Alisa Vainio juoksi sensaatiomaiseen voittoon Birminghamin Euroopan mestaruuskisojen maratonilla sunnuntaina.

Vainio oli kisassa käsittämättömän ylivoimainen, sillä hän voitti EM-kultaa lähes viiden minuutin erolla. Vainion aika 2.22,26 on uusi EM-kisaennätys.

Vainion jälkeen EM-hopeaa voitti Unkarin Lili Anna Vindics-Tóth, joka hävisi Vainiolle 3 minuuttia 55 sekuntia. Kisan kolmas oli Ison-Britannian Abbie Donnelly, joka hävisi hopean 12 sekunnilla.

Vainio karkasi muilta juoksijoilta heti kisan alussa. Vain saksalainen Fabine Köningstein yritti pysyä Vainion vauhdissa mukana, mutta hänkin putosi suomalaisen vauhdista ensimmäisen kilometrin aikana.

Vainion alkuvauhti oli niin hurjaa, että se sai Ylen kommentaattorin, entisen huippujuoksijan Janne Ukonmaanahon epäilemään, pitääkö Vainion ensimmäisen kilometrin väliaika edes paikkaansa.

Vainion väliaika viiden kilometrin kohdalla oli 17.11, mikä olisi ennakoinut Vainion omissa nimissä olevan Suomen ennätyksen alittumista viidellä minuutilla. Vauhdin käsittämättömyyttä lisäsi se, että Birminghamin maratonreittiä on pidetty erittäin haastavana 670 metrin nousujen ja lukuisten 90 asteen mutkien vuoksi.

”Voiko tuo aika pitää paikkaansa?”, Ukonmaanaho ihmetteli, mutta vastasi lopulta, että onhan se pakko pitää.

Vainion valmentaja, reitin varrella haastateltu Jarmo Viskari oli varovainen Ylelle esittämissä arvioissaan Vainion alkuvauhdista.

”Ilmeisesti Alisa tuntee olonsa hyväksi”, Viskari totesi lyhyesti.

Vainion ero muihin juoksijoihin kasvoi tasaisesti koko ajan. 10 kilometrin kohdalla pääjoukko oli jäänyt Vainiosta reilun minuutin päähän. Vaikka Vainion vauhti rauhoittuikin kisan edetessä, hän johti 25 kilometrin kolmen ja puolen minuutin erolla kisan kakkoseen ja viittä kilometriä myöhemmin jo yli neljällä minuutilla. 35 kilometrin kohdalla eroa muihin oli jo neljä ja puoli minuuttia.

Vainio myönsi maalissa luulleensa, että kisaa olisi ollut vielä kierros jäljellä, mutta se ei häntä hidastanut.

”Ajattelin juosta rennosti ja että jokainen kilometri, joka on kova, on minulle hyvä. Kun kukaan ei lähtenyt mukaan, juoksin vain rennosti. Olin varma voitosta vasta maaliviivan ylitettyäni, sillä ajattelin, tuleeko sieltä vielä joku rottakirillä ohi”, Vainio tilitti Ylen haastattelussa.

Vainio myönsi, että hänen kulkemansa matka Euroopan mestariksi on ollut pitkä. Hän halusikin omistaa voittonsa perheelleen ja valmentaja Jarmo Viskarille.

”Minulle merkitsi tosi paljon, että he kaikki olivat katsomassa kisaa. He ovat eläneet päivittäistä arkea ja nähneet, mikä työmäärä tämän takana. Heidän tukensa ylä- ja alamäissä on ollut käsittämätöntä ja arvostettavaa”, Vainio sanoi.

Lappeenrannan Urheilu-Miehiä edustava 28-vuotias Vainio nousi otsikoihin vuonna 2015 lapsitähtenä. Hän voitti 17-vuotiaana Kalevan kisoissa 10 000 metrin Suomen mestaruuden ja otti 5000 metrillä SM-hopeaa. Samana vuonna Vainio juoksi uransa ensimmäisen maratoninsa. Hänen aikansa 2.33,24 alitti Rion vuoden 2016 olympialaisten karsintarajan, mutta Vainio oli sääntöjen mukaan liian nuori ja hän joutui jättämään olympialaiset väliin.

Lupaavan alun jälkeen Vainion urakiito alkoi hyytyä, mitä vauhdittivat erilaiset vaikeudet ja loukkaantumiset. Vainio palasi kuitenkin näyttävästi parrasvaloihin viime vuoden MM-kisoissa Tokiossa, jossa hän sijoittui parhaana eurooppalaisena juoksijana maratonilla viidenneksi.

Tällä kaudella Vainio ei enää esittelyjä yleisurheilukentillä ole tarvinnut. Hän juoksi helmikuussa Sevillan maratonilla uuden Suomen ennätyksen, 2.20.39. Aika oli Euroopan vuoden kärkiaika ja Vainiota pidettiin yhtenä EM-kisojen suurimmista ennakkosuosikeista omassa lajissaan. Esimerkiksi Veikkaus tarjosi Vainion voittokertoimeksi 1,08, joka on ennätyksellisen alhainen.

Vainion voittama maratonkulta oli Suomen ensimmäinen maratonin arvokisamitali 24 vuoteen. Edellisen maratonin Euroopan mestaruuden toi Janne Holmén, joka otti yllätyskultaa Münchenin EM-kisoissa 2002.

Vainion ja Holménin lisäksi suomalaisjuoksijoista maratonin Euroopan mestaruuden ovat voittaneet Mikko Hietanen (1946) ja Veikko Karvonen (1954). Lisäksi Hannes Kolehmainen voitti maratonin olympiakultaa 1920 ja Albin Stenroos vuonna 1924.