Serie A:n kausi sai perjantai-iltana kruunun, joka sai jalkapallojumalat hymyilemään.

Oleellista ei ollut se, voittiko mestaruuden Napoli vai Inter, vaan kuka scudetton voitti?

Sen voitti se ikuisen kärsimysnäytelmän rosonaamainen pääosan esittäjä, mies, joka ei elä jalkapalloromantiikasta eikä pelistä, vaan yhdestä ainoasta asiasta – voittamisesta.

55-vuotiaalla Antonio Contella kaikki palvelee vain ja ainoastaan voittamista: peli, taktiikka, pelaajat, hänen ylitsevuotavat kehumisensa, hänen jokainen ruoskamaisen raaka sanansa, jokainen riita näkymättömien ja näkyvien vihollisten kanssa.

Totuus ei ole Conten silmissä pyhä arvo, vaan asia, jonka hän voi muokata siihen muotoon, joka palvelee parhaimmin voittamista.

Jalkapallon historia tuntee monta loistavaa ja monta voittavaa valmentajaa. Voittavien valmentajien veljeskunnassa on kuitenkin yksi ääriryhmittymä – valmentajat, joita kutsutaan voittamiseen pakottaviksi valmentajaksi.

Conte on veljeskunnan tämän hetken kirkkain ja puhtain esimerkki.

***

Conte nimitettiin Napolin päävalmentajaksi viime kesänä. Hän teki heti kaikille selväksi, että Napoli lähtee kauteen altavastaajana, jonka ainoa tavoite on selvitä ensi kaudeksi Mestarien liigaan.

Napoli oli voittanut kaudella 2022-2023 Luciano Spallettin johdolla scudetton, mutta viime kaudella se oli romahtanut ja sijoittunut Serie A:ssa vasta kymmenenneksi. Sitä katastrofia olisi mahdoton yhdessä kaudessa korjata.

Se oli tyypillistä Conte-puhetta, ”totuutta”, joka kumarsi voittamista.

Todellisuudessa Conte oli päättänyt voittaa tällä kaudella valmentajana uransa viidennen scudetton. Niistä kolme ensimmäistä tuli Juventuksessa vuosina 2011-2014. ja neljäs Interissä kaudella 2020-2021. Niiden välissä hän oli käynyt piiskaamassa Chelsean Valioliigan mestariksi kaudella 2016-2017.

Conte tiesi, mitä hän halusi ja tarvitsi joukkueeseen.

Hän ei tarvinnut joukkueeseensa sen tärkeintä maalintekijää Victor Osimhenia eikä satumaisen lahjakasta laituria Khvitša Kvaratskheliaa. Osimhen lähti kesällä koko kaudeksi lainalle Galatasarayihin ja Kvaratskhelia tammikuussa pysyvällä siirrolla PSG:hen.

Moni muu valmentaja olisi jäänyt huutamaan kahden suurimman tähtipelaajansa perään, Conte ei.

***

Monet ihmettelivät ja jopa naureskelivat viime kesänä myös sitä, miksi ihmeessä Conte halusi joukkueeseensa kaksi vitsiveikkoa Englannista – Chelsean luokattomaksi luokitteleman Romelu Lukakun ja Manchester Unitedissa hylkiön osaan joutuneen Scott McTominayn.

McTominay on ollut tällä kaudella Serie A:n paras pelaaja ja Napolin menestymisen ruumiillistuma. Lukakulta piti ensin sulattaa ylimääräiset kilot pois ja saada vanha sotahevonen fyysisesti kuntoon – mutta kun se oli tehty, kukaan ei huudellut Osimhenin perään.

Kaudelle ei olisi voinut olla upeampaa päätöstä kuin se, että mestaruuden ratkaisseessa ottelussa Cagliaria vastaan perjantaina joukkueen ensimmäisen maalin teki McTominay ja toisen Lukaku.

***

Conte on sanonut, että valmentamisessa kysymys on kokonaisvaltaisesta toiminnasta. Joukkueen rakentamisesta, pelaajien roolittamisesta, taktiikasta, psykologiasta, motivoimisesta ja johtamisesta.

Niistä syntyy voittava yhtälö – tai jää syntymättä.

Conten taika ei ole ollut vain siinä, että hän ymmärtää, mistä voittaminen on tehty ja mitä se vaatii. Hänellä on myös kanttia ja rohkeutta vaatia äärirajaan asti, että hän saa sellaiset pelaajat, joilla hän voittaa mestaruuden.

Jos joku seurajohtaja on asettunut Conten ja voittamisen väliin eikä ole antanut hänelle haluamaansa, lopputulosta ei ole tarvinnut arvailla.

Interistä hän lähti neljä vuotta sitten heti mestaruusjuhlien jälkeen ovet paukkuen, kun ei saanut haluamiaan muutoksia joukkueeseen.

Tottenhamissa hän hermostui Spursin kaaokseen ja ripitti ennennäkemättömän raa’alla tavalla julkisesti koko seuran Southamptonia vastaan pelatun liigaottelun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa keväällä 2023.

***

Säleet ovat lennelleet käytännössä kaikissa muissakin seuroissa, joita Conte on valmentanut. Välillä häntä on syytetty sääntöjen ja jopa lakipykälien rikkomisesta, välillä vain pelkästä jääräpäisyydestä.

Monien seurajohtajien on sanottu pelänneen Conten palkkaamista hänen luonteensa ja jyrkkyytensä takia.

Conte olisi ollut halukas siirtymään Manchester Unitedin manageriksi syksyllä 2021, kun Ole Gunnar Solskjær oli matkalla kohti ulko-ovea. Manchester United ei kuitenkaan pitänyt Conten profiilia oikeana – ei pelillisesti eikä luonteeltaan.

Conten raskaan luonteen pelkäämisen voi ymmärtää, sillä Conte olisi syönyt Manchester Unitedin seurajohdon vellipöksyt elävältä.

***

Pelityyli on sen sijaan monivivahteisempi asia.

Conte on saanut maineen puolustusvoittoisen jalkapallon valmentajana.

Väite ei ole täysin tuulesta temmattu, sillä puolustaminen on aina ollut keskeinen prioriteetti Conten jalkapallossa. Se ei kuitenkaan tarkoita yksioikoisesti puolustusvoittoisuutta, vaan äärimmäisen hyvin organisoitua ja kurinalaista puolustuspelaamisen rakennetta.

Conte on nähty myös vastaiskuvalmentajana. Sekin on totta vain osittain. Conte on pikemminkin uskonut nopeisiin suunnanmuutoksiin ja siihen, että parhaat maalipaikat syntyvät pelatessa vastustajan organisoimattomia puolustusryhmityksiä vastaan.

Tälläkin kaudella Napoli on prässännyt useimmissa otteluissa korkealla ja pakottanut vastustajat pallonmenetyksiin aggressiivisella prässäämisellä.

Conten rakkain ryhmitys on vuosikaudet ollut 3-5-2-muoto, joka on puolustusvaiheen aikana muuttunut viiden linjalla puolustamiseksi.

Ryhmitys ei ole kuitenkaan kiveen hakattu. Napoli on pelannut tällä kaudella useissa otteluissa neljän linjalla joko 4-3-3-muodossa tai 4-2-3-1-muodossa. Otteluiden sisällä muoto on pelinvaiheesta riippuen saattanut olla jopa 4-2-2-2.

***

Oleellista muodon muuttamisessa ei ole ollut joku tietty oppi tai filosofia, vaan se, miten ryhmitys on palvellut parhaimmin voittamista.

Conte ei ole pyytänyt peliä tekemään jotakin, vaan antanut pelin ja voittamisen kertoa, miten jalkapalloa pitää pelata.

Sama asenne on ollut myös Conten tavassa roolittaa pelaajat. Hän on nähnyt pelaajat eräänlaisina työmuurahaisina, joilla jokaisella on ollut oma tarkkaan määritelty tehtävänsä.

McTominay ja Lukaku eivät ole oppineet Napolissa uusia taitoja jalkapalloilijoina. Conte on ainoastaan roolittanut sekä motivoinut ja piiskannut heidät tekemään kentällä sellaisia pelitekoja, että heidän osaamisensa on palvellut paremmin joukkueen ja voittamisen etua.

Kun Napoli on loistanut ja voittanut, myös hekin ovat loistaneet ja voittaneet.

Jos Lukaku tai McTominay palaisivat takaisin Chelseaan ja Manchester Unitediin, heillä olisi laukussaan yksi Serie A:n mestaruus ja paljon uudenlaista itseluottamusta, mutta todennäköisesti heidän tämän kauden loistonsa haihtuisi syksyn ensimmäisten viikkojen aikana savuna ilmaan.

Ja miksi?

Siksi, että Chelseaa ja Manchester Unitedia ei valmenna Antonio Conte.