Valioliiga: Manchester City–Arsenal

Ensimmäinen puoliaika

Arsenal lähti otteluun odotetulla kokoonpanolla ja muodolla. Joukkue kuitenkin kaivoi verta nenästään puolustuspelaamisellaan. Oli yllätys, miten kärsimättömästi Tykkimiehet puolusti.

Manchester City lähti otteluun hiukan viime peleistä erilaisella muodolla. Pep Guardiola jätti Aymeric Laporten penkille ja nosti nopean Kyle Walkerin oikeaksi puolustajaksi. John Stones pelasi perinteisessä topparin roolissa ja City tiputti Rodrin viereen pääasiassa Ilkay Gündoganin tai sitten Walker kavensi oikealle välikaistalle tekemään peliä.

Kahden keskikentän pohjapelaajan avulla City sai helposti houkuteltua Granit Xhakan ja varsinkin Martin Ødegaardin ylös, jolloin Arsenalin toppareiden edustalla oli monesti vain ottelun erotuomari Mike Oliver. Varoittelin tästä ennen ottelua. Oli todella yllättävää nähdä Arsenal ikään kuin tarjoavan Citylle mahdollisuutta tehdä mitä haluavat pallon kanssa.

City pääsi vaivattomasti muutaman in-out -syötön jälkeen pelaamaan joko suoraan tai Erling Braut Hålandin kautta taskuihin. Oli Arsenalin onni, että taululla oli tauolla vain 2-0-lukemat.

Arsenalin puolustamisesta tuli tunne, että joukkueella oli pakko tehdä jotain ja olla väkisin aktiivinen. City piti kuitenkin pallon rauhassa keskellä kenttää ja Arsenal oli liian korkealla liian pitkänä. Varsinkin Ødegaard halusi jatkuvasti puolustaa eteenpäin Ruben Diasia kohti, vaikka hänellä oli pelaaja selässä. Näin Dias pelasi Gündoganin kanssa jatkuvasti 2v1 Ødegaardia vastaan.

Olen ennenkin puhunut 4-1-4-1-puolustusmuodon vaaroista ja Arsenal vaihtoikin enemmän 4-4-2-puolustusmuotoon puolen tunnin kohdalla.

Arsenalin korkea prässi toimi pääasiassa hyvin ja se alkoi saada juonesta kiinni jakson loppua kohti. Ongelmiakin tosin oli. Thomas Parteylle on annettava isosti pyyhkeitä. Partey ei hoitanut velvoitteitaan keskikentän ankkurina, mikä kulminoitui Cityn 1-0-maalissa.

Arsenalin oli hyvä korkea prässi, joka johti Cityn korkeaan ja hitaaseen pitkään palloon. Tilanteessa muutkin tekivät virheitä, mutta Parteyn olisi ehdottomasti pitänyt olla iskemässä Hålandiin yläpuolelta tai ainakin vähintään seurata Kevin De Bruynen juoksua, mutta hän tyytyi vaun hölkkäämään.

Toki Rob Holdingin olisi pitänyt vetää Håland nurin tai pyrkiä iskemään etupuolelta ensimmäiseen palloon. Siinäkin vaiheessa, kun De Bruyne pääsi kuljettamaan Gabrielia vastaan, olisi Ben Whiten pitänyt kaventaa reilusti keskelle ja pakottaa De Bruyne pelaamaan pallo laitaan, eikä antaa hänen pelata 1v1 Gabrielia vastaan.

Partey rikkoi turhaan vielä jakson lopulla, jota seuranneesta sivuvaparista City teki ottelun kannalta tärkeän 2-0-maalin.

Toinen puoliaika

Toinen puoliaika ei tuonut suurta muutosta pelin kuvaan. City hölläsi hiukan korkeaa prässiään, mutta pelaajat tekivät kovasti työtä puolustussuuntaan. Se oli ratkaiseva ero tässä ottelussa. Siinä missä Arsenalin pelaajat jättivät perusasioita tekemättä ja Mikel Arteta epäonnistui puolustussuunnitelmassaan, Cityn pelaajat painoivat hommia molempiin suuntiin toimivassa systeemissään.

Arsenalin lupaavat jaksot pallon kanssa eivät mitenkään voineet riittää voittoon. Varsinkin, kun loistokauden pelannut Ødegaard sortui useampaan helppoon syöttövirheeseen, joista yhdestä City pääsi vielä rankaisemaan taululle 3-0-lukemat.

Kolmannen maalin jälkeen ottelu odotetusti rauhoittui entisestään ja City tyytyi puolustamaan tiiviisti matalassa blokissa. Arsenal ei saanut luotua tästä huolimatta isoa uhkaa Cityn maalille ja ottelun viimeinen vartti meni pelailuksi. Holdingin 3-1-kavennus lopussa oli laiha lohtu. Håland sai vielä palkintonsa viimeisellä minuutilla iskiessään taululle loppulukemat 4-1.

Analyysi

Manchester Cityn kovuudesta huolimatta tämä oli heikko esitys Arsenalilta. Arteta epäonnistui taktisesti puolustussuunnitelmassaan ja muutti joukkueensa lähestymistapaa asiaan liian myöhään.

Arsenal joutui juoksemaan väleissä jatkuvasti ja City sai luotua liukuhihnalta vaarallisia hyökkäyksiä. Tämä teki myös Arsenalin pallollisesta pelaamisesta haastavaa, eikä hyvistä riistoista ja vastaiskuista ollut tietoakaan.

Myös joukkueen avainpelaajat epäonnistuivat henkilökohtaisella tasolla, varsinkin Partey ja Ødegaard.

On myös ihmeteltävä Arsenalin pelaamista Hålandia vastaan. Holding pelasi kuin koulupoika norjalaista vastaan, jolla oli kiva ja helppo ilta. Hålandin kaltaista hyökkääjää vastaan on käytettävä kaikki keinot, eikä tyytyä olemaan vain kiltisti hänen kainalossaan. Tilanteissa on ennakoitava ja saatava luotua vähintään 2v1- tilanne Hålandia vastaan.

Oli hämmentävää, miten Arsenal ei tuntunut tunnistavan tätä vaaraa ja antoi Hålandin jatkuvasti pelata rauhassa yhtä vastustajaa vastaan.

On myös vaikea ymmärtää, miksi Arsenal ei puolustanut matalammalla 4-5-1-muodossa, jolloin se olisi saanut suojattua puolustuslinjansa edustan paremmin ja näin saanut paremmin tukea Hålandia vastaan. Parteyltä on mahdoton vaatia, että hän yksin pystyisi hallitsemaan koko puolustuslinjan edustan. 4-1-4-1 puolustusmuoto oli keskiviikkona Arsenalin kannalta itsemurha.

Voitollaan City on kiinni mestaruudessa. On vaikea nähdä huippuvireisen Cityn menettävän enää otettaan Valioliigan voitosta.

Arsenal voi onnitella itseään hienosta kaudesta ja lähteä ylpeänä kehittämään prosessiaan ensi kautta kohti. Harva odotti Tykkimiehiä mestaruustaistoon varsinkaan tässä mittakaavassa. Siksi kausi on ollut Arsenalin nuorelta joukkueelta ja Artetalta mieletön suoritus.

Loput ottelut kannattaa totta kai pelata vielä tosissaan, sillä Arsenal on edelleen sarjakärjessä, eikä se saa yhtäkään pistettä sarjataulukkoon ilmaiseksi.