KuPS:in putoaminen Veikkausliigan mestaruustaistelusta syksyn aikana on ollut viime viikkojen suuri puheenaihe.  Kuopiolaiset olivat sarjataulukossa pitkään tasapainissa HJK:n kanssa, kunnes Klubi karkasi omille teilleen. Veikkausliigan torstainen päätös päättää kausi koronakriisin vuoksi runkosarjaan sinetöi lopullisesti HJK:n mestaruuden.

Vielä muutama viikko sitten KuPSilla oli mestaruus omissa käsissään. Sitten tuli kolme tappiota putkeen, ja HJK nousi kärkeen eikä sieltä enää tipu.

KuPSin notkahdusta on selitelty bensan loppumisella, heikolla vireellä, pelaajien väsymisellä ja ties millä.

Ydin löytyy kuitenkin pelin organisoinnin laadusta ja sen kehittymisestä kauden aikana. Siinä KuPS jäi muista kärkiseuroista, HJK:sta, FC Interistä ja FC Hongasta, jälkeen.

Kyse ei ole vireestä, kyse on laadusta.

Kuokkaan kärkiseuroja vastaan

Otetaan esimerkiksi KuPSin taannoinen kotiottelu Honkaa vastaan, joka KuPS hävisi 2–0.

Näyttikö KuPSin pelaaminen siltä, että siltä olisi bensa loppu tai pelaajat olisivat totaalisen puhki?

Ei. Kentällä oli melko ”energinen” ja vauhdikas KuPS, mutta silti joukkue hävisi ja jäi nollille. Täsmällisesti pelinsä jäsennellyttä Honkaa vastaan olisi tarvittu muutakin kuin korkeaa intensiteettiä.

Honka oli tehnyt kotiläksynsä ja tiesi tasan tarkkaan, mitä tehdä kentällä ja miten vastata KuPSin pelin leimallisuuksiin. Esimerkiksi KuPSin aggressiivisen prässin Honka ohitti useita kertoja tarkoituksenmukaisella syöttöpelaamisella, jossa eri skenaariot oli huomioitu ja kenttä täytetty tarkasti.

Usein Honka myös ikään kuin houkutteli KuPSia prässäämään ja sen jälkeen juoksutti vastustajaansa.

Tuli myös tilanteita, kun Honka menetti pallon KuPSin prässin alla. Niin käy, jos prässin haluaa purkaa. Honka oli valmistautunut niihin tilanteenvaihtoihin. Se esimerkiksi puolusti oman rangaistusalueensa erittäin tarkasti, mikä oli myös yksi ratkaiseva tekijä siinä, että KuPS ei ottelussa tehnyt maaliakaan.

Honka oli organisoinut myös tilanteet, jolloin se joutui avaamaan pidemmällä syötöllä. Kohde oli Mac Kandji, jonka ympärille oli luotu erilaisia mekanismeja, kuinka peliä hänen kauttaan jatketaan.

KuPSin saldo sarjan muuta kärkijoukkueita, Interiä, Honkaa ja HJK:ta vastaan, ei ole häävi. Kuopiolaiset voittivat alkukaudella kerran Interin kotonaan. Tasapelit kerran HJK:ta ja kerran Honkaa vastaan. Tappiot kertaalleen niin Interiä, Honkaa kuin HJK:ta vastaan.

Kuuden pelin saldo on viisi pistettä, kun tarjolla oli 18 pistetttä. Niissä peleissä, joissa olisi ollut elintärkeää napata pisteitä, KuPS on ollut korkeintaan keskinkertainen.

Selitys löytyy pitkälti pelistä. HJK, Honka ja Inter ovat Veikkausliigan täsmällisimmin organisoituja joukkueita, jotka tiesivät, miten KuPSin vahvuudet saa syötyä pois.

Kolmen joukkueen pelaaminen kehittyi kauden aikana, KuPSin ei. HJK, Honka ja Inter ovat voittaneet kauden ratkaisuhetkillä, KuPS ei.

Sitten, kun KuPSin kaltaisella juoksujoukkueella lähtee rullaamaan heikosti, ei ole mihin tarrautua, koska pelin periaatetaso on löyhä. Viimeisin tappio – se, joka sinetöi mestaruuden HJK:lle – FC Hakaa vastaan oli seuraus.

Esimerkiksi pelin rakentelun, negatiivisten tilanteenvaihtojen sekä selustan ja rangaistusalueen puolustamisen täsmätason puute kostautui niin Honkaa kuin Hakaa vastaan.

HJK kehittyi

Mestaruus menee ansaitusti Helsinkiin, vaikka HJK:kin on kauden aikana muutamaan otteeseen kompastellut. Esimerkiksi romahdus TPS:ää vastaan kotona oli nolo.

Päävalmentaja Toni Koskelan peliprosessi on ollut riittävän looginen ja johdonmukainen, ja epäonnistumisista on otettu opiksi.

Hyvä esimerkki on se, miten HJK sääteli pelaamistaan kahdessa Stadin derbyssä.

Ensimmäisessä, jonka HJK hävisi 4–3, sinivalkoiset eivät olleet riittävän korkeassa valmiudessa negatiivisiin tilanteenvaihtoihin. HJK hyökkäsi aavistuksen liian korkealla riskillä ja volyymilla suhteessa HIFK:n kykyyn iskeä vastaan. Lisäksi tilanteenvaihtoroolit olivat epäselvät.

HIFK otti tilanteesta kaiken hyödyn irti.

Toisen derbyn HJK klaarasi tyylikkäästi 3–0. HJK:n pelaamista manattiin puoliajalla, kun tilanne oli 0–0, eikä HJK luonut vielä mitään erityisen vaarallista.

Kyse ei ollut varsinaisesti siitä, että HJK olisi ollut huono, vaan siitä, että sen pelisuunnitelma oli kontrolloida palloa varmemmin ja hakea etenemisiin korkeampaa laatua kuin aiemmassa derbyssä sekä pitää yllä hyvää kenttätasapainoa pallonhallintavaiheessa. Tällöin HIFK:n vaaralliset vastaiskut saatiin minimiin, ja HJK pystyi pallonhallinnalla määräämään pelin kulkua.

Jauhaminen toi palkinnon, ja HJK iski toisella jaksolla kolme osumaa.

Yleisesti HJK:n kyky hienosäätää pelaamistaan ja ryhmitystään pelien välillä ja jopa pelien sisällä ilman, että se merkittävästi vaikuttaisi pelaamisen tehokkuuteen, on ollut yksi avaintekijöistä HJK:n menestyksekkäässä kaudessa.

HJK on kyennyt sulavasti siirtymään pelien sisällä esimerkiksi kahden kärjen taktiikkaan, ja joukkueella on ollut selvät mallit, miten tässä ryhmityksessä pelataan.

Pohja on kuitenkin se, että HJK:lla on ollut alusta asti selkeä visio ja periaatetaso omassa pelaamisessaan. Se on pyrkinyt luomaan pallon yläpuolelle etutilanteita ja siten priorisoimaan aiempaa voimakkaammin etenemistä.

Hyvien pelaajien säestämänä HJK on pystynyt uhkaamaan vastustajaa niin puolustuslinjan edestä kuin takaa.

Siihen päälle laadukkaasti organisoidut puolustuspelin vaiheet, tilanteenvaihdot ja erikoistilanteet – HJK on mestaruutensa ansainnut.

 

Elmo on UUDISTUNUT! Toimi nopeasti ja tilaa Elmo edulliseen tarjoushintaan 4 kk 35 e  

– saat laadukasta luettavaa kotiin kannettuna joka kuukausi. Tai lue uusin lehti Lehtikuussa.