Tiistaina alkava jääkiekon Liiga-kausi on ristitty Superkaudeksi.

Nimityksen ymmärtää, sillä Liigassa pelaa tällä kaudella peräti 17 seuraa. Mestiksessä kakkoseksi sijoittunut Imatran Ketteräkin olisi halunnut mukaan karkeloihin, mutta sen lisenssianomus torpattiin.

Superkauden hohtoa lisää se, että ristiriitaista kiimaa herättävä Jokerit palaa Liiga-jäille ensimmäisen kerran sitten kauden 2013–2014, jonka jälkeen Jokerit siirtyi pelaamaan KHL:ään.

***

Urheilun syvimpään olemukseen kuuluu, että kysymys on voittamisesta. On toki, mutta tällä kaudella Liigassa pelataan paljon suuremmista asioista kuin siitä, mikä seura juhlii kauden päätteeksi Suomen mestaruutta.

KooKoon mestaruudessa voisi olla jotain ainutlaatuista, ehkä jopa Ilveksenkin, mutta jos Tappara vie jälleen mestaruuden, harva osaisi sanoa lonkalta, kuinka mones mestaruus se olisi Tapparalle 2000-luvulla – tai edes 2020-luvulla.

Tämän kauden suurimmat panokset eivät ole mestaruustaistelussa, vaan toisessa päässä taulukkoa.

Liiga jaetaan tämän kauden jälkeen kahtia, A- ja B-liigaan. A-liigaan selviytyy tämän kauden 14 parasta seuraa, mutta kolmea heikointa odottaa tyly kohtalo – ne pelaavat ensi kaudella B-liigassa.

B-liigaa voidaan kutsua liigaksi, sillä se kuuluu samaan Liiga-organisaatioon kuin A-liigakin. Ongelma on kuitenkin siinä, mille B-liiga ihmisten ja yhteistyökumppaneiden suussa maistuu?

Onko se lähellekään Liiga-tuotetta vai maistuuko se samalle, jolle toiseksi korkein sarjataso maistuu – nimestä riippumatta?

Kysymys on oleellinen, sillä kolmen seuran kohdalla ei puhuta Superkaudesta, vaan kohtalon kaudesta.

Yhden kauden poissa suurimmista ja kauneimmista parrasvaloista vakiintunut Liiga-seura voi kestää, mutta tämän kauden kolmesta putoajasta kahdella seuralla kysymys ei ole yhdestä kaudesta, sillä kauden 2027-2028 päätteeksi B-liigasta nousee A-liigaan vain yksi seura.

Kaksi tämän kauden päätteeksi putoavaa seuraa jää varmasti pyörimään sarjaa alemmaksi pidemmäksi aikaa, jopa pysyvästi.

Kaiken lisäksi suurissa liigaseuroissa on kova paine karsia seurojen määrää vieläkin rajummalla kädellä. Ennen viime syksyä päätettyä uudistusta esillä olivat 10+10 ja 12+10-mallit ja monet pitivät nyt voimassa olevaa 14+10-mallia nahkaisena kompromissina. Liiga päättikin tarkastaa joukkuemäärää jo 2–3 vuoden sisällä.

***

Tämän ja tulevien kausien varsinainen kysymys Liigassa on se, mitä tapahtuu niillä paikkakunnilla, jotka eivät mahdu jatkossa A-liigaan ja pääse kiinni sen rahoihin?

Jukurit on ennakkoveikkailuissa tämän kauden suurin putoajaehdokas. Monissa papereissa putoajaksi on ennakoitu myös Vaasan Sportia.

Jukurit ja Sport on helppo mieltää B-liigan joukkueiksi myös siksi, että ne molemmat nousivat Liigaan vasta 2010-luvun laajennusten yhteydessä. Henki on ollut jopa hieman sellainen, että niiden olisi parempi pelatakin B-liigassa.

Ehkä olisi, ehkä ei – mutta varsinainen haaste on siinä, mitä tapahtuisi, jos Liigasta putoaisi B-liigaan ja jäisi sinne joku perinteisempi seura?

Miten toiseksi korkeimmalla sarjatasolla pelaaminen uppoaisi esimerkiksi hämeenlinnalaisille, porilaisille, lahtelaisille tai kuopiolaisille kiekkofanaatikoille? Tuuletettaisiinko Rinkelinmäellä, Isomäellä, Lahen hallissa tai Niiralan montussa yhtä villisti voittoja vaikkapa Keuruun Pallosta tai edes Iisalmen Peli-Karhuista kuin voittoja HIFK:sta tai Jokereista?

Dilemmaa lisää kornilla tavalla pienempien seurojen ajama 14+10-malli. Malli parantaa seurojen mahdollisuuksia säilyttää paikka A-liigassa, mutta malli vähentää samalla B-liigan vetovoimaa.

Esimerkiksi 12+12-mallissa ensi kaudella ja myös seuraavilla kausilla B-liigassa voisi hyvinkin pelata HIFK:n, Kärppien ja TPS:n kaltaisia megakiinnostavia jättiläisiä. B-liigassa pelaaminen olisi varmasti kova paikka jättiseuroille, mutta samalla B-liigan kiinnostus- ja painoarvo olisivat eri luokkaa.

***

Liigan sulkemista on pidetty yhtenä suomalaisen jääkiekon surkeimmista päätöksistä. Kovin juhlava päätös ei ollut myöskään Liigan laajentaminen 2010-luvulla.

Nyt toteutettavassa Liigan uudelleen organisoimisessa kysymys on Liigan avaamisen lisäksi pitkälti Liigan laajentamispäätöksen seurauksien korjaamisesta – siitä, että Liigan laajentaminen 16 seuran sarjaksi oli susi jo syntyessään.

Kukaan ei voi pyyhkiä Liigaan 2010-luvulla nostettujen seurojen historiasta ja muistista laajennuksen seurauksena tulleita Liiga-vuosia ja niiden muistoja, mutta nyt ollaan tilanteessa, jossa ei saada mitään lisää, vaan ainoastaan menetetään se, mistä on saatu vuosikausia nauttia.

Kun Liiga avataan, se palauttaa suomalaiseen seurajääkiekon huipulle terveen kilpailun. Tästä eteenpäin korostuvat osaaminen ja osaamattomuus, mikä on pohjaverenä ainoa oikea ainoa veren muoto.

Tässä saumassa, jossa Liiga joudutaan aiempien surkeiden päätösten seurauksena korjaamaan väkivalloin, riskit ovat kuitenkin suuret. Pahimmillaan joku vakiintunut tai nousussa oleva jääkiekkokaupunki voi näivettyä, mutta se on silti pieni hinta siitä, että sarjajääkiekon rakenteet saadaan viimeinkin terveiksi.

Jääkiekossa nähdään vuorenvarmasti jatkossakin taloudellisissa vaikeuksissa olevia seuroja, mutta nyt sentään veri kiertää eikä seiso.