Leijonien yksi mielenkiintoisimmista pelaajista on 19-vuotias Anton Lundell. Hän on tietysti nuori pelaaja, tuleva NHL-pelaaja, mutta jännitettä kisojen aikana ovat tuoneet päävalmentaja Jukka Jalosen varsin tuimat kommentit.

Norja-ottelun jälkeen hän puntaroi Ylen jutun mukaan keskushyökkääjäksi siirretyn Lundellin roolia.

”Sentterin pelipaikka on vaativin kenttäpelaajien pelipaikoista. Lundell on vielä nuori poika, vaikka onkin hyvä pelaaja. Pitää katsoa, miten hän selviytyy. Hän teki ison ja tärkeän maalin, mutta emme ehkä joutuneet painimaan niin paljon omassa päässä kuin joudumme jatkossa. Aika näyttää, että kummalla pelipaikalla hän tulee jatkamaan.”

Lauantain Saksa-ottelun jälkeen laulu Lundellista jatkui Jalosella seuraavasti MTV:n jutun mukaan.

”Puolustaessa hän haahuilee välillä siellä sun täällä.”

Jalonen vaikuttaa yhä epäröivän. Onko hänellä aihetta kritiikille vai katsooko hän liian tuimasti nuoren keskushyökkääjän pelaamista?

Väärä lähtökohta

Se, että Jalonen kritisoi parasta pistemiestään ja maalintekijäänsä, joka teki Saksaa vastaan 1+1 tehot, on jotenkin erittäin kuvaavaa.

Suomelle on tehty turnauksen viidessä ottelussa viisi pelitilannemaalia. Niistä kaksi on tehty Suomen pelatessa alivoimaa. Kolme on tullut siis tasaviisikoin.

Anton Lundell on ollut jäällä kaksi kertaa kolmesta, kun omissa on kolissut tasaviisikoin.

Voidaan sanoa, että otanta on pieni ja että kyse on kuitenkin vain kahdesta maalista. Kyllä. Mutta silti totuus on se, että Lundell on ollut jäällä 67 prosentissa päästetyistä tasaviisikkomaaleista.

Ja siksi Lundell on tarkkailun alla. Ne kaksi maalia ovat olleet sellaisia, että niitä tilanteita ei saisi Jalosen Leijonissa päästä tapahtumaan, koska yhden maalin arvo on valtava.

Ongelma Lundellin kohdalla on se, että hän ei puolusta niin täsmällisesti kuin Jalosen Leijonissa sentteriltä odotetaan. Hän pelaa sentteripeliä hieman samaan henkeen kuin hän teki Jarno Pikkaraisen HIFK:ssa. Hän liukuu isolla säteellä, mitä hän sai tehdä HIFK:ssa.

Miksi Lundell pitää siitä? Lundell osaa liukua ja hyödyntää siinä liike-energiaansa. Hän ei ole niin hyvä start-stop-pelaaja. Liukumalla ja jatkuvalla liikkeellä hän myös säilyttää korkean valmiuden yllättää transitioissa.

Jalosen Leijonissa nuo lähtökohdat ovat kuitenkin väärät. Ja siksi Jalonen on hieman kritisoinut Lundellia ja tehnyt sen aiheesta.

Esimerkiksi lauantaina Saksan tekemässä 1–1-maalissa lauantaina nähtiin Lundellin sellaista hieman lipsuvaa ja huoletonta puolustuspeliotetta. 

Lundellin ketjulla oli heikko jatkopaine, jonka Saksa purki ja sai kiekon kontrolliin. Keskushyökkääjä Lundell päätti kuitenkin vielä jatkopaineen päätyttyä ikään kuin käynnistää sen uudelleen. Pitkän matkan takaa, niin että hänellä oli iso tila selkänsä takana. 

Saksa hyödynsi sen syöttämällä laidan kautta ja pelaamalla siten Lundellin tilanteesta ulos. Siitä suora hyökkäys ja maali. Se, että olisiko Jussi Olkinuoran pitänyt torjua kiekko, on toissijainen asia. Kyseistä tilannetta ei olisi pitänyt koskaan tapahtua.

Puolustuksen puheenvuoro

Anton Lundellin puolustukseksi on todettava seuraavat asiat.

Hän on keskushyökkääjän paikalle huomattavasti parempi valinta kuin Arttu Ruotsalainen, jolla on Lundellia isompia vaikeuksia käsitellä puolustuspelivaatimuksia.

Lundell ei vuoda pahasti, mutta hän vuotaa suhteessa muihin Leijonien senttereihin. Silti isossa kuvassa on ymmärrettävä, että Lundell pelaa kyllä hyvällä tasolla. Vaatimustaso on vain nyt erittäin korkea, ja siihen hänen pitää sopeutua.

Siihen, että Lundell aloitti kisat laidassa, on loogisia syitä. Jalonen halusi hyökkääjästä juonikkaan puolen esiin. Eli sen, miten Lundell haistaa mahdollisuuksia tehdä maaleja. Siinä hän on hyvä, ja jos Ruotsalainen ei olisi ollut niin heikko sentterinä, Lundell olisi todennäköisesti jatkanut laidassa.

Pitää myös muistaa, että Lundell on tällä hetkellä Leijonien paras maalintekijä ja joukkueen pistepörssin kärki.

Lundell yhdessä Ruotsalaisen kanssa on ollut Suomen tehokkain hyökkäysparivaljakko, mutta samalla juuri heillä on ollut eniten vaikeuksia puolustuspelivaatimusten kanssa. Se dilemma Jalosella on vielä ratkaistavanaan, sillä lähtökohta on se, että pudotuspeleissä Leijonille ei tehdä yhtään ”ilmaista” maalia.