Cristiano Ronaldon ja Lionel Messin hyysääminen on jalkapallon mahdollistamaa itsepetosta
Jos Usain Bolt olisi kaksi sekuntia muita hitaampi 100 metrillä, sanoisimmeko, että hän saa itse päättää osallistumisestaan Los Angelesin kesäolympialaisiin 2028?
Jalkapallon MM-kisoissa on noussut esille mielenkiintoinen filosofinen kysymys: Pitäisikö Lionel Messin ja Cristiano Ronaldon kaltaisia ikonisia pelaajia käsitellä erikoistapauksina?
Ronaldon kohdalla se olisi tarkoittanut raaimmillaan kysymystä, olisiko häntä pitänyt valita edes Portugalin MM-kisajoukkueeseen, puhumattakaan, että hän olisi enää pelannut joukkueen avauksessa näissä kisoissa?
Messi on pelipaikkansa Argentiinan avauksessa ansainnut, mutta miksi hänen annetaan edelleen laukoa joukkueen rangaistuspotkut, vaikka jokainen jalkapalloa seuraava tässä maailmassa tietää, että Messi on rangaistuspotkujen laukojana huippupelaajaksi likimain luokaton?
Pitäisikö jonkun tohtia sanoa Messille, että sinä et ammu yhtään rankkaria näissä kisoissa vai pitäisikö hänen antaa itse päättää asia, kuten esimerkiksi entinen Huuhkaja-tähti Mika Nurmela Ylen studiossa totesi.
***
Vaikka Messin ja Ronaldon saavutukset jalkapalloilijoina ovat ainutlaatuisia, kysymys heidän hyysäämisessään on silti itsepetoksesta. Siitä, että jalkapallo on pelinä urheilua, jossa syy- ja seuraussuhteiden mittaaminen ei ole aukotonta.
Jokainen voi huoletta sanoa, että Ronaldon peluuttaminen Portugalin otteluissa oli täysin perusteltua – ja jokainen voi yhtä huoletta väittää, että esimerkiksi Gonçalo Ramosin peluuttaminen Ronaldon paikalla olisi tehnyt Portugalista paremman joukkueen näissä kisoissa.
Messi on epäonnistunut näissä MM-kisoissa jo kahdesti rangaistuspotkussa, mutta Messin epäonnistumisia voidaan puolustaa sillä, että rangaistuspotkuista onnistuu keskimäärin vain 78 prosenttia.
Jos siis Messi onnistuu kahdeksassa seuraavassa rankkarissaan, hän on silloin keskimääräinen rankkareiden vetäjä. Ei siis hyvä tai huippuhyvä, kuten muussa tekemisessään, mutta perusvetäjä kuitenkin.
***
Messin ja Ronaldon kaltaiset urheilijat ovat ansainneet meidän kaikkien arvostuksen ja heitä kuuluukin kunnioittaa. Kysymys on vain siitä, mitä arvostaminen ja kunnioittaminen tarkoittavat käytännössä.
Messi täytti kesäkuussa 39 vuotta. Myös eräs toinen maaginen urheilija on tällä hetkellä 39-vuotias – kaikkien aikojen yleisurheilija Usain Bolt.
Bolt voitti urallaan kahdeksan olympiakultaa, yksitoista maailmanmestaruutta ja hänen hallussaan on edelleen 100 ja 200 metrin sekä 4×100 metrin viestin maailmanennätykset.
Bolt on kiistatta yleisurheilun messi, mutta mitä tapahtuisi, jos hän haluaisi juosta Jamaikan pikaviestijoukkueessa vielä kahden vuoden päästä Los Angelesin olympialaisissa?
Sanoisimmeko me silloinkin, että hän saa päättää itse sen asian?
Emme sanoisi, koska kello sanoisi, että Boltin juokseminen pikaviestijoukkueessa tarkoittaisi Jamaikan viestijoukkueen matkan päättymistä jo alkuerissä?
***
Mikä on siis se pienen pieni ero, että Boltille ei annettaisi samanlaista mahdollisuutta kuin Messille ja Ronaldolle?
Vastaus on tyly: koska kello on lahjomaton, mutta ihmismieli ja silmä eivät.
Bolton todennäköinen hitaus kesällä 2028 voidaan todistaa täysin vesitiiviisti kellolla, mutta millä esimerkiksi Ronaldon negatiivinen vaikutus Portugalin pelaamiseen voidaan mitata ja todistaa aukottomasti?
Jalkapallossa voidaan valtava määrä asioita todistaa datan avulla, mutta ei kaikkea. Siksi Ronaldon arvioimisessa Portugalin pelaamiseen jää aina harmaa vyöhyke, jossa totuudesta ei ole vain yhtä versiota.
Jos Ronaldon pelaaminen voitaisiin mitata samalla tavalla kellolla tai muulla yhtä täysin ehdottomalla tavalla kuin Boltin nopeus, olisiko Ronaldoa edes valittu Portugalin MM-kisamiehistöön?
Tuskin olisi.
