Arsenal on kuin Jennifer Anistonin komedia, jonka juonta ei ole mietitty loppuun asti

Thomas Parteyn pallonmenetys johti Crystal Palacen johtomaaliin.

JalkapalloValioliiga

Arsenal on kuin Jennifer Anistonin komedia, jonka juonta ei ole mietitty loppuun asti

Arsenal on aloittanut kautensa ristiriitaisesti. Mikel Artetan prosessi näyttäisi kulkevan oikeanlaiseen suuntaan, mutta etanan vauhdilla.

Jussi Leppälahti
TEKSTI Jussi Leppälahti
JULKAISTU 20.10.2021

Mikel Artetan Arsenalin kausi on ollut kaksijakoinen. Ensin tuli lunta tupaan Brentfordilta, Chelsealta ja Manchester Cityltä. Sen jälkeen Arsenal on tehnyt tuloksellisen piristymisen. Norwich ja Burnley kaatuivat 1-0 ja Tottenham kaatui 3-1. Voittojen jälkeen joukkue on pelannut kaksi tasapeliä Brightonia ja Crystal Palacea vastaan.

Mitä Arsenalin kaudesta pitäisi ajatella?

Se on juuri se kysymys, mihin ei ole helppo vastata.

Aston Villa testaa perjantaina Arsenalin prosessin – testaa sinä vedonlyöntitaitosi Expektillä!

Se on selvää, että Artetan on alettava saamaan pikkuhiljaa vakavasti otettavia tuloksia aikaiseksi. Hän on rakentamassa uudenlaista joukkuetta ja ajamassa sisään omia ajatuksiaan, mutta jos Arsenal ei pysty haastamaan Valioliigan kärkeä koko ajan paremmin ja paremmin, voidaanko Emiratesilla luottaa, että prosessi kulkee oikeaan suuntaan?

Hyvä kysymys on ylipäätään se, mihin suuntaan prosessi kulkee. Tuntuu, että aina, kun valoa näkyy pelillisen tunnelin päässä hieman, pelaa Arsenal seuraavana viikonloppuna löysän ottelun ja häviää altavastaajalleen. Tuntuu, että Artetan prosessi kulkee tavallaan oikeanlaiseen suuntaan, mutta se tekee sitä etanan vauhdilla.

Arsenal on tällä hetkellä Valioliigassa 12. ja ehkä kaikista oleellisin huomio on se, että Arsenal on juuri siellä, missä se pelillisesti ansaitseekin olla. Artetan Arsenal on ollut aika lailla tasan tarkkaan Valioliigan 12. paras joukkue. 11 pistettä on pienoinen ylisuoritus 9,93 pisteen odottamasta. Tehtyjä maaleja on seitsemän kappaletta ja päästettyjä maaleja on nähty 12 kappaletta.

Tällaisilla lopputehoilla ansaitseekin olla sarjan keskikastin alapuolella.

Ei lähellekään

Vaikka Arsenal on suurseura, niin isoin huomio Arsenalin tehojen ja tulosten takana on se, ettei Arsenal ole tällä hetkellä lähelläkään Valioliigan suurseurojen tasoa. Jos verrataan Chelseaan, Manchester Cityyn ja Liverpooliin, on Arsenal näistä joukkueista todella kaukana pelaajamateriaalinsa ja joukkuepelaamisensa suhteen.

Kun Arsenalia katsoo, tulee mieleen elokuva, jota on ihan kiva katsella perjantai-iltana työviikon päälle, kun mitään muutakaan ei televisiosta tule. Sellainen elokuva, josta nauttiakseen aivojen pitää olla väsyneet. Aivojen pitää olla niin väsyneet, etteivät ne osaa vaatia parempaa. Puhutaan esimerkiksi Jennifer Anistonin tähdittämästä romanttisesta komediasta, jonka juonen rakentumista ei ole jaksettu miettiä ihan viimeisen päälle. Juoni on tavallaan hyvää viihdettä, mutta ei kutkuttele hermoja mestariteoksen lailla.

Tämä on realismia, mutta hälyttävää Artetan prosessin kannalta on se, ettei Arsenal oikein pysty kilpailemaan pelin laadussa edes Valioliigan kakkoskategorian kanssa. Arsenalin erottaa Brightonista, Tottenhamista, West Hamista ja jopa Brentfordista tällä hetkellä yksi asia: pelaamisen ehdottomuus.

Ja juuri ehdottomuuden puute tekee Arsenalista esimerkiksi Brentfordia heikomman kokonaisuuden.

Otetaan esimerkki. Arsenal pelasi maanantaina Crystal Palacea vastaan kotikentällään. Arsenal päästi kaksi maalia omien pallonmenetystensä jälkeen Palacen nopeilla iskuilla.

Mistä menetykset johtuivat? Ne johtuivat siitä, että Thomas Partey ja Anderlechtista saapunut nuori keskikenttäpelaaja Albert Sambi Lokonga munivat pallon kanssa ja Palace iski kiinni. Partey haluisi kääntyä ja pelata peliasennon vastaisesti useammalla kosketuksella. Pelintekoalue on Valioliigassa alue, johon vastustajat iskevät todella kovaa kiinni. Lokonga menetti saman tyyppisessä tilanteessa pallon omalla hyökkäysalueella, mistä käynnistyi maaliin johtanut vastaisku.

Jalkapallossa on pelattava, tietysti, vaihtelevilla kosketusmäärillä, mutta on olemassa selviä ja universaaleja lainalaisuuksia, mitkä peliteot luovat kentällä tehokuutta ja oikeanlaista pelinopeutta. Näissä tilanteissa, joissa Partey ja Lokonga menettivät pallon, on yksinkertaisesti pelattava peliasennon mukaista nopean rytmin jalkapalloa.

Nämä kaksi menestystä olivat vain menetyksiä, mutta ne kertovat isompaa kuvaa siitä, että Arsenal häviää tällä hetkellä otteluita siihen, ettei prosessi johda riittävän ehdottomiin pelitekoihin.

Nuorin joukkue

Asiassa on kuitenkin kääntöpuolensa. Ehdottomuus syntyy osaltaan toistojen kautta, eikä Arsenalilla on ole mikään hirveän kokenut joukkue. Itseasiassa Arsenal on Valioliigan nuorin joukkue, kun katsotaan kentällä käyneiden pelaajien keskimääräisiä pelivuosia ja ikiä.

Arsenalin kentällä käyneiden pelaajien keski-ikä on 24,2 vuotta. Se on todella vähän. Esimerkiksi Manchester City ja Chelsea pelaavat joukkueilla, jotka ovat keski-iältään reilusti yli 26 vuoden. Liverpoolin keski-ikä on yli 27 vuotta.

Crystal Palacea vastaan Arsenalin kymppeinä pelanneet Martin Ødegaard ja Emile Smith-Rowe ovat 22-  ja 21-vuotiaita tulevia supertähtiä. Arsenalin pelaajaryhmä on täynnä pelaajia, jotka voivat pelata pitkiä huipputason uria Valioliigassa, mutta Artetalla on heidän kasvamisessaan iso vastuu.

Huippukertoimet kaikkeen jalkapalloon – tietenkin Expektiltä!

Arteta ja seura siis yrittävät todellakin rakentaa nuorista pelaajista uutta dynastiaa. Sellaisessa prosessissa on aina kasvukipuja. Nuoret pelaajat ailahtelevat jopa pelien sisällä todennäköisemmin, kuin kokeneet pelaajat. Vaikka nykypäivän huippujalkapallon vaatimukset ovat kasvaneet ja pelaajat suorittavat yhä nuorempina yhä laadukkaammin keskimääräisiä pelitekojaan, on pelaajien silti käytävä läpi tietty oppimisen tie.

Ristiriitainen tilanne

Arsenal on tällä hetkellä siis ristiriitaisessa tilanteessa. Tavallaan Arteta tarvitsisi aikaa rakentaa nuoresta joukkueestaan tasaisemman ja ehdottomammin peliä pelaavan kollektiivin. Samalla on muistettava, että prosessin ainoa mittari jalkapallossa ovat tulokset.

Ei ole mitään pelaajien kehittämistä, mikä tapahtuisi ilman kilpailemista. Huippujalkapallossa on olemassa vain kilpaileminen – jos ja kun pelaajat kehittyvät kilpailemiseen valmistuessa, niin hyvä. Ethän nimittäin voi oppia voittamaan, jos pelaajat eivät kehity.

Siksi Artetan työtä kannattaa mitata kehittymisellä suhteessa tuloksiin. Ratkaisevaa on se, tekeekö Albert Sambi Lokonga ensi viikolla yhtä löyhän peliteon ja Arsenal häviää sen takia kolme pistettä, vai onko asia korjattu. Tällä hetkellä on tunnelma, että asioita korjataan liian hitaasti.