemmat päävalmentajat ja valmennustiimit ovat tasonsa todistaneet ja molemmat tekevät varmasti kotiläksynsä viimeistä piirtoa myöten.”
Pienet suuret muuttujat
Lehkosen mukaan ottelusarjan sisällä voi olla muitakin muuttujia, jotka muuttavat ottelusarjan käsikirjoitusta.
”Hyvä esimerkki tällaisista pienistä suurista asioista oli Ilveksen Otto Latvalan kolmannessa ottelussa ottama tyhmä 5+20 minuutin jäähy. Tappara iski jäähyn aikana kaksi maalia ja ottelusarja heräsi samalla hetkellä eloon, vaikka hetkeä aiemmin kaikki oli pedattu siihen, että Ilves menee menojaan finaaliin.”
”Pelaajille korostetaan moneen, moneen kertaan jäähyttömyyttä ja totta kai pelaajat ymmärtävät jäähyttömyyden merkityksen itsekin. Kovissa paineissa ja tiukoissa väännöissä ote saattaa kuitenkin hetkeksi hieman herpaantua ja pahimmillaan käy, kuten Latvalan jäähyn kohdalla kävi.”
”Varmasti jäähyjä tulee ottelusarjassa. Ylivoimissa ei juurikaan ole eroa, mutta alivoimalla Tapparalla on kokeneemman pakiston kautta pieni etu puolellaan.”
”Varmasti joukkueissa mietitään myös vastustajan ihon alle pääsemistä. Joukkueissa ei ole kuitenkaan mitään superhiillostajia ehkä Tapparan Emil Sylvegårdia lukuun ottamatta. Ottelut ovat kuitenkin arvaamattomia ja joskus tilanne voi räjähtää suunnittelemattakin.”
Inhimilliset sudenkuopat
Lehkonen nostaa yhdeksi mahdolliseksi tekijäksi myös psykologiset tekijät ja inhimilliset sudenkuopat, joita ensimmäistä kertaa finaaleissa pelaava KooKoo kohtaa.
”Finaaliin pääseminen ja seurahistorian ensimmäinen mitali ovat KooKoolle ainutlaatuisia saavutuksia. Tällaisessa asetelmassa on riskinä, että niin pelaajien kuin seurankin maha on täyttynyt jo pelkästään finaaliin pääsemisestä. Aletaan ajatella ja puhua, että vaikka me häviäisimme finaalit, olemme silti pelanneet loistavan kauden.”
”Tällaisessa ilmapiirissä käy helposti, että ensimmäinen finaali nukutaan ja siihen KooKoolla ei ole tässä finaalisarjassa varaa.”
”Tapparalla ei ole samaa ongelmaa, sillä heille vain mestaruudella on merkitystä, muulla ei. Jos mestaruutta ei tule, silloin kaudesta jää suuhun pettynyt maku toisin kuin KooKoolla.”
”Finaaleissa pelaamisessa on muitakin saman tyyppisiä varottavia sudenkuoppia. Yksi sellainen on tilanteen rauhoittaminen pelaajien kannalta.”
”Kukaan läheisistä ja ystävistä ei kysele varmasti pahuuksissaan pelaajilta finaaleista tai soittele ilmaislippuja. Tällaisista viattomista asioista voi tulla kuitenkin pelaajien kannalta keskittymistä häiritsevä asia, joka heijastuu myös jäälle.”
”Siksi pelaajien olisi annettava elää kriittiset finaaliviikot omassa kuplassaan ja antaa heidän keskittyä vain ja ainoastaan finaaleihin.”
Etu Tapparalla
Kun Lehkonen laskee yhteen kaikki muuttujat, hän pitää Tapparaa finaaleissa ennakkosuosikkina.
”Vaikka lähestyn jääkiekkoa matemaattisten faktojen kautta, jääkiekossa on muitakin arvoja. Yksi niistä on osaamisen merkitys. En missään tapauksessa väheksy Tapparan osaamista, sillä se on pysynyt suomalaisen jääkiekon valtaistuimella yli 40 vuotta.”
”Se, miksi symppaan KooKoon tai SaiPan kaltaisia pienempiä seuroja, on, että niillä ei ole käytössään isoa shekkivihkoa, vaan kaikki on kiinni osaamisesta. Liigasta löytyy suuria seuroja, joissa luullaan, että osataan, mutta joissa osaaminen on oikeasti heikolla pohjalla.”
”KooKoon ja SaiPan kaltaisissa seuroissa osaaminen kaikilla seuraorganisaation tasoilla Liiga-joukkuetta ja sen valmennusta myöten on oltava huipputasoa, sillä ilman osaamista ne eivät taistelisi mestaruudesta ja mitaleista.”
Eli?
”Matemaattinen puoleni sanoo, että Tappara on finaalisarjassa suosikki aavistuksen paremman, leveämmän ja ennen kaikkea kovissa peleissä karaistuneen materiaalinsa ansiosta, mutta KooKoo ei ole kaukana.”
”Finaalisarja saattaa hyvinkin elää ja kääntyä kesken sarjan kummalle tahansa. Yksi väärässä kohtaa otettu jäähy, yhden tai kahden avainpelaajan loukkaantuminen tai pelikielto – mikä tahansa pieneltäkin näyttävä asia voi kääntää tuulensuunnan, kuten Ilveksen ja Tapparan välieräsarjassa nähtiin”, Lehkonen pohtii.
