Eetu, kylläpä tämä välieräsarja tarjoaa draamaa! Jälleen loppulukemat ovat 3–2, tällä kertaa Ilveksen hyväksi. Mihin Ilveksen voitto perustui?

Jos Pelicans voitti toisen kotipelinsä ylivoimalla, oli nyt Ilveksen vuoro ratkoa peli, kun vastustaja pelaa vajaalla. Kaksi ylivoimaa ja kaksi maalia ovat numeroina murhaavat ja onkin helppo sanoa, että siihen tämä ottelu myös ratkesi.

Toiseksi haluan nostaa esiin kaksi ratkaisevaa yksilöä. Ensinnäkin Tommi Tikka on Ilvekselle korvaamaton sielupelaaja. Sen lisäksi hyökkäyspäässä tapahtuu ja tänään tilille napsahti kaksi syöttöpistettä.

Ylivoimallakin Tikka on loistava sitomaan Pelicansin puolustajat itseensä maalin edessä. Tikka joutuu myös koville, kun joutuu usein päällystakiksi Pelicansin johtavalle keskushyökkääjälle Lukas Jasekille.

Toiseksi esiin nousee Les Lancaster. Oli syy poissaoloihin Ässät-sarjassa sitten mikä tahansa, nyt jo pitdempään kokoonpanossa mukana olleen kiekollisen virtuoosin tinttaamat kaksi maalia ja pelaaminen muutenkin osoittivat pelaajan todellista arvoa joukkueelle.

Pelicansin kannalta taas on helppo sanoa, että rangaistukset ja heikko alivoimapelaaminen kostautuivat. Tämä vaikeuttaa joukkueen tekemistä jatkossa myös viidellä viittä vastaan, kun Ilveksen ylivoima liekehtii tulikuumana.

Kun rangaistuksia ei ole varaa ottaa, myös viidellä viittä vastaan puolustaminen voi mennä varovaiseksi.

Sarja on nyt tasan 2–2. Mitä vastauksia tämä ilta antoi jatkon kannalta?

Pelicansille ilta oli todella ristiriitainen ja varmasti kitkerä. Lahtelaisryhmä oli ensimmäisen puolikkaan pelistä täysin kuskin pukilla ja näytti menevän menojaan.

Varsinkin Pelicansin kiekollinen rohkeus pisti alusta lähtien silmään. Rohkeuden taustalta löytyy myös todella merkittävä syy. Teemu Eronen pystyi vihdoin pelaamaan täyden pelin (peliaika 18.02) ja hän olikin Toni Utusen kanssa varsinkin avauserässä erinomainen.

Erosta Pelicans todella tarvitsee, mikäli se meinaa vielä Ilveksen tosissaan loppuottelupaikasta haastaa.

Ilveksen kavennus tuli kuitenkin tilanteesta, jossa vieraiden pelipokeri petti pahasti. Tyler Kelleherin ja Lukas Jasekin vaihto venyi, ja Kelleherin silmissä kiilui vielä mahdollisuus vastaiskuun, kun oli paikka pelata kiekko Ilveksen selustaan.

Tuon maalin jälkeen peli oli totaalisen peilikuva ensimmäisestä puolikkaasta. Oli Ilveksen vuoro vyöryä ja Pelicansin ottaa vastaan.

Pelicans pelasi ottelusarjan parhaan pelinsä, mutta hävisi lopulta. Ilves ansaitsi voittonsa, mutta vieraille taisi tulla maksuun myös kuitti edellisestä ottelusta, jonka se kiistatta voitti melko täydellisestä alakynnestä.

Ilves sai sen sijaan henkisesti jättimäisen voiton. Antti Pennasen painetilanteesta on tässäkin julkaisussa veistelty jo paljon ja hetken Ilveksen haaveet näyttivätkin niihin romahtavan.

Pennanen miehistöineen katsoi jo fiaskoa silmiin, mutta Ilves väisti lopulta luodin komealla tavalla.

Alun todella jähmeä Ilves sai rentoutensa takaisin kreivin aikaan, ja nyt sillä on kotietu käytännössä paras kolmesta -malliseen sarjaan.

Ja nähtiinhän se myös tämän ottelun loppuhetkillä, että kotiedulla saattaa olla oma merkityksensä myös tiukoissa tuomariston ratkaisuissa. Nyt Petteri Riihisen saama rangaistus, josta seuranneen ylivoiman Ilves erinomaisesti käytti hyväkseen voittomaalin muodossa, oli valittuun linjaan nähden todella kevyt.

Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että Ilves oli jo ennen voittomaaliaan Pelicansia vahvemmin matkalla kohti voittoa. Ja kotietunsa Ilves on luonnollisesti aiemmin pelaamalla ansainnut.