Hän on täällä taas tänään. Ei kuitenkaan tutulla paikallaan palamassa suurella liekillä kentän laidalla ja huutamassa ohjeita Tottenhamin pelaajille, vaan istumassa kahlittuna Stade Vélodromen katsomossa.

Harry Kanen viimesekuntien voittomaalin hylkääminen useiden minuuttien VAR-jahkaamisen viime viikolla Sportingia vastaan oli 53-vuotiaalle italialaiselle tulisielulle liikaa. Conte ryntäsi kentälle kertomaan oman mielipiteenä asiasta – ja sai punaisen kortin. Siksi hän on tänään pelikiellossa, kun Tottenham kohtaa ratkaisevassa Mestarien liigan ottelussa Marseillen.

Tottenhamin alkulohkon piti olla helppo, mutta Sporting, Marseille ja Eintracht Frankfurt tekivät siitä vaikean – ja jännittävän. Ennen tiistai-illan otteluita mikä tahansa lohkon neljästä joukkueesta voi vielä voittaa lohkon tai jäädä ulos Mestarien liigan lohkopeleistä. Ainoa varma asia on, ettei lohkoa johtava Tottenham voi enää sijoittua kolmatta sijaa heikommin, joten sillä on taskussaan varma paikka vähintään Konferenssiliigan jatkopeleissä.

Se olisi kuitenkin valtava pettymys Tottenhamille, sillä Conte piti olla voittaja, joka saisi Tottenhamin taistelemaan jopa Mestarien liigan voitosta tällä kaudella ja päättämään 61 vuotta jatkuneen odotuksen liigamestaruudesta.

***

Tottenham ei ole menettänyt vielä mitään. Se voi edelleen voittaa Mestarien liigan lohkonsa voittamalla tänään Marseillen. Tasapeli riittäisi myös varmaan jatkopaikkaa ja jopa lohkovoittoon, jos myös Frankfurt ja Sporting pelaisivat tasapelin.

Myös liigamestaruuden suhteen kaikki on edelleen auki. Tottenham on Valioliigassa kolmantena ja sen ero sarjan kärjessä olevaan Arsenaliin on viisi pistettä ja kakkosena olevaan Manchester Cityyn kolme pistettä.

Vaikka mitään ei ole vielä hävitty, Pohjois-Lontoossa tuulee jälleen pahaenteisen koleasti. Jääminen ulos Mestarien liigan jatkopeleistä olisi viiltävä takaisku, muttei suurikaan yllätys. Vaikka Tottenham on sarjakolmonen, se ei ole vakuuttanut kentällä millään muotoa.

Tottenhamin kannattajat näkivät vaaran merkkejä ilmassa jo syyskuussa, kun pelaaminen oli voitoista huolimatta tahmeaa. Silloin asiaa selitettiin sillä, että Tottenhamin kova fyysinen harjoittelu pre-seasonilla näkyi pelaajien otteissa. Ei oltu liikkeellä yhtä kevyellä jalalla kuin Arsenalin tai Manchester Cityn pelaajat.

Lokakuussa kaiken piti olla toisin – mutta kävikin päinvastoin. Kuukausi alkoi 1-3-tappiolla Arsenalille ja toissa viikolla Tottenham hävisi peräkkäisissä otteluissa sitä jahtaaville Manchester Unitedille ja Newcastlelle. Lauantaina kaatui sentään Bournemouth, mutta sekään ottelu ei ole mitään juhlaa. Kun Bournemouth meni kotikentällään toisen jakson alussa 2-0-johtoon, mikään ei viitannut siihen, että Tottenham voisi nousta kanveesista.

***

Se, mitä Tottenhamissa tapahtuu kentällä ja sarjataulukossa, on yksi asia. Toinen ja paljon tärkeämpi asia on se, mitä tapahtuu kentän ulkopuolelle.

Conte nimitettiin Tottenhamin manageriksi vuosi sitten. Hänestä tiedettiin, että Conte on managerina voittaja – siitä hänellä on todisteena Juventuksessa ja Interisä voitetut neljä Serie A:n mestaruutta, scudettoa, a Chelseassa voitettu Valioliigan mestaruus.

Mutta hänestä tiedettiin muutakin. Tiedettiin, että hänen jalkapallonsa on puolustusvoittoista kyttäysjalkapalloa, jossa tulos ajaa kaiken muun ohi.

Tottenhamin uusi italialainen toimitusjohtaja Fabio Paraciti oli varmasti lukenut kotiläksynsä ja tunsi Tottenhamin historian, mutta miten suuren painoarvon hän antoi pelityylille ja ymmärsikö hän, ettei Tottenham identiteettiä ole tehty pelkästään voittamisesta, vaan yhtälailla viihdyttävyydestä? Siitä, että spursilaisessa jalkapallossa pitää hyökätä ja pelin pitää olla näyttävää ja viihdyttävää.

No nyt sitten ollaan juuri siinä tilanteessa, missä ei pitänyt olla. Vaikka alkukausi toi voittoja voittojen perään, Tottenhamin ydinkannattajat eivät olleet pelkästään tyytyväisiä. Ja nyt kun tuloksetkin ovat kääntyneen alakuloisiksi, tyytymättömyys kasvaa kiihtyvää vauhtia. Ei ole enää edes tuloksia, joilla voisi puuduttaa puisevia peliesityksiä.

***

Varsinainen myrsky on kuitenkin Conte itse. Hän ei ole vain voittaja, vaan äärimmäisen vaativa ja raskas voittaja, jonka maailmankatsomukseen ei mahdu kompromisseja. Conte tietää, mitä voittaminen vaatii ja hän osaa vaatia sellaisia asioita niin pelaajilta kuin seurajohdolta, joita voittaminen edellyttää.

Maailmassa on monta muutakin voittavaa ja vaativaa valmentajaa, mutta Conte on siinäkin vertailussa äärilaitaa. Kun asiat eivät mene suunnitellulla tavalla, Conte alkaa voida pahoin ja se myös näkyy ulospäin. Häneltä alkaa putoilla lausuntoja, jotka ovat tikarimaisia terveisiä seurojen johtoportaita kohtaan.

Kun Tottenham ajautui viime talvena pelilliseen kriisiin, Conte alkoi potkia ovia ja seiniä sellaisella voimalla, että Tottenhamin sisäpiirissä oltiin satavarmoja, ettei Conte ole syksyllä enää Tottenhamin manageri.

Kauden jälkeen Conte uhkasi lähteä Tottenhamista, jos joukkueeseen ei hankita 6-7 pelaajaa tuomaan pakkaan leveyttä. Conten mukaan Tottenhamissa oli viime kaudella vain 12-13 pelaajaa, joiden taidot olivat riittävät pelaamaan hänen Tottenhamissaan.

Kesällä Tottenham hankki seitsemän uutta pelaajaa ja käytti heidän ostamiseensa yli Cristian Romeron pysyvä kauppa mukaan lukien 150 miljoonaa puntaa.

Conte sai juuri sitä, mitä hän halusi – lisää laatua vaihtopenkille. Raskasta kautta ei Conten mukaan voinut viedä läpi menestyksellisesti, jos penkiltä ei löydy syvyyttä.

Kun tulokset alkoivat lokakuussa rakoilla, Conten mukaan ongelmana olikin avauskokoonpanon laatu. Jos Tottenham haluaa oikeasti menestyä, joukkueeseen pitääkin hankkia nimenomaan laadukkaimpia avauskokoonpanon pelaajia. Siksi tällä kaudella ei voida ihmeitä vaatia, vaan edessä on vielä kahden tai jopa kolme siirtoikkunan mittainen urakka ennen kuin Tottenham voi tosissaan taistella suurimmista ja kauneimmista pokaaleista.

***

Conte voi hyvinkin olla arviossaan oikeassa, mutta oleellista tässä kohtaa on kuunnella Conten ääntä. Sitä, mitä se kertoo hänen ja Tottenhamin tulevaisuudesta.

Kukaan ei tiedä varmuudella, mitä Conten päässä oikeasti liikkuu, mutta juuri se on se ongelma. Jos Conte olisi Pep Guardiolan, Jürgen Kloppin tai Mikel Artetan kaltainen manageri, Tottenhamin johto tietäisi, että kysymys on tiestä, joka voi johtaa ennemmin tai myöhemmin tuloksiin, jos vain asiat tehdään suunnitelmallisesti ja pitkäjänteisesti – ja tuloksia maltetaan tarvittaessa myös odottaa.

Mutta Contesta ei voi olla koskaan varma. Kun Juventus oli voittanut kolme scudettoa peräkkäin, Conte käytti haastattelussa kuuluisaksi noussutta vertausta, ettei 100 euron ravintolassa voi syödä, jos taskussa on 10 euroa – ja erosi. Interin mestaruuden jälkeen keväällä 2021 Conte oli samaa mieltä: joukkuetta oli pakko vahvistaa, jossa sen kanssa haluttiin menestyä. Kun ei vahvistettu, Conte erosi.

Tottenhamin kohdalla on muistettava, että tällä kertaa Conten tanssipartnerina on yhtä äkkiväärä ja yhtä arvaamaton tangon kampeaja, Tottenhamin puheenjohtaja Daniel Levy. On makuasia, kumman sulake naksahtaa ennemmin poikki, jos Conten sisäinen myrsky kiihtyy entisestään tai jos tulokset eivät seuraa contelaista kyttäysjalkapalloa.

***

Oman vivahteensa Tottenhamin tilanteeseen tuo myös tapaus Harry Kane. Levy pakotti Kanen jäämään toissa kesänä vastentahtoisesti Tottenhamiin, vaikka Kanen mukaan hän oli sopinut Levyn kanssa, että Kane saisi halutessaan siirtyä muualle, jos Tottenham ei selviydy kaudeksi 2021-2022 Mestarien liigaan.

Kane luotti Levyn sanaan ja oli sopinut siirtyvänsä Manchester Cityyn, kunnes Levy perui lupauksensa ja pakotti Kanen jäämään.

Kanen sopimus loppuu kesällä 2024, joten viimeinen hetki rahastaa Kane on käytännössä ensi kesänä. Bayern München yritti ostaa Kanen jo tänä kesänä ja sillä on vara investoida Kanen ostamiseen heittämällä vaikka 100 miljoonaa euroa.

Kane itse täyttää kesällä 30 vuotta, joten hän joutuu ratkaisemaan sen, tekeekö hän jatkosopimuksen Spursin kansa ja pelaako hän koko uransa Tottenhamissa vai uskooko hän, että hänellä on parempi mahdollisuus voittaa jotain suurta esimerkiksi Bayern Münchenissä. Kane perusteli myös siirtohaaveitaan Manchester Cityn nimenomaan halullaan voittaa pokaaleita, ei rahalla.

On myös hyvä kysymys, jättikö vuoden takainen episodi Kanen sieluun sellaisia arpia, ettei niitä voi korjata – varsinkin, kun Kane joutuu nyt seuraamaan Erling Braut Haalandin maali-ilottelua vierestä. Ei olisi yllätys, jos Kanen päähän olisi juolahtanut ajatus, montakohan maalia ja millaisia pokaaleita hän olisi tehnyt ja voittanut Manchester Cityssa.

Ja sitten on vielä yksi kohtalokas kysymys: liittyvätkö Kanen ja Conten kohtalot toisiinsa? Jos Conte lähtee, lähteekö myös Kane – ja jos Kane lähtee, lähteekö myös Conte?

Vastaus on ilmainen.

Lähtee.