MM-lupauksille armotta kyytiä – Tottenham yrittää palata huipulle hurjilla jättihankinnoilla
Tottenham on noussut Valioliigan siirtomarkkinoiden puheenaiheeksi. Jukka Rönkä avaa, mistä Pohjois-Lontoossa tulee ja mihin suuntaan.
Tottenham on noussut parissa viikossa yhdeksi Valioliigan siirtomarkkinoiden puheenaiheista. Jukka, mitä ihmettä Tottenhamissa tapahtuu?
Tottenham on tehnyt erittäin rajun ja aggressiivisen strategisen linjauksen, jonka tavoitteena on palauttaa usko Spursin tekemiseen ja nostaa se samalla pikavauhdilla yhdeksi Valioliigan kärkiseuroista.
Tottenham on jo nyt vahvistanut hankkineensa ilmaisilla siirroilla Andy Robertsonin Liverpoolista ja Marcos Senesin Bournemouthista sekä sen lisäksi toppari Jan Paul van Hecken 52 miljoonalla punnalla Brightonista.
Mutta tämä on vasta alkusoittoa. Tottenham neuvottelee parhaillaan Newcastlen Sandro Tonalin jättikaupasta. Spursin on väitetty päässeen Tonalin kanssa palkkaehdoista yhteisymmärrykseen ja myös seurat lähestyvät toisiaan 80-90 miljoonan punnan siirtosummasta.
Tottenham on neuvotellut myös Manchester Cityn laiturin Savinhon ja West Hamin keskikenttäpelaajan Mateus Fernandesin ostamisesta. Savinhon hinta liikkuisi noin 45-55 miljoonan punnan luokassa ja Fernandesin 60-70 miljoonan punnan luokassa.
Lisäksi Tottenhamin väitetty olevan kiinnostunut Liverpoolin Cody Gakposta sekä siltä varalta, jos Fernandes menisi Manchester Unitediin, myös Crystal Palacen Adam Whartonista. Lisäksi Tottenham etsii uutta kärkimiestä ja uutta ykkösmaalivahtia.
Tonalin, Savinhon ja Fernandesin kaupat eivät ole vielä maalissa – ja Whartonin ja Gakpon mahdolliset siirrot ovat vieläkin pidemmän siiman päässä.
Tottenham on kuitenkin tehnyt selväksi, mistä päin tulee ja miten voimakkaasti. Se on myös valmis maksamaan jopa ylihintaa pelaajista, koska tärkeintä on saada heidät.
Miten Tottenhamilla on rahaa mällätä tällä tavalla siirtomarkkinoilla?
Kysymys on toki rahasta, mutta ennen kaikkea siitä, mitä seurat voivat kuluttaa pysyäkseen Valioliigan kulurajoitusten puitteissa.
Tähän asti seurat ovat voineet ylittää jalkapallotoiminnan kautta hankkimansa tulot kolmen vuoden ajanjaksolla 105 miljoonalla punnalla. Ensi kaudesta alkaen laskentatapa muuttuu siten, että joukkueen kulut saavat olla maksimissaan 80 prosenttia jalkapallotoiminnan tuloista.
Tottenhamin limiittejä on mahdoton laskea – varsinkin, kun seuraava tilikausi ei ole edes alkanut.
Yleinen arvio on, että Tottenham voisi käyttää tänä kesänä rahaa uusien pelaajien hankkimiseen vajaat 300 miljoonaa puntaa ilman, että limiitit tulisivat vielä vastaan.
Summassa on huomioitava se, että pelaajahankinnat voidaan jyvittää jopa viidelle vuodelle eli vajaat 300 miljoonaa puntaa rasittaisivat yhtä kautta vain vajaat 60 miljoonaa puntaa. Tottenhamilla on toki pohjalla aiempien vuosien hankinnoista jyvitettyä ”siirtovelkaa” ensi kaudeksi noin 40 miljoonaa puntaa.
Pelaajamyynnit nostavat limiittejä, mutta seurat eivät halua vetää limiittejä tappiin asti, sillä jyvitykset tulevat vastaan tulevilla kausilla.
Joka tapauksessa Tottenham voi hyvinkin pistää haisemaan – pelaajamyynnit mukaan lukien – tänä kesänä sellaiset 300-350 miljoonaa puntaa. Sen yli mentäessä mittarit alkaisivat näyttää punaista, mutta kattila ei kuitenkaan vielä silloinkaan räjähdä käsiin.
Sanoit, että Tottenham on tehnyt rajun ja aggressiivisen linjauksen siirtomarkkinoilla. Mitä tarkoitit?
Ensinnäkin sitä, että Tottenham käyttää joukkueen vahvistamiseen tulevan kauden tuloihin nähden jättiläismäisen kovia summia.
Jos Tottenham saa oikeasti maaliin Tonalin, Fernandesin ja Savinhon tasoisia hankintoja, silloin on pakko tehdä myös tulosta. Tottenham ei pelaa ensi kaudella lainkaan eurokentillä, mikä tietää Mestarien liigassa pelaaviin Valioliigaan seuroihin nähden 100-150 miljoonaa puntaa pienempiä tuloja.
Tottenhamissa on laskettu, että ensi kausi kestää tällaisen kulutuksen, mutta miten hyvin Spurs kestäisi sen, ettei se selviytyisi myöskään kaudeksi 2027-2028 Mestarien liigaan?
Toinen raju linjaus on se, että Tottenham pyyhkii nyt lattiaa sillä strategialla, että se on hankkinut viime vuosina useita äärimmäisen kovan luokan nuoria lupauksia.
Kroatian MM-kisajoukkueessa pelaavaa 19-vuotiasta Luka Vuškovićia pidetään yhtenä Euroopan lupaavimmista toppareista. Hän pelasi loistokauden lainalla HSV:ssä ja Vušković valittiin kauden päätteeksi Bundesliigan vuoden tähtimiehistöön. Nyt Vušković on kuitenkin siirtymässä Brightoniin, koska hän ei kuulu uuden päävalmentajan Roberto De Zerbin suunnitelmiin.
Myös toinen MM-lupaus, Ruotsin maajoukkueessa pelaava Lucas Bergvall on saamassa samalla tavalla kyytiä. The Athleticin David Ornstein uutisoi sunnuntaina, että Bergvall on ilmoittanut hakevansa kesällä uutta seuraa, koska tie Tottenhamissa on käytännössä tukossa.
On myös vaikea nähdä, mikä olisi toissa kesänä 40 miljoonalla punnalla hankitun 20-vuotiaan Archie Grayn rooli De Zerbin palapelissä ainakaan tulevalla kaudella, vaikkei Tottenham päästäisikään Grayta lähtemään.
Tällainen muutos seuran strategiassa on todella rankka peliliike. Ensin satsataan rajusti nuoriin lupauksiin ja lähdetään rakentamaan koko seuran tulevaisuutta heidän ympärilleen, ja sitten yhtäkkiä päätetään, ettei tässä jäädä odottamaan tulevaisuutta vaan joukkueeseen hankintaan jättikaupoilla valmiita huippuluokan tähtiä.
Onko Tottenhamin strategian muuttamisessa järkeä?
Se on hyvä kysymys, johon vain aika voi vastata.
Hyvää tässä asiassa on se, että Tottenham on antanut selkeästi vallan nyt päävalmentajalleen. Tottenham oli edellisen puheenjohtajan Daniel Levyn aikana kuuluisa siitä, että Levy sorkki siirtoja yli ja ohi valmentajien. Spurs myi ja osti Levyn aikana lukuisia sellaisia pelaajia, joita valmentajat eivät olisi halunneet myydä tai ostaa.
Nyt sitten mennään De Zerbin linjalla. Hän on saanut rahaa ja sellaisen mahdollisuuden, jota harva valmentaja saa.
Vaikka nykyinen malli on parannus aiempaan aikaan, on kuitenkin hyvä kysymys, onko De Zerbille annettu liian paljon valtaa. Esimerkiksi näihin nuoriin lupauksiin satsaaminen oli seuran tekemä strateginen päätös ja De Zerbi sai skipata sen sormiaan napsauttamalla.
Tottenham neuvotteli kevään aikanaan useaan otteeseen Borussia Dortmundissa mainetta niittäneen Sebastian Kehlin palkkaamisesta seuran uudeksi urheilujohtajaksi. Kehl kuitenkin hylkäsi Tottenhamin tarjouksen pitkälti juuri siksi, että hänen mielestään De Zerbille oli annettu liian paljon valtaa, minkä lisäksi hän oli eri mieltä Spursin tulevaisuuden strategiasta. Kehl ei uskonut oikopolkuun, vaan pidempään prosessiin.
De Zerbi sai kuitenkin tahtonsa läpi ja nyt Tottenham yrittää oikaista huipulle saman tien rahan voimalla. Samalla De Zerbi pisti päänsä pölkylle. Jos tuloksia ei tule, pakopaikkaa ei ole.
Joko tiedetään, ketä Tottenham myy kesällä?
Yves Bissouman, Guglielmo Vicarion ja Pape Matar Sarrin kaltaisen kuolleen puuston ja Vuškovićin ja Bergvallin kaltaisten nuorten lupausten lisäksi kalleimmat myynnit ovat todennäköisimmin Cristian Romero ja Dominic Solanke. On vaikea nähdä, että myöskään Richarlisonin, Radu Drăgușin ja Mathys Telin kaltaisilla pelaajilla olisi tulevaisuutta. Tonalin tasoisten kauppojen saaminen maaliin saattaisi vaikuttaa myös siihen, lunastaako Tottenham João Palinhaa ja riittääkö majatalossa tilaa myös Conor Gallagherille.
Paljon riippuu siitä, ketä Tottenham saa hankittua ja ketä se sen jälkeen voi muuttaa rahaksi.
