Veikkausliiga-kaudelle on ennenaikaista soittaa tuomionpäivän pasuunaa
Veikkausliiga-kausi on saanut osakseen paikoin ankaraa kritiikkiä. Tuomionpäivän pasuunoiden soittaminen on kuitenkin ennenaikaista.
Paljon odotettu uusi Veikkausliiga-kausi on käynnistynyt ristiriitaisissa tunnelmissa. Viime kausi hurmasi monet katsojat ja asiantuntijat, ja loi vauhdikkaine otteluineen kuvan eteenpäin menneestä sarjasta.
Tämä kausi on sen sijaan tuomittu laajalti heikoksi ja epäonnistuneeksi. Muun muassa Aitio julkaisi perjantaina Jesse Saarisen artikkelin, jossa käytiin läpi Veikkausliigan ja koko tuotteen tämänhetkistä lamaa.
Jaan kyllä paljon Saarisen ajatuksia, mutta onko näille väitteille kuitenkaan muuta konkretiaa kuin pelin muuttuminen takaisin ’’ylitaktiseen’’ muodossa seisomiseen viime kauden aktiivisemmasta ja katsojien kannalta viihdyttävämmästä pelistä?
Onko mikään oikeasti muuttunut tai heikentynyt merkittävästi?
***
Itse sanoisin, että Veikkausliigan taso on aika ennallaan.
Veikkausliigaa on vuosia parjattu muun muassa matalatempoiseksi ja nyt yhden hiukan ’’paremman’’ kauden jälkeen ollaan yllättyneitä, kun peli ei olekaan ilotulitusta heti kauden alusta alkaen.
Kysymys Veikkausliigan tasosta on moniulotteinen.
Ensimmäinen tekijä on arvioida seurojen perustilannetta toimintaympäristön kautta.
Veikkausliiga-seurojen talous on tv-sopimuksen ansiosta viime vuosina hiukan kohentunut, mutta europeleissä menestyneitä seuroja lukuun ottamatta seurat toimivat edelleen taloudellisesti hyvin haastavassa ympäristössä ja pahimmillaan tv-raha on saanut seurat sekoilemaan vielä aiempaakin enemmän.
Myös tv-tuotannossa on kehittämistä, mutta niistä puutteista ei voi syyttää seuroja.
Olosuhteet ovat edelleen monella paikkakunnalla heikolla tasolla. Vasta kun liigapaikkakunnilta löytyy kunnon areenat, voidaan puhua sarjan kehittymisestä. Nyt tilanne on vielä isossa kuvassa ennallaan.
***
Nostaisin esille jälleen myös pelialustat ja sen, että suurin osa pelikentistä on nykyään tekonurmia. Veikkausliigassa on jos jonkinlaista mattoa ja kenttien pelattavuus on joillakin paikkakunnilla suorastaan surkea.
Emme edelleenkään halua Suomessa hyväksyä sitä faktaa, että tekonurmet kestävät heikosti Suomen ilmastoa. Pelialusta voi mennä heikkoon kuntoon jo 2-3 talvessa.
Uudet ympäristöystävällisemmät täyteaineet eivät ole korjanneet tilannetta millään lailla. Itse asiassa ne ovat ominaisuuksiltaan jopa huonompia kuin kumirouhekentät. Useilla kentillä käytössä oleva hiekkapohjainen täyteaine on tästä hyvä esimerkki.
Tekonurmella pelaaminen on muutenkin muuttanut peliä steriilimpään suuntaan. Jokainen voi käydä kokeilemassa liukutaklausta hiekkapohjaisella tekonurmella tai vaikka puuhakekentällä.
Tälläkin seikalla on negatiivinen vaikutus pelin tasoon, usein jopa iso.
***
Haasteet ulottuvat myös pelaajamateriaaleihin. Seurojen on edelleen vaikea rekrytoida haluamiaan pelaajia joulu-tammikuussa. Tilanne ei ole muuttunut yhtään paremmaksi, pikemminkin päinvastoin.
Ulkomaiset akatemiat rekrytoivat yhä enemmän nuoria pelaajia Suomesta nuorten maaotteluista ja jopa yksittäisistä sarjapeleistä. Veikkausliigaa ulkomaalaiset pelaaja-agentit ja kykyjenetsijät tulevat katsomaan yleensä vain, jos kentällä pelaa alle 20-vuotias lahjakkuus.
Pelaajarekrytoinnin ongelmien vuoksi seurojen on haastavaa koota joka vuosi uudelleen toimiva joukkue.
Tämä heijastuu yhtenä tekijänä siihen, miltä ottelut Veikkausliigassa näyttävät etenkin kausien alussa. Lieneekö siis sattumaa, että pääosin kotimaisista pelaajista koostuva AC Oulu on ollut yksi alkukauden valopilkuista?
***
Veikkausliiga-seurojen toimintaa ja mahdollisuuksia määrittäviin raameihin on lisättävä myös yhteiskunnalliset muutokset.
Nuoret käyttävät nykyään suuren osan päivästä älylaitteiden kimpussa ja vapaa-ajan liikkumisen ja harjoittelun määrät ovat romahtaneet. Tämän seurauksena urheilun pohjalla on vähemmän massaa, josta huippuja voisi seuloutua myös jalkapallokentille.
Tämä kehitys on todellinen uhka, joka voi tulevina vuosina laskea selvästi Veikkausliigan pelillistä tasoa.
***
Uhkakuvien vastapainoksi taivaanrannassa näkyy myös positiivisimpia muutoksia. Yksi tällainen on vedonlyöntimarkkinan avaaminen.
Veikkaus ei ole ollut suomalaisen yhteiskunnan kannalta sellainen hyväntekijä kuin on mainostettu. Jos Suomen tilannetta vertaa Ruotsista ja Tanskasta saatuihin lukemiin, Veikkauksen monopoli on aiheuttanut vuosien varrella Suomelle miljardivahingot verrattuna lisenssimarkkinaan.
Vedonlyöntimarkkinan avaaminen tulee todennäköisesti melko suuressa mittakaavassa kasvattamaan suomalaista urheilua samalla, kun se tuo muitakin mahdollisuuksia Suomeen.
Arviot vuoden 2027 markkinointi -ja sponsorikassasta ulkomaisilta vedonlyöntiyhtiöiltä pyörivät noin 200 miljoonan euron suuruusluokassa.
Veikkausliiga-seurat ymmärtävät vedonlyöntimarkkinan avaamisen liittyvät mahdollisuudet ja sen, että liigapaikan arvo tulee tämän kauden jälkeen merkittävästi nousemaan. Siksi tähän kauteen on monissa seuroissa lähdetty matalimmilla riskitasoilla ainoastaan sarjapaikan säilyttäminen mielessä.
***
Valmennuspuolella virta on vienyt Veikkausliigan parhaita valmentajia ja valmennusosaamista ulkomaille, ja esimerkiksi Mika Lehkosuo valmentaa U21-maajoukkuetta. Tälläkin on oma osuutensa Veikkausliigan tasoon. Meillä valmentajat valmentavat hyvin harvoin samassa seurassa useamman vuoden.
Alkukaudella on ollut leimallista, että Veikkausliigan kärkeen veikatut joukkueet ovat olleet monelle pettymys, osin ansaitusti.
Tässäkin kannattaa muistaa perspektiivi ja valmentajien suuri vaihtuvuus. Olisi ollut yllätys, jos esimerkiksi Joonas Rantanen olisi saanut HJK:ssa homman rokkaamaan totaalisesti muutamassa kuukaudessa.
Perjantainen 0–1-vierastappio TPS:lle pakottaa HJK:n pelaajat katsomaan entistä tarkemmin omaa peilikuvaansa. Pelaajien on oikeasti mietittävä, mitä HJK:n pelipaidan kantaminen merkitsee ja millaista työmäärää Suomen ykkösseurassa pelaaminen edellyttää pelaajilta.
HJK:n onneksi kausi on vielä nuori ja on todennäköistä, että Klubi tulee parantamaan peliään kauden edetessä.
Myös Vesa Vasaran valmentama Inter on saanut kritiikkiä tylsistä ja tehottomista otteistaan.
Inter on kuitenkin pelannut Vasaran joukkueille ominaista jalkapalloa, jossa vastustaja painetaan tai se menee itse vapaaehtoisesti kilpikonnapuolustukseen, jota turkulaiset yrittävät purkaa.
Myös Inter tulee jatkossa todennäköisesti voittamaan ison osan otteluistaan – olettaen, että esimerkiksi kärkipään pelaajat alkavat saada edes pallon haltuun läpiajotilanteissa.
Toki Vasaran joukkueella riittää parannettavaa vastustajan liikuttamisessa ja pelaajien liikkeissä selustaan. Nyt joukkue ajautuu liikaa pelaamaan käsipalloa laidasta toiseen vastustajan muodon ulkopuolella.
***
Sarjan tyvipäässä Gnistan on odotetusti ollut hankaluuksissa kovien tavoitteidensa ja hyökkäävän tyylinsä kanssa. Lopputulos on ollut vähän kaikkea siltä väliltä. Jää nähtäväksi, saako Jussi Leppälahti joukkueensa toimintaan tasalaatuisuutta.
Monen papereissa putoajaksi tuomittu TPS on hyvä esimerkki joukkueesta, jossa valmentaja näkee yhtä viikonloppua pitemmälle. Päävalmentaja Ivan Piñol on rakentanut joukkueelle selvän identiteetin useampaan asiaan, mikä on kannatellut sarjanousijaa alkukauden keskellä.
Toivottavasti Piñol ei luovu periaatteistaan missään vaiheessa ja TPS pyrkisi kehittämään toimintaansa pitkäjänteisesti kohti tuleviakin kausia.
HJK:n kaaduttua perjantaina Veritaksella TPS:stä on turha puhua enää alkukauden kuplana.
***
On totta, että Veikkausliigan pelillinen taso on heilahdellut kauden alussa, mutta uskallan pitää tätä enemmänkin olosuhteiden asettamana vuosikertavaihteluna kuin pelillisenä taantumana.
Se on varmaa, että Veikkausliiga on ison murroksen edessä ja vuonna 2027 saamme ensimaistiaiset, mitä tuleman pitää.
Tämän kauden yllä en soittaisi vielä tuomionpäivän pasuunaa, vaan odottaisin rauhassa pelin ja tilanteen kehittymistä. Veikkausliiga-kaudesta voi kehittyä vielä mielenkiintoinen näytelmä ja kuka tietää, vaikka saisimme kauden päätteeksi yllätysmestarin. Ainakin tie yllätysmestarille on auki.
Myöskään Veikkausliigan tulevaisuudesta en olisi huolestunut. Jos asiat osataan hoitaa ammattimaisesti, Veikkausliigasta voi kehittyä kasvavien resurssien myötä ja kunnon jalkapalloareenoineen vakavasti otettava jalkapallosarja.
Mikä lieneekään sarjan nimi siinä vaiheessa?
