Palloliitto vahvisti tiistaina tiedotteessaan, että Helmarien päävalmentaja Anna Signeul on erotettu.

Anteeksi, sopimus on siis purettu yhteisymmärryksessä.

Vitsit sikseen, asiahan oli selvä jo EM-kisojen aikana, mitä tässä näytelmässä tulee tapahtumaan, kun kohu Signeulin johtamismenetelmien ympärillä kiehui yli äyräiden. Vaikka ero hoidettiin ulospäin nätisti, olen aika varma, että ei tässä kovin lämpimissä väleissä heippoja sanottu.

Joka tapauksessa päätös oli oikea pelkästään jo urheilullisten perusteiden takia. Palloliitto on jälleen uuden valmentajarekrytoinnin edessä. Signeulia tuuraa syksyyn saakka hyvää tyttöjen U17-maajoukkueessa tehnyt Marko Saloranta. Hän kuulostaa hyvältä vaihtoehdolta myös Signeulin pysyväksi korvaajaksi.

***

Valmentajan erottaminen nähdään usein ratkaisuina erilaisiin ongelmiin. Todellisuudessa se on kuitenkin vain toinen puoli yhtälöstä. Toinen puoli, mistä löytyy seuraaja ja millainen hän on. Signeulia voidaan perustellusti arvostella monesta asiasta, mutta hän asettanut riman tietylle tasolle – ja jos tuo taso voidaan ylittää tai alittaa riippuen siitä, miten hyvin Signeulin seuraajan valinnassa onnistutaan.

Palloliiton on muutenkin mietittävä todella tarkasti, kenet Signeulin seuraajaksi palkataan. Helmareiden päävalmentaja on yksi niistä avainpositioista, jotka määrittelevät suomalaisen naisjalkapalloilijoiden arkea ja sitä, millaisia oppeja heille jaetaan.

Palloliiton haasteena on, onnistutaanko Helmareihin palkkaamaan valmentaja, joka pitää Suomen kiinni kehityksessä, tuntee suomalaiset pelaajat ja tekee muutakin kuin vetää maajoukkuetapahtumat vai haetaanko ulkomailta joku tutun tuttu ja toivotaan, että kävisi tuuri?

Pelaajistossa tuntuu olevan hyvää innokkuutta oppia uutta ja halua kehittyä. Lisäksi Helmareita kohti on kasvamassa useita lupaavia nuoria pelaajia. Tästäkin syystä tulevalla päävalmentajalla on iso rooli siinä, mihin suuntaan Helmarit lähtee.

Helmareissa on sama lähtötilanne kuin Huuhkajissa ja yleisesti suomalaisessa jalkapallossa. Suomella ei ole käytössään Euroopan tai maailman parhaat pelaajat, mutta meillä on hyviä pelaajia, jotka pystyvät pelaamaan hyvää jalkapalloa kansainvälisellä tasolla, mikäli valmennus ja organisaatio ovat kunnossa.

Lähtötilanne korostaa valmentajan merkitystä. Onko hän sellainen osaaja ja tekijä, jonka avulla materiaalivajetta kurotaan kiinni vai venyykö se entisestään.

Syksyn jälkeen olemme viisaampia, missä Helmarit menee. Ensimmäinen askel olisi löytää ja kartoittaa Helmareiden seuraavaksi päävalmentajaksi mahdollisimman monta hyvää vaihtoehtoa – ja sitten valita ehdokkaista paras.